Säälittää viikko-viikko systeemillä olevat lapset.

En suosittele. Jos vanhemmilla on toimiva suhde eron jälkeen ehkä toimisi.
Jos on erottu riidoissa ei toimivaan yhteistyötä ole.
Itse en ikinä muuttaisi kotiin missä exä asuisi edes sen viikon.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:27"]

En itsekään kannata vuoroviikkosysteemiä. Olen eronnut ja asun lasteni kanssa. Isä saa tavata heitä kuinka paljon haluaa, kunhan se ei sotke arkirytmiämme. 

Mun mielestä tämä on paras ratkaisu lasten kannalta. Heillä on yksi vakituinen koti ja toinen paikka minne voivat mennä ja olla isänsä kanssa. Isä on myös kotiimme tervetullut ja saa osallistua lasten arkeen vaikka eivät hänen luona olekaan.

Välimme eivät ole mitkään parhaat mahdolliset mutta lasten vuoksi koitamme tulla toimeen.

Miksi lapsista pitäisi tehdä heittopusseja kahden kodin välillä tai vaihtoehtona pitää sitä ettei etävanhempi saisi olla lasten kanssa kuin ainoastaan silloin kun on tapaamisviikonloppu?

Vaikka se toisen naama kuinka ottaisi päähän tavalla tai toisella niin kai sitä nyt lasten vuoksi voisi joustaa?

[/quote]

Olistko valmis joustamaan ja kehumaan systeemiä toimivaksi, jos sinä olisitkin se, joka ei saisi sotkea lasten arkirutiineja?

Mun vanhemmat erosivat kun olin 13 ja sisko 10. Aluksi oltiin aina vuorotellen 1 viikko äidillä ja 1 viikko isällä. Vanhempani asuivat n. 5km päässä toisistaan.
Olen samaa mieltä, että viikon välein kodin vaihtaminen on tosi rankkaa. Me ratkaistiin se niin, että ensin alettiin olla aina kerrallaan 2 viikkoa ja lopulta 3 viikkoa. Välillä jopa kuukausi ja välillä vähän lyhyempi aika riippuen kesälomista ja joulusta yms.
Meillä toi toimi, en missään nimessä olisi halunnut asua vain jommankumman luona. Vaikka kodin vaihtelu oli rankkaa, niin vielä rankempaa olisi ollut valita tai nähdä vanhempien tappelevan asumisjärjestelyistä.
Nyt oon 22 vuotias, asun poikaystäväni kanssa ja mulla on läheiset välit kumpaankin vanhempaani ja heidän uusiin kumppaneihin :)

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:42"]Enemmän säälittää lapset, jotka vieraannutetaan toisesta vanhemmastaan. Hyvä keino siihen on muuttaa, vaikka toiseen valtioon.
[/quote]

Näin on. Ja näitä riittää...

Minä en ydinperheen äitinä käsitä, miten voisin riistää lapsiltani isän niin, että näisivät tätä vain pari kertaa kuussa muutaman pävän ajan? Vähemmän kuin opettajiaan tai isovanhempiaan. Kertaheitolla toisesta vanhemmasta tulisi se etäinen sukulainen eikä suinkaan täysivaltainen vanhempi.

En voisi itsekään nähdä lapsiani noin vähän, joten en mitenkään voi kuvitella, että miehenikään haluaisi tuohon asemaan. Missän nimessä se ei voisi olla lasten paras, kun ikävöivät isää jo illalla, jos työpäivä menee pitkäksi. Miten musertavaa olisi ikävöidä isää 26 päivää kuukaudessa?

Ehdottomasti paras järjestelmä on sellainen, jossa vanhemmat asuvat lähekkäin ja lapset ovat tervetulleita aina. Toki jokin järjestys/aikataulu tässäkin pitäisi olla, mutta siskoni perheessä tuntuu tietynlainen vuoroviikkosysteemi toimivan. Siinä ei viikot mene aivan tasan, koska molemmilla on iltamenoja työn takia ja silloin toinen vanhempi auttaa. Esim. tällä viikolla lapset ovat siskollani keskiviikkoon asti, jolloin siirtyvät isälleen suoraan koulusta ja viettävät siellä loppuviikon. Sunnuntaina siirtyvät äidlleen ja isän työmatkan takia ovat koko viikon äidillään. Isä huolehtii pääasiassa kahden nuorimman lapsen harrastukset (ellei ole iltamenoja työn takia), joten näkee lapsia, vaikka muuten olisivatkin äidillään. Ovat äidillään piirun verran enemmän isän työmatkojen takia mutta molemmista kodeista löytyy perusvaatteet eli muutamat housut, muutamat paidat, yöpaita, alusvaatteet, sukat jne. Vaatteet siirtyvät kodista toiseen, joten mitään määrättyjä vaatteita ei ole, mutta esim. vanhin pakkaa aina mukaan lempivaatteitaan ja meikkejä, oli kummassa kodissa tahansa. Molemmista kodeista löytyy kyllä meikkipussi mutta ainahan niitä suosikkituoksuja kannellaan mukana.

Vanhin saattaa kokea äidin kodin hiukan enemmän kodikseen, kun äiti on auttamassa hiusten laitossa ja meikkaamisessa, pojat taas ehkä kokevat isän kodin kotoisammaksi, kun pihalla on koristelinettä ja isän kanssa muutenkin harrastetaan aktiivisesti. Molemmissa kodeissa on omat huoneet, vaikka molemmat vanhemmat ovat uudessa parisuhteessa.

Jokainen kuukausi suunnitellaan alustavasti etukäteen ja muutoksista tiedotetaan mahdollisimman varhain sähköpostitse. Sekä lapset että vanhemmat ovat tietoisia toistensa aikatauluista ja saavat sanoa sanottavansa siitä, miten haluavat asua. Esim. vanhin menee aina isälleen ennen matikan koetta, kun kokee saavansa sieltä eniten apua.

Itse olen viikko-viikkolapsi. En suosittele KENELLEKÄÄN. Nyt itse jo aikuinen, mutta se oli elämäni kamalinta aikaa. Kaksi kotia tarkoittaa samaa kuin ei yhtään kotia. Kaksi vuotta kestin sitä ravaamista ja sitten alkoikin vakava masennus, syömishäiriö, paniikkihäiriö ja päihteiden käyttö. Olen edelleenkin katkera ja minun on vaikea kotiutua mihinkään ja olen joutunut vuosia käymään terapiassa turvattomuuden tunteen ja siitä aiheutuvien ongelmien takia. Viikko-viikkovanhemmuus on itsekkäintä mitä voi lapselleen tehdä.

Tutun kuusivuotias reissannut vuosia, kaksivuotiaasta muutaman viikon välein Oulu-Tampere -väliä, kun äiti muutti sinne isän tahdon vastaisesti. Vanhemmat riitelee että kumman vuoro kuljettaa, kukaan ei mieti että lapsi joutuu matkaamaan joka kerta. Siinä on revitty lapsi kahtia ja jaettu vanhempien kesken. Viikko-viikko sovussa toimivien vanhempien kanssa ei kuulosta yhtään niin ikävältä tuon rinnalla. Tapauskohtaista tietty tuokin :(

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:10"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:02"]

Ydinperhe on tietty paras lapsille, mutta jos ero tulee niin vuoroviikko on paras järjestely. Siinä ainakin säilyy suhde molempiin vanhempiin.

[/quote]

Aika harvalla on varaa tällaiseen systeeminn

Vuoroviikko on paras vain silloin, kun lapsi asuu kotia ja vanhemmat vuorottelee. Jostain syystä aikuiset ei halua nähdä sitä muuttamisen vaivaa.

[/quote]

Meillä toimii hyvin, lapset 14 ja 11v. Asutaan puolen kilsan päässä toisistamme, ex-mies omakotitalossa ja minä paritalossa. Molemmissa paikoissa on lapsilla omat huoneet, pelit ja vehkeet. Minulla ei ole uutta suhdetta, miehellä on naisystävä, jonka luona on silloin kun lapset ovat minulla. Eli lapset ei joudu kokemaan mitään uusperhekuvioita. Lapset tulevat ja menevät näiden kotien välillä vapaasti, ei olla niin tarkkoja ja pystymme joustavasti sopimaan jos on jotain menoja.

Olemme myös kysyneet lapsilta, mutta haluavat ainakin vielä jatkaa näin, tykkäävät olla molemmissa paikoissa ja tietysti helppoa kun kaverit on molemmissa paikoissa lähellä ja kouluunkin molemmista melkein yhtä pitkä matka.

Pienempien lasten kohdalla minäkin ehkä pitäisin toisenlaista systeemiä parempana.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 17:36"]

Jaa-. Olen tämän ennenkin kirjoittanut omista vuoroviikkolapsistani:

- lapsilla on omat huoneet molemmissa taloissa

- mitään muuta eivät lapset muuta kuin koulureppunsa ja tennismailansa

- lapseni ovat yli 12 v, ja kun olen sanonut, että voivat itse päättää asumisensa, ovat he päättäneet jatkaa vuoroviikoin

- myös minulla itselläni on kaksi kotia. Asun joka toisen viikon uuden mieheni luona. Mikä tässä muka on vaikeaa???

[/quote]

Jos itse asut joka toisen viikon muualla, niin ehkei lapsesi haluaisi yksin asua luonasi näinä viikkoina? Eli ei heillä ole ihan reilua valintaa.. Asua joka toinen viikko ilman vanhempaa vai reissatat koko ajan..

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 19:54"]

Itse olen viikko-viikkolapsi. En suosittele KENELLEKÄÄN. Nyt itse jo aikuinen, mutta se oli elämäni kamalinta aikaa. Kaksi kotia tarkoittaa samaa kuin ei yhtään kotia. Kaksi vuotta kestin sitä ravaamista ja sitten alkoikin vakava masennus, syömishäiriö, paniikkihäiriö ja päihteiden käyttö. Olen edelleenkin katkera ja minun on vaikea kotiutua mihinkään ja olen joutunut vuosia käymään terapiassa turvattomuuden tunteen ja siitä aiheutuvien ongelmien takia. Viikko-viikkovanhemmuus on itsekkäintä mitä voi lapselleen tehdä.

[/quote]

Pitäisköhän sun käydä juttelemassa jossakin? Yleensä lapset haluavat itse tuota vuoroviikkoasumista ja teityn ikäisiltä kai sitä pitää jo kysyäkin. 

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 19:54"]

Itse olen viikko-viikkolapsi. En suosittele KENELLEKÄÄN. Nyt itse jo aikuinen, mutta se oli elämäni kamalinta aikaa. Kaksi kotia tarkoittaa samaa kuin ei yhtään kotia. Kaksi vuotta kestin sitä ravaamista ja sitten alkoikin vakava masennus, syömishäiriö, paniikkihäiriö ja päihteiden käyttö. Olen edelleenkin katkera ja minun on vaikea kotiutua mihinkään ja olen joutunut vuosia käymään terapiassa turvattomuuden tunteen ja siitä aiheutuvien ongelmien takia. Viikko-viikkovanhemmuus on itsekkäintä mitä voi lapselleen tehdä.

[/quote]

Tästä tulee kyllä mieleen, että ongelmasi eivät välttämättä johdu viikko-viikkkosysteemistä vaan ihan jostain muusta. Jos vanhempasi eivät kumpikaan saaneet sinua tuntemaan oloasi turvatuksi niin vika oli varmaan ihan jossain muualla.

Kokeilkaa mammat ihan oikeasti kahdessa paikassa asumista. Miten kätevä se onkin lähteä hakemaan vaikka työpapereita tai vaatteita toisesta kodista, kun eihän sinne ole kuin kilometri verran matkaa! Pakkaa tärkein omaisuutesi kerran viikossa kapsäkkeihin, sillä lupauksista huolimatta et omista kaikkea kaksin kappalein. Noudata vuoroviikoin eri päivärytmiä ja ruokavaliota. Katso lempisarjojasi vain joka toinen viikko. Yritä muistaa mitä saat missäkin kodissasi tehdä. Älä kuvittelekaan vetoavasi siihen, että jokin on sallittua toisessa kodissasi. t. vuoroviikkoasumisen kokenut

Miksi ne rutiinit sitten pitäisi sotkea?

Meillä tämä toimii hyvin koska osaamme sopia asioista etukäteen ja molemmat joustaa tahoillamme.

Exäkin on sitä mieltä että lapsilla kuuluu olla se yksi vakituinen koti ja tuskin hän tai lapsetkaan valittavat siitä että isä saa siis olla lastensa elämässä mahdollisimman paljon mukana.

Käytännön syistä lapset jäivät asumaan luokseni ja kummatkin meistä vanhemmista olemme vuoroviikkosysteemiä vastaan.

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 19:37"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 18:27"]

En itsekään kannata vuoroviikkosysteemiä. Olen eronnut ja asun lasteni kanssa. Isä saa tavata heitä kuinka paljon haluaa, kunhan se ei sotke arkirytmiämme. 

Mun mielestä tämä on paras ratkaisu lasten kannalta. Heillä on yksi vakituinen koti ja toinen paikka minne voivat mennä ja olla isänsä kanssa. Isä on myös kotiimme tervetullut ja saa osallistua lasten arkeen vaikka eivät hänen luona olekaan.

Välimme eivät ole mitkään parhaat mahdolliset mutta lasten vuoksi koitamme tulla toimeen.

Miksi lapsista pitäisi tehdä heittopusseja kahden kodin välillä tai vaihtoehtona pitää sitä ettei etävanhempi saisi olla lasten kanssa kuin ainoastaan silloin kun on tapaamisviikonloppu?

Vaikka se toisen naama kuinka ottaisi päähän tavalla tai toisella niin kai sitä nyt lasten vuoksi voisi joustaa?

[/quote]

Olistko valmis joustamaan ja kehumaan systeemiä toimivaksi, jos sinä olisitkin se, joka ei saisi sotkea lasten arkirutiineja?

[/quote]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 20:13"]

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 19:54"]

Itse olen viikko-viikkolapsi. En suosittele KENELLEKÄÄN. Nyt itse jo aikuinen, mutta se oli elämäni kamalinta aikaa. Kaksi kotia tarkoittaa samaa kuin ei yhtään kotia. Kaksi vuotta kestin sitä ravaamista ja sitten alkoikin vakava masennus, syömishäiriö, paniikkihäiriö ja päihteiden käyttö. Olen edelleenkin katkera ja minun on vaikea kotiutua mihinkään ja olen joutunut vuosia käymään terapiassa turvattomuuden tunteen ja siitä aiheutuvien ongelmien takia. Viikko-viikkovanhemmuus on itsekkäintä mitä voi lapselleen tehdä.

[/quote]

Tästä tulee kyllä mieleen, että ongelmasi eivät välttämättä johdu viikko-viikkkosysteemistä vaan ihan jostain muusta. Jos vanhempasi eivät kumpikaan saaneet sinua tuntemaan oloasi turvatuksi niin vika oli varmaan ihan jossain muualla.

[/quote]

Kyllä olen kuullut pieniltä viikko-viikko lapsilta itseltää, että ei heillä ole kotia. Tosi kurjaa, että jotkut lapset kokevat sen noin, eikä vanhemmat ota huomioon lapsen tunteita.. 

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 16:47"]

Joka ikinen viikko joutuvat vaihtamaan kotia. Miksi lapsien pitää joutua kärsimään vanhempien erosta?

[/quote]

Jotta lapset eivät kärsisi erosta, vanhemmat eivät saisi erota. Erosta seuraa aina jonkinlaista kärsimystä lapsille. Järjestelyistä riippuu millaista se on.

Joillekin voi sopia mutta herkemmät lapset saattavat ahdistua ja tuntea turvattomuutta.

Meillä lapset ovat joka viikonloppu yhden yön isällään ja viikollakin saa tulla käymään niin usein kun haluaa! Ollaan sovittu että 3-4 arkipäivänä ottaisi luokseen, mutta saattaa silti käydä moikkaamassa useamminkin! Välillä lasten ollessa kipeä jää kotiin hoitamaan lasta, käydään kaikki yhdessä harrastuksissa jne.. Saa siis olla mukana halutessaan ja on halunnut! :) Ei ole kukaan etäännyttänyt ketään! 

2

Viikko-viikko -systeemi on AINA vanhemman etu, ei koskaan lapsen. Monesti valinta vielä vieritetään lapsen niskaan, kysymällä muutatko isin vai äitin luo, vai molempien. Tottakai lapsi tahtoo miellyttää molempia vanhempiaan ja olla valitsematta puolia. Vanhemmista ei kumpikaan halua "hävitä" eksälle huoltajuudessa joten on helppo puoltaa 50-50 ratkaisua. Lisäksi monia kiehtoo ajatus että voi puolet kuukaudesta vietellä lapsettoman sinkun elämää.

Kuten edellä joku muukin sanoi, työni puolesta pääsen minäkin läheltä näitä järjestelyjä näkemään, ja allekirjoitan myös sen että näissä viikko-viikko-seilaajissa tikittää aikapommi, vaikka nyt näyttäisikin menevän hyvin ja vanhemman kysyessä lapsi sanoo ettei järjestely haittaa. Lapsi tarvitsee pysyvän kodin ja tunteen että kuuluu johonkin. Oma huone ja lelut eivät tee kahdesta paikasta kotia. Ongelma korostuu jos molemmissa "kodeissa" on sellaisiakin lapsia jotka asuvat siellä pysyvästi, kun erolapset käyvät vieraililevina tähtinä.

On myös sellaisia vanhempia jotka todella hoitavat eronsa lasten paras mielessä. Sitten on näitä joille oma napa on tärkein. Työni ei ole sellainen että minulla olisi mitään asiaa kommentoida kenenkään huoltajuusjärjestelyjä, vaikka läheltä seuraankin näitä surusilmäisiä kahden kodin väliinputoajia. (Toki väkivalta tai muut kohtuuttomat laiminlyönnit asia erikseen ja ilmoitettava eteenpäin.) Siksi patoutuu kiukkua näitä itsekkäitä vanhempia kohtaan, jotka niin naiivisti väittävät lapsensa pitävän heidän järjestelystään vaikka he silminnähden petaavat lapselleen ongelmia kiintymyssuhteissa, itsetunnossa ja siten mielenterveysongelmia pitkäksi aikaa.