Onko kaikki 10-vuotiaat pojat ryhmässä hirveitä huutajia?

No se on heidän tapansa hakea hyväksyntää ja olla cool muiden silmissä: miehekästä uhoamista, kuka on paras, kenellä on parhaat jutut ja kovimmat pelit ja vehkeet (en puhu housuissa sijaitsevista tavaroista..) Kyllä ne siitä rauhoittuu kun ikää tulee ja järki kasvaa

Nimim. 3 pojan äiti/äitipuoli

On se. Eilen olin omien pienten poikien kanssa luistelemassa, kun siihen keskelle jäätä tupsahti kymmenvuotiaiden poikien joukko. Kauniisti sanottuna se meno oli samanlaista kuin joukolle mölyapinoita olisi annettu LSD:tä ja pistetty ne toikkaroimaan keskenään. Puhe oli yhtä huutoa, uhoamista, vittusaatanaa, energiajuomia hörpittiin sen näköisenä kuin siinä ois tiivistettyä testosteronia joka ostettu itämafian pimeiltä markkinoilta eikä lähisalesta, ja ne jutut oli niin suloisen lapsellisia (sitten mää hyppäsin ikkunasta, vittu viiennen kerroksen ikkunasta, eikä varmaan vittu sattunut!) että on kai noissakin jonneissa äideillään kestämistä.

Samaan aikaan omat pienet pojat luistelivat siinä jättimäisen suurissa kypärissään, vielä pieninä ja kömpelöinä ja suloisina, päästä varpaisiin vaan ihanina. Ajattelin että enää muutama vuosi niin noi on samanlaisia, voi herranjumala. Heti halusin pistää omat lapset jonnekin aikakapseliin säilöön että eivät ikinä kasvaisi. :) Mutta sittne kuitenkin, tuo on kehitysvaihe joka poikien pitää vaan elää lävitse.

2 lisäävielä, että hauskaa siinä on vielä se, kuinka ne pojat muuttuu kotona perheen kanssa kotona ollessaan. Äidin/isin viekussa on kiva köllötellä, katsella omia vauva/taaperokuvia, jutella äidin vatsassa olevalle pikkusiskolle/veikalle, pussata ja helliä omaa kissaa jne. Mutta autas kun joku kaveri on kotona, niin linnoittaudutaan omaan huoneeseen mölisemään ja olemaan kova jäbä ;)

[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:39"]

On se. Eilen olin omien pienten poikien kanssa luistelemassa, kun siihen keskelle jäätä tupsahti kymmenvuotiaiden poikien joukko. Kauniisti sanottuna se meno oli samanlaista kuin joukolle mölyapinoita olisi annettu LSD:tä ja pistetty ne toikkaroimaan keskenään. Puhe oli yhtä huutoa, uhoamista, vittusaatanaa, energiajuomia hörpittiin sen näköisenä kuin siinä ois tiivistettyä testosteronia joka ostettu itämafian pimeiltä markkinoilta eikä lähisalesta, ja ne jutut oli niin suloisen lapsellisia (sitten mää hyppäsin ikkunasta, vittu viiennen kerroksen ikkunasta, eikä varmaan vittu sattunut!) että on kai noissakin jonneissa äideillään kestämistä.

Samaan aikaan omat pienet pojat luistelivat siinä jättimäisen suurissa kypärissään, vielä pieninä ja kömpelöinä ja suloisina, päästä varpaisiin vaan ihanina. Ajattelin että enää muutama vuosi niin noi on samanlaisia, voi herranjumala. Heti halusin pistää omat lapset jonnekin aikakapseliin säilöön että eivät ikinä kasvaisi. :) Mutta sittne kuitenkin, tuo on kehitysvaihe joka poikien pitää vaan elää lävitse.

[/quote]

Hauska kuvaus :) Mutta ei ne kaikki ole silti energiajuoma-vittusaatana-liioittelijoita. Sullakin voi käydä tuuri.