Lapsen ja vanhemman välisen vuorovaikutuksen arviointi neuvolassa?

Eikös kaikki tämmöiset dokumentit voi pyytää itsellekin nähtäväksi? Ei ne nyt mitään salaisia juttuja voi kirjotella.

up

Oho, mä en oo koskaan edes ajatellut tällaista!

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 16:11"]Oho, mä en oo koskaan edes ajatellut tällaista!
[/quote]
En minäkään, tai no vauvan ollessa ihan pieni olin vähän jännittynyt että tarkkaileekohan ne jotenkin. Sittemmin olen unohtanut miettiä koko asiaa.
Puen vauvan juuri niin hitaasti kuin haluan, en kotonakaan ole siinä mikään nopeuden mestari mutta kyllä ne vaatteet saan ylle. En 24/7 höpötä lapselle, etenkään neuvolassa, mutta huomioin kyllä häntä. Tosin terkkarin kanssa jutellessa yleensä vaan pidän vauvaa sylissä enkä katsele sitä tai hölötä sille, minullahan on asiaa terkkarille silloin. Enkä ajatellutkaan heittäytyä ylilyöväksi neuvolassa, olemme sellainen perhe kuin olemme ja vauva kyllä saa yltäkylläisesti rakkautta ja on itsekin hyvin sosiaalinen - katselee ja hymyilee aivan kaikille koko ajan sekä viihtyisi vaikka koko päivän terkkarin tutkittavana - mitäpä siihen stressaavaa ja hölöttävää äitiä kaivattaisiin.

Toimiva vuorovaikutus on muutakin kuin mitä esität siinä vo-tilassa. Jos vuorovaikutus ei toimi niin esim masentunut äiti hoitaa vauvaa mekaanisesti,ilottomasti ja ilmeettömästi niin vauva sulkeutuu. Sitten vauva terkkarin luona kääntää pään pois kun puhutaan eikä ota kontaktia

Onko totta että tällaisia arviointeja tehdään ja vielä kirjataan ylös? Miksi sellaisesta ei sanota neuvolassa suoraan? Mitä kaikkea neuvolassa sitten arvioidaan perustestien lisäksi? Itse haluaisin olla tietoinen kaikesta mistä meitä tarkkaillaan ja mikä menee jonnekin papereihin. 

En usko että tädeillä on oikeasti aikaa ja energiaa tuollaiseen.

Minun lapseni on sellainen, että väsyneenä ei ota kontaktia kehenkään, kääntää vaan päänsä pois. Joka ikinen kerta se on ollut sitä, että häntä väsyttää, ja tuo "sulkeutuminen" onkin eka merkki siitä, että kohta nukahtaa esim. vaunuihin.

Mitä jos osutaan neuvolaan väsyneenä (siis lapsi), ja siellä sitten ihmetellään lapsen käytöstä?

Sama lapsi on luonteeltaan sellainen, että ei halua kamalasti halailla eikä välitä sylissäkään olla pitkiä aikoja välttämättä, työntää ihan pois usein ja menee puuhailemaan omiaan. Veljensä samanlainen! Pojille ilmeisesti hyväksyttävää, mutta entäs tytöille?

Itseäni vanhempana hieman jännittää neuvolakäynnit juuri siksi, kun tiedän, miten tarkkaan kaikkea siellä syynätään (esim. kuinka nopeasti ja sujuvasti vanhempi pukee lapsen vaatteet). Vaikka olisi kuinka huolellinen, niin aina tulee olo, että ei ole sittenkään tarpeeksi hyvä.

Ei hyvä vuorovaikutus ole sitä, että puhuu paljon. Vuorovaikutus on tapaa olla toisen kanssa, eleitä, ilmeitä, kontaktinottoa. Lapsen tapa suhtautua ulkomaailmaan: katseleeko kiinnostuneena ympäristöään ja siinä olevia muita ihmisiä: hakeeko toisten ihmisten katsetta, koettaako saada toista kiinnostumaan itsestään onko itse kiinnostunut muista)  jopa 'jutella' muille. Toiset meistä ovat luontaisesti rauhallisempia tässä kuin toiset. Ei ole yhtä oikeaa tapaa olla ihminen ihmiselle.

Kyllä minäkin jännitän neuvolakäyntejä juuri tuon vuoksi, että siellä on niin paljon sitä ei-näkyvää tarkkailua.

Mutta, minä olen mennyt neuvolaan masentuneena ja niin uupuneena lapseeni,  että hyvä jos jaksoin sylissä pitää. Sanoin suoraan että olen tosi väsynyt, en jaksa tätä jatkuvasti itkevää lasta ja että tarvitsen apua. Ei se sitä terkkaria mihinkään hetkauttanut, sanoi vain että äidithän nyt tuppaa olemaan väsyneitä. Tilanteessa jossa itsekin olin tosi huolissani minun ja lapen vuorovaikutuksesta ammattilainen ei ollut siitä huolissaan pätkän vertaa, joten ilmeisesti se tarkkailu nyt ei sitten ihan niin intensiivistä ole mitä sitä luulisi. Joten ehkä ei kannata hirveästi stressata kuitenkaan. 

Ihan turhaa jännittää, sanon, vaikka ei se kai auta. Mutta siis on ymmärrettävää olla hiukan jännittynyt. Älä ainakaan ajattele, että lapsen pitäisi olla superkiltisti, jotta neuvolan henkilökunta tykkää. :D Neuvolan väki on sinun ja lapsesi palveluksessa.

[quote author="Vierailija" time="30.09.2014 klo 17:16"]

Onko totta että tällaisia arviointeja tehdään ja vielä kirjataan ylös? Miksi sellaisesta ei sanota neuvolassa suoraan? Mitä kaikkea neuvolassa sitten arvioidaan perustestien lisäksi? Itse haluaisin olla tietoinen kaikesta mistä meitä tarkkaillaan ja mikä menee jonnekin papereihin. 

[/quote]

Siis totta kai näin tehdään ja totta kai ihan julkisesti. Googleta neuvolakäsikirja ja katso sieltä mitä milläkin neuvolakäynnillä erityisesti tarkkaillaan. 

Oon varma, että normaalius on tässä asiassa hyvin laaja käsite. Kyllä ne tietää, että vauvoja väsyttää, ujostuttaa, kiukuttaa ja että vanhemmissa on puheliaampia ja hiljaisempia. Mua tämä asia ahdisti esikoisen kanssa, koska hän ei hirveästi hymyillyt, ja itse olin kokemattomana hermostunut, mutta silti lapselle kirjoitettiin kerran neuvolakorttiin "äiti hoitaa sinua hellästi". Se tuntui ihanalta!

Olen nähnyt joitain kiintymyssuhdetutkimusvideoita äideistä, joilla on oikeita vaikeuksia vastata lapsen tunteisiin, ja se on kyllä niin karun näköistä että kukaan normaalin tunne-elämän omaava ihminen ei toimi niin. 

Kannattaa olla oma itsensä, teeskentely on pahasta. Ja voihan neuvolassa kysyä tätäkin asiaa? Eli että vaikuttaako mun vuorovaikutus vauvan kanssa riittävän hyvältä, kun kyseessä esikoinen, niin en ole varma?

Just noin kuin 14 kirjoitti. Kun vuorovaikutuksessa on oikeasti sellaisia puutteita että ne vaikuttavat lapsen kehitykseen ja vaurioittavat lasta, niin kyllä sen erottaa tavanomaisesta, epävarmastakin pienen lapsen äitiydestä. Kömpelyys tms. ei vahingoita yleensä lasta eikä lapsen tai äidin tarvitse esittää hyväntuulista ja jotain mitä eivät ole, riittää että on itsensä, vaikka välillä vähän väsynyt. Asenne vauvaa kohtaan kyllä välittyy normaalina jos se sellainen on kotonakin eikä ole suuria vaikeuksia olla vauvansa kanssa. Ja jos vaikeuksia vauvan kanssa olemisessa on, niin niihin annetaan apua, sellainen tilanne on kuitenkin harvalla. 

Meillä meni siinä mielessä hassusti että minä puhuin tietenkin äidinkieltäni lapseni kanssa ja neuvolantäti seurasi kulmat kurtussa mokellustamme. En tiedä mitä on papereihin vuosien aikana kirjoitettu.