Jos saisit huomenna tietää olevasi kuolemansairas, kenelle kertoisit?
Vai kertoisitko kenellekkään? Jos vaikka lääkärin arvio olisi, että elät puolivuotta max.
Nyt kun joulu ja kaikki on tulossa, niin viettäisittekö joulun ensin niin kuin ei olisi mitään hätää, vai kertoisitteko perheillenne/ystävillenne ennen joulua?
Ja jos joku teidän läheisenne kertoisi vaikka tammikuussa, että sai tällaisen diagnoosin jo marraskuussa, niin loukkaantuisitteko ettei teille kerrottu vai ymmärtäisittekö?
Kommentit (15)
Miehelle kertoisin heti, muille en lainkaan.
Minäkin mietin, että en kertoisi vielä. en ainakaan ennen joulua, mutta toisaalta jos mietin, että minulta salattaisiin tämmöinen asia niin mieluummin olisin halunnut tietää kuin olla tietämättä.. :( Ap
Kertoisin heti kaikille. Ja toivoisin ehdottomasti, että minun läheiseni kertoisivat minulle heti, jos tuollainen tilanne on. Ehtisi hoitaa asiat valmiiksi ja sanoa kaiken, mitä haluaa.
Minulla on pari läheistä lähtenyt niin, että en ehtinyt sanoa mitään heippaa. Siitä jäi suuri suru ja ikävä.
Ottaisin ensin selville pohjia myöden, onko diagnoosi varmasti oikea ja millainen se lähtö tulee olemaan - hivuttavaa riutumista vai kerrasta poikki.
Sitten kertoisin miehelle ja lapsille. Pakkohan se olisi lapsillekin kertoa, ennemmin tai myöhemmin, ettei tule heille yllätyksenä.
En kertoisi yhtään kenellekään, mutta töistä irtisanoutuisin heti. Ei ole ketään kelle kertoa, paitsi lapset ja ne ei sitä taakkaa tarvitse kantaa.
Onko jollekin joku joulu niin tärkeä, että haluaa mieluummin viettää kivan joulun ilman murheita, jos vaakakupissa on se, että saa vielä viimeisen kerran istua joulupöytään lapsensa/äitinsä kanssa ja muistella menneitä jouluja? Tottakai kertoisin ja haluaisin, että minulle kerrotaan. Uusia jouluja tulee toisille. Tämä olisi ainutkertainen. Läheiset voisivat seuraavina jouluin muistella, kuinka ihana, vaikka surullinen se eräs joulu oli. Vaihtoehtoisesti muistelee joulua, jonka jälkeen tunsi itsensä petetyksi.
Miehelle ja perheelle kertoisin heti. Ystäville en ennen joulua.
Kertoisin miehelle ja siskolle ( vanhemmat kuolleet). Muille joulun jälkeen.
En heti kertoisi kenellekään. Ainakin äitini murtuisi täysin. Ehkä sitten joulun jälkeen kertoisin.
Kertoisin äidilleni. Lapset liian pieniä.
En kertoisi kenellekään, mutta en siitä syystä etten pahoittaisi muiden mieltä. Asia nyt vain olisi omani, ei kuuluisi muille toistaiseksi.
Samantien irtisanoutuisin, kämppä myyntiin ja kertoisin äidille. Sitten aivan järkyttävä boogie päälle loppuelämäksi.
-Lapseton sinkkumies.
Kertoisin ystäville ja perheelle varmaan vasta kun lähdön aika olisi lähellä. Ehkä se olisi helpompi niin, ehkä ei.