Mietin tässä eroa. t.ammattivalittaja

Tässä maassa ero ei ole oikeasti kenellekään taloudellisesti mahdoton juttu. Ketään ei jätetä täällä asunnottomaksi tai nälkään kuolemaan, vaan yhteiskunnan tukiverkot kyllä auttaa tilanteessa jossa ei pysty muuten itseään ja lapsiaan elättämään. Ei ole onneksi enää pakko olla niin kuin joskus ennen vanhaan, että hirvittävissä suhteissa oli pakko pysyä koska mistään muualta ei saanut toimeentuloa. Moni olisi voinut oman toimeentulonsa vaarantaakin vaan sitä kymmenpäistä lapsilaumaa vaikeampi...

Mä ymmärrän sua. Nää tuuliviiri-mielialat johtunevat siitä, että sun elämänpiiri on niin pieni. Voi kun osattais keksiä sulle joku sellainen juttu, jonka avulla saisit muutakin elämää kuin kotona pyörimisen. Suosittelen sulle kyllä edelleen terapiaa.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:14"]

Tässä maassa ero ei ole oikeasti kenellekään taloudellisesti mahdoton juttu. Ketään ei jätetä täällä asunnottomaksi tai nälkään kuolemaan, vaan yhteiskunnan tukiverkot kyllä auttaa tilanteessa jossa ei pysty muuten itseään ja lapsiaan elättämään. Ei ole onneksi enää pakko olla niin kuin joskus ennen vanhaan, että hirvittävissä suhteissa oli pakko pysyä koska mistään muualta ei saanut toimeentuloa. Moni olisi voinut oman toimeentulonsa vaarantaakin vaan sitä kymmenpäistä lapsilaumaa vaikeampi...

[/quote]

Tiedän minä tuon että jonkun minimi toimeentulon saisi mutta seittan olisi hirveän vaikea sopia kaikista etä ja lähivanhemmuus yms jutuista.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:16"]

Mä ymmärrän sua. Nää tuuliviiri-mielialat johtunevat siitä, että sun elämänpiiri on niin pieni. Voi kun osattais keksiä sulle joku sellainen juttu, jonka avulla saisit muutakin elämää kuin kotona pyörimisen. Suosittelen sulle kyllä edelleen terapiaa.

[/quote]

Ei tässä terapiat auta ja kyllä mun mielialat peilaavat mun mieheni mielialoja. Monesti hän tiuskii,toisinaan on puhumaton, on valtavan stressaantunut tuosta yrittäjyydestä kaikki tiuskimisetyms alkoi tuon yrittäjyyden kanssa samaan aikaan

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:14"]

Tässä maassa ero ei ole oikeasti kenellekään taloudellisesti mahdoton juttu. Ketään ei jätetä täällä asunnottomaksi tai nälkään kuolemaan, vaan yhteiskunnan tukiverkot kyllä auttaa tilanteessa jossa ei pysty muuten itseään ja lapsiaan elättämään. Ei ole onneksi enää pakko olla niin kuin joskus ennen vanhaan, että hirvittävissä suhteissa oli pakko pysyä koska mistään muualta ei saanut toimeentuloa. Moni olisi voinut oman toimeentulonsa vaarantaakin vaan sitä kymmenpäistä lapsilaumaa vaikeampi...

[/quote]

Tiedän minä tuon että jonkun minimi toimeentulon saisi mutta seittan olisi hirveän vaikea sopia kaikista etä ja lähivanhemmuus yms jutuista.

[/quote]

Ei se kauhean vaikeaa ole. Itsekin olen eronnut 8 vuotta sitten, miehen alkoholismin takia. Sitä ei voi kieltää etteikö eroaminen stressaavaa olisi, mutta jos tilanne avioliitossa on oikeasti paha, niin kyllä senkin ratkaisun sitten saa repäistyä. Kun päivittäinen kärsimys menee niin yli että uskoo ettei erokaan voi olla pahempaa. Itselleni ero oli hyvä ratkaisu ja harmittaa vain etten saanut tehtyä sitä ratkaisua jo paljon aikaisemmin.

Mutta ehkä teillä ei oikeasti ole niin kauhean huono tilanne, kun kerran nuo käytännön järjestelytkin tuntuu mahdottoman hankalilta hoitaa? Ehkä voisikin vielä yrittää parantaa suhdetta ja pelastaa sen, eroamisen sijaan? Suostuuko mies puhumaan noista asioista, että miksi tiuskii ja osoittaa mieltään puhumattomuudella?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:14"]

Tässä maassa ero ei ole oikeasti kenellekään taloudellisesti mahdoton juttu. Ketään ei jätetä täällä asunnottomaksi tai nälkään kuolemaan, vaan yhteiskunnan tukiverkot kyllä auttaa tilanteessa jossa ei pysty muuten itseään ja lapsiaan elättämään. Ei ole onneksi enää pakko olla niin kuin joskus ennen vanhaan, että hirvittävissä suhteissa oli pakko pysyä koska mistään muualta ei saanut toimeentuloa. Moni olisi voinut oman toimeentulonsa vaarantaakin vaan sitä kymmenpäistä lapsilaumaa vaikeampi...

[/quote]

Tiedän minä tuon että jonkun minimi toimeentulon saisi mutta seittan olisi hirveän vaikea sopia kaikista etä ja lähivanhemmuus yms jutuista.

[/quote]

Ja paskat ole vaikeaa! Asennetta nyt nainen! Mekin teimme mieheni kanssa eilen illalla eropäätöksen pitkän mietintäprosessin jälkeen ja molempien asenne muuttui heti. Nyt pistämme pytingin pikin miten myyntiin ja minä muutan ensikuussa Sipooseen. Sieltä on alustavasti työpaikka tiedossa. Mies jää vielä nykyiselle paikkakunnalle lapsen kanssa, meille jää tosin yhteishuoltajuus. Jotenkin mielettömän vapauttavaa! Suosittelen!

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:20"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:16"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:14"]

Tässä maassa ero ei ole oikeasti kenellekään taloudellisesti mahdoton juttu. Ketään ei jätetä täällä asunnottomaksi tai nälkään kuolemaan, vaan yhteiskunnan tukiverkot kyllä auttaa tilanteessa jossa ei pysty muuten itseään ja lapsiaan elättämään. Ei ole onneksi enää pakko olla niin kuin joskus ennen vanhaan, että hirvittävissä suhteissa oli pakko pysyä koska mistään muualta ei saanut toimeentuloa. Moni olisi voinut oman toimeentulonsa vaarantaakin vaan sitä kymmenpäistä lapsilaumaa vaikeampi...

[/quote]

Tiedän minä tuon että jonkun minimi toimeentulon saisi mutta seittan olisi hirveän vaikea sopia kaikista etä ja lähivanhemmuus yms jutuista.

[/quote]

Ei se kauhean vaikeaa ole. Itsekin olen eronnut 8 vuotta sitten, miehen alkoholismin takia. Sitä ei voi kieltää etteikö eroaminen stressaavaa olisi, mutta jos tilanne avioliitossa on oikeasti paha, niin kyllä senkin ratkaisun sitten saa repäistyä. Kun päivittäinen kärsimys menee niin yli että uskoo ettei erokaan voi olla pahempaa. Itselleni ero oli hyvä ratkaisu ja harmittaa vain etten saanut tehtyä sitä ratkaisua jo paljon aikaisemmin.

Mutta ehkä teillä ei oikeasti ole niin kauhean huono tilanne, kun kerran nuo käytännön järjestelytkin tuntuu mahdottoman hankalilta hoitaa? Ehkä voisikin vielä yrittää parantaa suhdetta ja pelastaa sen, eroamisen sijaan? Suostuuko mies puhumaan noista asioista, että miksi tiuskii ja osoittaa mieltään puhumattomuudella?

[/quote]

Siis on niin stressaantunut tuosta yrittäjyydestä ja siitä ettei oikein koskaan ole varaa pitää lomaa niin se purkautuu sitten tuollaisena tiuskimisena ja puhumattomuutena. En tiedä kun taloutemme on tuon yrityksen varassa että mitä siinä voisi tehdä?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:16"]

Mä ymmärrän sua. Nää tuuliviiri-mielialat johtunevat siitä, että sun elämänpiiri on niin pieni. Voi kun osattais keksiä sulle joku sellainen juttu, jonka avulla saisit muutakin elämää kuin kotona pyörimisen. Suosittelen sulle kyllä edelleen terapiaa.

[/quote]

Ei tässä terapiat auta ja kyllä mun mielialat peilaavat mun mieheni mielialoja. Monesti hän tiuskii,toisinaan on puhumaton, on valtavan stressaantunut tuosta yrittäjyydestä kaikki tiuskimisetyms alkoi tuon yrittäjyyden kanssa samaan aikaan

[/quote]

Miten niin ei terapiat auta? Kokeile edes. Terapiassa on kyse siitä, että saadaan oivalluksia siitä, miten itse toimii, ja sen kautta muuttamaan elämäänsä niin, että pääsisi pois niistä tuhoisista kuvioista. Ja just toi, että sun mielialat peilaavat miehesi mielialoja, on tosi tuhoisa kuvio.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:16"]

Mä ymmärrän sua. Nää tuuliviiri-mielialat johtunevat siitä, että sun elämänpiiri on niin pieni. Voi kun osattais keksiä sulle joku sellainen juttu, jonka avulla saisit muutakin elämää kuin kotona pyörimisen. Suosittelen sulle kyllä edelleen terapiaa.

[/quote]

Ei tässä terapiat auta ja kyllä mun mielialat peilaavat mun mieheni mielialoja. Monesti hän tiuskii,toisinaan on puhumaton, on valtavan stressaantunut tuosta yrittäjyydestä kaikki tiuskimisetyms alkoi tuon yrittäjyyden kanssa samaan aikaan

[/quote]

Miten niin ei terapiat auta? Kokeile edes. Terapiassa on kyse siitä, että saadaan oivalluksia siitä, miten itse toimii, ja sen kautta muuttamaan elämäänsä niin, että pääsisi pois niistä tuhoisista kuvioista. Ja just toi, että sun mielialat peilaavat miehesi mielialoja, on tosi tuhoisa kuvio.

[/quote]

Mä kävin eri terapioissa yli 20v eikä niistä ollut mitään apua ei mun ole niin simppeliä erota kuin jollakin terveellä ja työkykyisellä ihmisellä ja mä rakastan kaikesta huolimatta mun miestäni.

Hienoa! Olitkin viime viikolla niin allapäin depressiivisen vaiheesi vuoksi. Arvelinkin, että kohta on taas maaninen vaihe ja se tulikin yllättävän nopeasti. Nyt äkkiä eropaperit eteenpäin, ennekuin muutat mielesi. 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:37"]

Hienoa! Olitkin viime viikolla niin allapäin depressiivisen vaiheesi vuoksi. Arvelinkin, että kohta on taas maaninen vaihe ja se tulikin yllättävän nopeasti. Nyt äkkiä eropaperit eteenpäin, ennekuin muutat mielesi. 

[/quote]

Ei tämä ole mikään maaninen vaihe ja mä vaan pohdin eroa en ole kirjoittelemassa mitään eropapereita.

Et sä oikeasti mitään mieti vaan huomiohuoraat av:lla!

Silloinhan sun pitäisi oikeasti tehdä jotain ja siihen sä et pysty/halua/kykene.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:16"]

Mä ymmärrän sua. Nää tuuliviiri-mielialat johtunevat siitä, että sun elämänpiiri on niin pieni. Voi kun osattais keksiä sulle joku sellainen juttu, jonka avulla saisit muutakin elämää kuin kotona pyörimisen. Suosittelen sulle kyllä edelleen terapiaa.

[/quote]

Ei tässä terapiat auta ja kyllä mun mielialat peilaavat mun mieheni mielialoja. Monesti hän tiuskii,toisinaan on puhumaton, on valtavan stressaantunut tuosta yrittäjyydestä kaikki tiuskimisetyms alkoi tuon yrittäjyyden kanssa samaan aikaan

[/quote]

Miten niin ei terapiat auta? Kokeile edes. Terapiassa on kyse siitä, että saadaan oivalluksia siitä, miten itse toimii, ja sen kautta muuttamaan elämäänsä niin, että pääsisi pois niistä tuhoisista kuvioista. Ja just toi, että sun mielialat peilaavat miehesi mielialoja, on tosi tuhoisa kuvio.

[/quote]

Mä kävin eri terapioissa yli 20v eikä niistä ollut mitään apua ei mun ole niin simppeliä erota kuin jollakin terveellä ja työkykyisellä ihmisellä ja mä rakastan kaikesta huolimatta mun miestäni.

[/quote]

Nii-in, mutta sillä, että sä käyt juttelemassa jollekulle, voikin olla sellaisia vaikutuksia, että sun ei aina säännöllisin väliajoin tarvitse julistaa täällä ja plussalla, että nyt otat eron. Koska et ota, kärsit vain. SUlla on mahdollisuus päästä tuosta kärsimisestä eroonkin, mutta siihen tarvitset kyllä ihan omaakin halua muuttaa itseäsi. Koska jos haluat, että elämäsi muuttuu mukavammaksi, sun täytyy ymmärtää, että itse olet sen muutoksen suurin este. Muut esteet - oppimisvaikeutesi, sairautesi, miehesi, lapsesi, anoppisi ym. - ovat vasta toissijaisia asioita. Se, miten itse suhtaudut näihin toissijaisiin asioihin, on avainkysymys.

Mutta kerro, onko hyötyä siitä, että esim. minä kirjoitan sulle näitä juttuja? Haluatko vain jonkun, jonka kanssa kinata, koska sinulla on paha olo, vai haluaisitko ihan oikeasti jotain palautetta toisilta ihmisiltä?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:40"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:37"]

Hienoa! Olitkin viime viikolla niin allapäin depressiivisen vaiheesi vuoksi. Arvelinkin, että kohta on taas maaninen vaihe ja se tulikin yllättävän nopeasti. Nyt äkkiä eropaperit eteenpäin, ennekuin muutat mielesi. 

[/quote]

Ei tämä ole mikään maaninen vaihe ja mä vaan pohdin eroa en ole kirjoittelemassa mitään eropapereita.

[/quote]

Et vaan itse huomaa, että olet niin tuuliviiri juttujesi kanssa, että ulkopuoliset jo näkevät bipolaarisuutesi.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:41"]

Et sä oikeasti mitään mieti vaan huomiohuoraat av:lla!

Silloinhan sun pitäisi oikeasti tehdä jotain ja siihen sä et pysty/halua/kykene.

[/quote]

Saa kai sitä miettiä siitä on kuitenkin pitkä matka vielä eropapereiden kirjoitteluun ja eroamiseen.

Huvittavinta on, että et koskaan toteuta yhtään mitään, mitä mietit ja suunnittelet. Pelkkä tyhjänpuhuja olet.

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:42"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:34"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:31"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:16"]

Mä ymmärrän sua. Nää tuuliviiri-mielialat johtunevat siitä, että sun elämänpiiri on niin pieni. Voi kun osattais keksiä sulle joku sellainen juttu, jonka avulla saisit muutakin elämää kuin kotona pyörimisen. Suosittelen sulle kyllä edelleen terapiaa.

[/quote]

Ei tässä terapiat auta ja kyllä mun mielialat peilaavat mun mieheni mielialoja. Monesti hän tiuskii,toisinaan on puhumaton, on valtavan stressaantunut tuosta yrittäjyydestä kaikki tiuskimisetyms alkoi tuon yrittäjyyden kanssa samaan aikaan

[/quote]

Miten niin ei terapiat auta? Kokeile edes. Terapiassa on kyse siitä, että saadaan oivalluksia siitä, miten itse toimii, ja sen kautta muuttamaan elämäänsä niin, että pääsisi pois niistä tuhoisista kuvioista. Ja just toi, että sun mielialat peilaavat miehesi mielialoja, on tosi tuhoisa kuvio.

[/quote]

Mä kävin eri terapioissa yli 20v eikä niistä ollut mitään apua ei mun ole niin simppeliä erota kuin jollakin terveellä ja työkykyisellä ihmisellä ja mä rakastan kaikesta huolimatta mun miestäni.

[/quote]

Nii-in, mutta sillä, että sä käyt juttelemassa jollekulle, voikin olla sellaisia vaikutuksia, että sun ei aina säännöllisin väliajoin tarvitse julistaa täällä ja plussalla, että nyt otat eron. Koska et ota, kärsit vain. SUlla on mahdollisuus päästä tuosta kärsimisestä eroonkin, mutta siihen tarvitset kyllä ihan omaakin halua muuttaa itseäsi. Koska jos haluat, että elämäsi muuttuu mukavammaksi, sun täytyy ymmärtää, että itse olet sen muutoksen suurin este. Muut esteet - oppimisvaikeutesi, sairautesi, miehesi, lapsesi, anoppisi ym. - ovat vasta toissijaisia asioita. Se, miten itse suhtaudut näihin toissijaisiin asioihin, on avainkysymys.

Mutta kerro, onko hyötyä siitä, että esim. minä kirjoitan sulle näitä juttuja? Haluatko vain jonkun, jonka kanssa kinata, koska sinulla on paha olo, vai haluaisitko ihan oikeasti jotain palautetta toisilta ihmisiltä?

[/quote]

Kyllä mä palautetta haluan ihmisiltä mutta niin monessa terapiassa juoksin etten todellakaan näe että siitä olisi ollut mitään hyötyä mulle.

Mites pojan synttärit? Eikös ne ensi kuussa ole? Joko on paikka mietittynä? Tarjottavat ja ohjelma mietittynä?

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:23"]

Siis on niin stressaantunut tuosta yrittäjyydestä ja siitä ettei oikein koskaan ole varaa pitää lomaa niin se purkautuu sitten tuollaisena tiuskimisena ja puhumattomuutena. En tiedä kun taloutemme on tuon yrityksen varassa että mitä siinä voisi tehdä?

[/quote]

Mies on varmasti itsekin hyvin onneton jos tuollainen stressi on päällä koko ajan... Toisinaan tosiaan stressistä ei pääse muuten kuin lopettamalla koko stressaavan yrittämisen, mutta toisinaan ihan asennemuutoksillakin voi saada hyvää aikaan, sillä ettei enää tuo niitä työhön liittyviä stressejä mielessään kotiin asti, ihan vaan siksi että eihän ne asiat stressaamalla kuitenkaan parane. Mutta tuollaisen asennemuutoksen pitäisi lähteä miehestä itsestään, eikä ole mitään takeita että sellaista on tulossa.

Toinen asia on se, ettei miehellä ole oikeutta purkaa sinuun tai yleensä kotona kaikkia stressejään ja ahdistuksiaan noin. Et sinä ja teidän lapsi voi olla mikään kaatopaikka jonne saa vaan purkaa kaiken paskan sisältään kun siltä tuntuu. Eli jos mies ei voi/halua tehdä mitään itse stressiongelmalle, hänen täytyisi keksiä stressin purkamiseen jotain muita keinoja kuin kiukuttelu kotona. Kun eihän se tiuskiminen edes mitään oikeasti auta. 

[quote author="Vierailija" time="29.09.2014 klo 14:43"]

Huvittavinta on, että et koskaan toteuta yhtään mitään, mitä mietit ja suunnittelet. Pelkkä tyhjänpuhuja olet.

[/quote]

Ei tässä yli 40v ole niin helppoa enää erota ja aloittaa taas kaikki alusta kuten tein vähän yli 30v. En jaksaisi aina muuttaa ja kun työpaikkaakaan en saa niin jollain alle 500€/kk pitäisi itsensä elättää plus vielä kinata vanhemmusasiat läpi niin ei se oikein kovasti houkuttele. Olen mä jotain toteuttanut mitä olen suunnitellut.