Mikähän minulla oikein on?
Heti aluksi: tämä on ihan säälittävää! En kaipaa haukkumaviestejä vaan asiallisia kommentteja, kiitos! Eli meidän lapset ovat olleet päiväkodissa tähän asti kokopäivähoidossa. Jokin aika sitten vaihdoimme puolipäivähoidoksi kun se kerran oli mahdollista ja todelliset hoitoajat ovat olleet niin lähellä puolipäivähoitoa. No, nyt haen lapset kuitenkin aina sen verran aikaisemmin kotiin (enne välipalaa kun aiemmin monseti välipalan jälkeen), että en koskaan näe muita vanhempia, en yleensä viedessä enkä koskaan hakiessa. Nyt huomaan, että minulla on kauheita vieroitusoireita muista vanhemmista, nimenomaan isistä :D On ollut niin mukavaa saada jutella miespuolisten henkilöiden kassa ja saada sillä tavalla heidän huomiotaan. Nyt olen kokonaan ilman sitä. Teen hommia päivisin kotoa käsin eli en saa päivän aikana nauttia työkavereiden seurasta. Mieheni tekee pitkää päivää töissä ja muutekaan meillä ei mene niin hirvittävän hyvin. Tiedän, tämä on ihan typerää, mutta kaipaan muiden päiväkotilasten isejä :D
Kommentit (13)
Epäilen että suhteessanne on menossa paraikaa, moottoriteknisin termein ilmaistuna ns. yläkuolokohta, ts. parhaat hetket kumppanisi kanssa tuntuvat sinusta olevan jo takana päin, et enää odota häntä erityisen kiihkeästi kotiinkaan, mutta silti naiselliset tarpeesi ja seksuaalinen kiihkosi on tallella, mutta tavallaan taka-alalla, latenttina. Nyt sitten projisoit tarpeitasi ympäristösi mukaisesti sinne, missä on ikäisiäsi, mielestäsi, kenties paritteluhaluisia uroksia. Eli sinussa on patoutunutta kiimaa ja kiihkoa, joka pyrkii pintaan sekundääreinä piirteinä. Liikunta on tietysti yks tapa kiiman alentamiseen, mutta entäpä jos yllättäisit isosti miehesi ja naisit sen aivot pellolle!
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:42"]
Epäilen että suhteessanne on menossa paraikaa, moottoriteknisin termein ilmaistuna ns. yläkuolokohta, ts. parhaat hetket kumppanisi kanssa tuntuvat sinusta olevan jo takana päin, et enää odota häntä erityisen kiihkeästi kotiinkaan, mutta silti naiselliset tarpeesi ja seksuaalinen kiihkosi on tallella, mutta tavallaan taka-alalla, latenttina. Nyt sitten projisoit tarpeitasi ympäristösi mukaisesti sinne, missä on ikäisiäsi, mielestäsi, kenties paritteluhaluisia uroksia. Eli sinussa on patoutunutta kiimaa ja kiihkoa, joka pyrkii pintaan sekundääreinä piirteinä. Liikunta on tietysti yks tapa kiiman alentamiseen, mutta entäpä jos yllättäisit isosti miehesi ja naisit sen aivot pellolle!
[/quote]
Osui ja uppos!
Hyvä kirjoitus 5! Kiitos siitä!
ap
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:41"]
Kommentoikaa, please!
ap
[/quote]
Kysyt, mikä sulla on ja perään vastaat itse omaan kysymykseesi. Ei oo juttukavereita eikä kivaa miestä edes illalla ja nyt kaipaat miesten juttuseuraa. Mikähän sulla olis? Seuran puute sulla on. Ihminen tarvitsee siitä tietyn määrän voidakseen hyvin.
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 10:55"]
Hyvä kirjoitus 5! Kiitos siitä!
ap
[/quote]
Eipä kuule kestä, kiitos vaan itsellesi! Oliko tuossa kuvauksessa yhtään sinua?!
5
Osuit 5 kommentissasi naulan kantaan! Joka sana on minua, en vain itse sitä osannut sanoiksi pukea ja nähdä tilannetta noin selkeästi!
ap
Uskon, että parisuhteenne vielä säkenöi kenties toisin tähdin, kunhan hyväksyt sen tosiasian, että parisuhteen kiihko ja vire laantuu kapteeni Ajan kovemmissa käsissä ihan melkeinpä toimenpiteistäsi riippumatta. Minkäs teet, kun ihmisen psyyke ja evolutiivinen perintö on juuri tuota, eli kysymys palautuu pelkistettynä siihen, mitä itse pidät parisuhteessasi ja elämässäsi ylipäänsä tärkeänä ja merkittävänä - unohtamatta omaa sisintäsi vuorovaikutuksessa läheisimpiesi kanssa.
5
[quote author="Vierailija" time="18.11.2014 klo 14:58"]
5 ja 11 oleetko mies?
ap
[/quote]
Varmistin juuri, kyllä olen!:)
Arvasin :D Ihan miesmäistä kirjoitusta.
ap
Voi ressukkaa, koeta kestää:)