Taas haksahdin juoppoon

Olen niin totaalisen kyllästynyt tähän kaavaan. Vuosi sitten erosin alkoholistista joka oli "paperilla" hyvä mutta todellisuudessa vakavasti päihdeongelmainen sekopää joka haukkui ja yritti välillä lyödäkin, mitätöi minun lisäkseni omia lapsiaan(johon puutuin aina kovasanaisesti mutta laihoin tuloksin). Nuorempana runsas päihteiden käyttö tuntui "normaalilta", nuoruuteen kuuluvalta, enkä osannut erottaa viihdekäyttäjiä ongelmaisista kuin vasta myöhemmällä iällä.

Nyt tapasin miehen joka vaikutti kaikin puolin mukavalta, kiltiltä, hauskalta jnejne. Muutaman yhdessä vietetyn yön jälkeen keittelin aamuteetä hänen luonaan. Mies tuli keittiöön, käveli jääkaapille-ja avasi kaljan. Ensimmäiseksi herättyään. Kyllä taas sain taputtaa itseäni selkään. Olen alkoholistien lapsi mutta itse välttynyt viinan kiroilta-juhliessa saatan juoda mutta voi mennä kuukausia ilman että alkoholi käväisee mielessäkään. Ilmeisesti vanhempieni juoppouden vuoksi en osaa lukea ajoissa hälytysmerkkejä vaan menen ihastumaan ennen aikojani. En myöskään välttämättä haluaisi raivoraitista miestä mutta joku tolkku tähän on saatava!! Miten muut juoppoihin sekaantujat olette saaneet kaavan rikottua? Itkettää ja uuvuttaa toistaa aina samaa kuviota.