Miten esim laivaturman ihmiset tunnistetaan?

Esim. dna-näytteet, sormenjäljet, hampaat, mahdolliset tekonivelet, implantit, muut metallit (leikkauksissa laitetut esim. pysyvät levytykset ja naulaukset, sydänläpät, steriklipsit jne.), arvet, tatuoinnit - menetelmät riippunevat suoraan siitä, mitä ihmisestä on vielä/enää jäljellä ja millaisessa kunnossa jäännökset ovat.

Dna varmaankin.

Eikö omaiset käy tunnistamassa ne, ketkä tunnistamaan pystyy?

Ei minusta tai lapsestani ole DNA-tietoja. Vai?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:22"]

Ei minusta tai lapsestani ole DNA-tietoja. Vai?

[/quote]

Voidaan verrata sukulaisiin. Joissain tapauksissa on käytetty esim. kotona harjassa olleita hiuksia tai sairaalassa aikaisemmin otettuja kudosnäytteitä.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:22"]Ei minusta tai lapsestani ole DNA-tietoja. Vai?
[/quote]

Jos saadaan vertailunäyte kotoa esim hiusharjasta tai hammasharjasta niin se riittä. Tai sitten molemmilta vanhemmilta näyte. Tai muilta lähisukulaisilta niin päästään ainakin jonkimoiseen todennäköisyyteen.

Thaimaan tsunamissa esim kun kuoli kokonaisia perheitä, ja joillain oli vielä isovnhemmatkin mukana niin vertailunäytteitä oli hankala saada.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:22"]Ei minusta tai lapsestani ole DNA-tietoja. Vai?
[/quote]
No onhan hiuksia ja ties mitä kotona. Etkö katso tv:tä???

Vainajasta otettuja näytteitä verrataan tämän kotoa tai omaiselta/sukulaiselta saatuihin näytteisiin. Matkustajaluettelon perusteella kuitenkin tiedetään ketä laivalla on ollut matkustajina ja mahdollisten eloonjääneiden henkilöllisyyksien selviämisen jälkeen selvitetään löydetyt ruumiit ja löytämättömät ruumiit jäävät kadonneiks joilla kuitenkin on edes nimi.

Hammaslääkäriltä pyydetään hammaskartta ja röntgenkuvat.

Uhrintunnistus

Keskusrikospoliisissa toimivan uhrintunnistus- eli DVI (Disaster Victim Identification) -yksikön tehtävänä on tunnistaa suuronnettomuuksissa tai muuten kuolleita henkilöitä, joiden henkilöllisyyttä ei voida muulla tavoin luotettavasti selvittää. Tavoitteena on selvittää aukottomasti vainajan henkilöllisyys, jotta hänet voidaan julistaa kuolleeksi.

Suomen DVI-yksikkö käyttää työssään Interpolin jäsenmaiden hyväksymää toimintamallia, jota täydennetään Keskusrikospoliisissa kehitetyillä menetelmillä.

Tunnistamistyön perustana on kaksi identtistä lomakesarjaa, joista toiseen kerätään kaikkea mahdollista tunnistamista auttavaa tietoa tunnistettavasta henkilöstä (ns. Ante Mortem eli elinaikaista tietoa). Poliisi täyttää hyvin yksityiskohtaisen lomakkeen yhdessä omaisten kanssa ja täydentää sitä mm. omaisilta saaduilla valokuvilla sekä terveydenhuollosta ja hammashuollosta saatavilla tiedoilla. Hammaskartat ovat tärkeitä tunnistamisessa, samoin esim. leikkausarvet, tatuoinnit ym. tiedot.

Tunnistamattomasta vainajasta täytetään vastaava lomakesarja (Post Mortem eli kuolemanjälkeiset tiedot), johon kirjataan vastaavat tiedot ulkoisista tuntomerkeistä, vaatetuksesta, koruista jne. Vainajalta otetaan sormenjäljet ja DNA-näyte. Jos mahdollista, vainajalle tehdään oikeuslääketieteellinen ruumiinavaus, josta saadaan lisätietoja.

Sekä elinaikaiset tiedot että kuolemanjälkeiset tiedot toimitetaan tunnistusryhmälle, joka vertailee tietoja ja tarvittaessa hankkii vielä lisätietoja. Kun ryhmä varmistuu vainajan henkilöllisyydestä, asiakirjat siirtyvät lopulliseen tarkistusportaaseen ns. tunnistusraadille. Siihen kuuluvat tutkinnasta vastaava poliisi, uhrintunnistamisesta vastaava poliisi sekä vastaavat oikeuslääkäri ja oikeushammaslääkäri. Kun tämä raati varmistuu vainajan henkilöllisyydestä, se kirjoittaa tunnistamisesta todistuksen, jonka perusteella oikeuslääkäri voi kirjoittaa vainajan kuolintodistuksen ja poliisi voi antaa hautausluvan.

Suuronnettomuuksien uhrintunnistusyksikkö on toiminut Keskusrikospoliisin alaisuudessa vuodesta 1991 lähtien. Kansainvälisessä toiminnassa siitä käytetään nimitystä The Finnish DVI-Team. Yksikkö koostuu oman toimensa ohella uhrintunnistustoimintaan määrätystä Keskusrikospoliisin henkilöstöstä, oikeuslääkäristä ja oikeushammaslääkäristä sekä heidän varamiehistään. Ryhmään kuuluvat myös psykologi ja teologi. Kaikki ovat saaneet tehtävään erikoiskoulutuksen. Lisäksi ryhmällä on DVI-tunnistuskoulutuksen saaneita yhdysmiehiä poliisin teknisissä tutkimuskeskuksissa kaikissa lääneissä.

Suomen DVI-yksikkö toimii yhteistyössä muiden maiden vastaavien yksikköjen kanssa, joita on yli 30 maassa. Jos suuronnettomuus sattuu jossakin Pohjoismaista, toimintaa johtaa onnettomuusmaan yksikkö, jota muiden Pohjoismaiden yksiköt avustavat. Kun onnettomuus sattuu Pohjoismaiden ulkopuolella, yksiköt toimivat yhteistyössä paikallisten viranomaisten kanssa.

http://yle.fi/aihe/artikkeli/2010/11/09/uhria-kunnioittaen

http://www.poliisihallitus.fi/poliisi/krp/home.nsf/pfbdarch/A7494A79F258CB3CC2257108003DDE55?opendocument

Oikeushammaslääkärin tehtävät

Tuntemattomien vainajien tunnistaminen. Oikeushammaslääkärit liitetään julkisuudessa yksittäisiin, joskus sensaatiohakuisiinkin katoamistapauksiin. Poliisi pyytää tunnistusta erityisesti palovainajien ja luurankoasteella olevien vainajien osalta. Maamme terveydenhuoltojärjestelmä takaa tunnistuksen kannalta erittäin luotettavan pohjan työlle. Joskus jopa ihmetyttää, kuinka paljon röntgenkuvia meistä elämämme aikana voidaan ottaa. Erityisesti terveyskeskusten tiedostot hammashoidon toimenpiteistä ja ortopantomografiakuvat (leuat) ovat arvokkaita. Valitettavasti vieläkin törmätään yksityisellä sektorilla puutteellisiin potilastietoihin.

Vaikka hampaanväriset täyteaineet ovat korvaamassa amalgaamin, itse täytteet ovat hammastunnistuksen kannalta oleellisia. Erilaiset kuvankäsittelyyn tarkoitetut tietokoneohjelmat mahdollistavat myös ensiksi mainittujen visualisoinnin röntgenkuvista. Samalla nämä uudet ohjelmat tuovat mukanaan väärinkäytön mahdollisuuden. Röntgenkuvaan voidaan lisätä ja siitä on mahdollista poistaa jotakin oleellista. Tästä meillä Suomessa ei ole vielä näyttöä, mutta alan kansainvälisissä kokouksissa asiasta on jo keskusteltu. Digitaalikuvauksen yleistyessä kliinisessä työssä ja röntgenkuvauksessa väärinkäytön mahdollisuus voi vielä entisestäänkin kasvaa.

Hampaiden täyteaineiden valinta, työskentelytapa ja erityisesti proteettiset ratkaisut ovat kiinteästi sidoksissa kansallisuuteen. Tämän saattoi havaita erittäin selvästi syksyllä 1994 Estonian onnettomuuden yhteydessä. Yksittäisissä tapauksissa oikeushammaslääkäri on voinut nopeuttaa poliisin työtä tekemällä alkuaineanalyysin täyteaineista ja selvittämällä Oslossa sijaitsevan yhteispohjoismaisen hammaslääketieteellisen materiaalitutkimuslaitoksen (NIOM) kautta kyseisten aineiden käytön alueellisesti.

Täytteiden lisäksi hampaiden purupintojen kuluminen sekä sementin ja osin dentiinin ikääntymiseen liittyvä sekundaarikasvu voivat auttaa vainajan iän määrittämisessä. Näitä seikkoja on mahdollista käyttää myös arvioitaessa elävien täysikasvuisten henkilöiden todellista ikää. Vaihteluvälit ovat kuitenkin suuret, ja luotettavien vertailuaineistojen puuttumien eri etnisten ryhmien osalta rajoittavat mainittujen ilmiöiden hyödyntämistä.

Iän määrityksen uusin menetelmä perustuu aminohappojen rasemisaatioon. Koska hampaan kovakudokset eivät uusiudu, aminohapot muuttuvat peptidisidoksessa ajan funktiona yksilön elinaikana vakionopeudella L-muodosta D-muotoon. Kun lämpötila laskee, tämä reaktio pysähtyy, ja D/L-suhteen perusteella voidaan arvioida vainajan ikä kuolinhetkellä. Periaatteessa menetelmä on yksinkertainen, mutta näytteen käsittely on aikaa vievää ja hankalaa. Samaa menetelmää käytetään arvioitaessa DNA-eristyksen onnistumisen mahdollisuutta arkeologisesta luumateriaalista

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 22:07"]

Monet on joo jäänyt pohjaan mutta ruumiinrakenne nostettiin paljon mm Estonialta.

[/quote]

Paljonko ruumiinrakennetta(?) mm. Estonialta nostettiin? Minä olen ollut siinä luulossa, että laivasta ei ole haettu yhtä ainoaa kroppaa.

Ennen kropan hajoamista tai hajoamaisillaan olevan kropan kanssa aika ikävää puuhaa vain sen takia että voidaan tunnistaa, ihan kuin kaikki olisi mahdollista löytää ja ihan kuin kaikkia kateisiin jääneitä ei voitaisi ilmankin päätellä hukkuneiksi.

Nyt kun jäljellä ei taida olla muuta kuin luuta niin tarpeeksi utelias tai tyhmänrohkea sukeltaja voisi tietysti käydä hakemassa esim. kaikki kallot tai saman puolen lonkkaluut mitä löytää. Tuollaisia isompia palikoita varmaan erottaisi kaiken pohjamössön seastakin enempiä kaivelematta. Luusta kai saa eristettyä DNA:n ja se vahvistaa jos vertailunäytteet halutaan/pystytään keräämään. Hylyssä on silti pakosti uhreja paikoissa joihin kukaan ei pääse tai suostu sukeltamaan ja osa on huuhtoutunut kauas hylystä.