Yh-äiti ei taida kelvata enää parisuhteeseen?

Yh huono valinta. Ovat taipuvaisia pettämään tai vaikeita elämänkumppaneita kerran jo epäonnistuttuaan.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 22:20"]Yh huono valinta. Ovat taipuvaisia pettämään tai vaikeita elämänkumppaneita kerran jo epäonnistuttuaan.
[/quote]

Höpise vielä vähä lissää...

Kyllä tapaa. Yksinhuoltajuutta takana nyt noin kuusi vuotta, sinä aikana yksi pidempi parisuhde ja toinen vähän lyhyempi. Nyt olen yksin ja hyvä niin, ei se parisuhteilu ole kaiken sen draaman arvoista (miehet on nykyään varsinaisia draamakuningattaria!). Lapsen kanssa kaksin on paras :)

Kelpaa.

Odota.

Ehkä juuri nyt jos lapsesi ovat hyvin pienet, jotkut miehet hätkähtävät hoitovastuuta, mutta ole kärsivällinen.

Keskity nyt lapsiisi ja rakenna tulevaisuuden eteen - niin tein minä, vaikka ei aina ollut helppoa.

Nyt on mies, jota moni muu kadehtii ja haluaa.

Olet arvokas ja hyvä äiti nyt. Ja olet arvokas ja haluttu kumppani - hieman myöhemmin.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 22:16"]

Ainakin tulee aina sellainen tunne. Käyn muutamilla treffeillä, menee kivasti ja jutellaan. Myöhemmin tulee mieheltä (ehkä) viestiä, että elämäntilanteemme ovat hyvin erilaiset. Joskus miehillä jopa omakin lapsia, mutta harvemminhan miehet ovat yksinhuoltajia, vaan enimmäkseen viikonloppuisiä. 

Kysymykseni siis, tapaako enää yksinhuoltajana miestä josta olisi parisuhteeseen? Haluaisin vain oikeasti joskus rakastua.

[/quote]

Riippuu, minkä ikäisiä seurustelet. Alle 30-vuotiaalla ei varmaan nappaa. Kokeile 35-40-vuotiaita. 

Mä olin 39v, neljän lapsen yh. Löysin ihanan miehen, tai se löys mut, mentiin naimisiin ja nyt yhteinenkin lapsi:). Lisäksi monivuotinen ystäväni, mus 10v nuorempi mies on avautunut tunteistaan, huolisi mut lapsineni, jos saatavilla olisin. Että löytyy kyllä, älä huoli :)

No ei tuolla asenteella ainakaan kelpaa. Pää pystyyn, ei se lapsista ole kiinni vaan sinusta. Itse olen tavannut lähinnä miehiä jotka ovat suorastaan omineet lapseni "meidän lapsiksi" ja mua niin tiivis idylli ei kiinnosta alkuunkaan, lapsilla on isäkin. 

Tietysti kelpaa, kunhan se oikea mies tulee kohdalle. :) Nykyinen aviomieheni oli pikemminkin onnesta soikeana kun minulla oli lapsi entuudestaan, hän kun ei itse voi saada lasta alulle. Mieheni pitää lastani kuin omana poikanaan ja hän on ollut väistämätön tuki ja turva hänelle. Myös lapseni kutsuu häntä isäkseen, toisaalta hän ei ole koskaan tavannutkaan biologista isäänsä, mikä on sinänsä surullista, mutta olen todella onnellinen että näinkin hyvä ja lapsirakas mies sattui kohdalle. Eli kyllä niitä on. :)

Kaikkea hyvää sinulle ap, olen varma että jonain kauniina päivänä tulet löytämään itsellesi sopivimman kumppanin. ♥ Yleensä ihminen tapaa rakastamansa henkilön silloin kun sitä vähiten odottaa - näin olen ainakin omalla kohdallani havainnut. Kun en edes mieti parisuhteessa olemista tai rakkausasioita ylipäätään, niin yhtäkkiä jostain tupsahtaakin omalle itselleni täydellinen kumppani. :) Ja kun taas etsimällä etsii, niin ei meinaa millään löytää.

"Aito rakkaus yllättää sut vielä kerran, vähintäänkin kerran ja valo sydämet. Aito rakkaus yllättää sut vielä kerran, vähintäänkin kerran jos kiellä sitä et, mä lupaan sulle sen" - Juha Tapio