kiusaamista ei osata laittaa mitenkään kuriin
Villeä kiusattiin jo päiväkodissa, kun hän oli vain 6-vuotias. Hoitajat eivät tienneet asiasta ja olivat hämillään, kun pojan isä kertoi kiusaamisesta heille.
- Ala-asteella kiusaaminen jatkui, ja otin välittömästi yhteyttä Villen opettajiin. Ehdotin myös rehtorille, että kiusaaja voisi välituntien ajan olla toisella puolella pihaa ja kiusattu toisella. Opettajien mielestä tämä olisi vain askel taaksepäin. Kiusaaja leimaantuisi. Mutta missä vaiheessa oli otettu askel eteenpäin? kysyy kiusatun isä.
Poika kertoi vielä tässä vaiheessa isälleen kaiken, mitä joutui koulussa kokemaan. Kiusaaminen vain jatkui, sillä välituntivalvojat eivät tienneet rehtorin kanssa sovitusta käytännöstä. Eräänä päivänä kolme poikaa käskivät Villen kierimään vesilammikossa tai vaihtoehtoisesti "ottamaan turpaan". Ville valitsi vesilammikon.
- Pihalla ollut opettaja näki pojan kierivän maassa ja mennyt kysymään Villen opettajalta, että onko Ville hieman yksinkertainen, kun tuolla tavalla käyttäytyy?
Kaikki opettajat eivät siis tienneet kiusaamisesta, vaikka jokaisen olisi hyvä tietää, mitä koulussa tapahtuu. Isä kertoo pettyneensä koulun toimintaan useasti. Myös Villen luokalla ollutta kiusaajaa puolusteltiin. Ville haluttiin siirtää toiseen kouluun, ei kiusaajaa. Kun mikään muu ei tehonnut, Villen isä joutui uhkailemaan.
- Puhuin suoraan rehtorille ja sanoin, että teen rikosilmoituksen virkavelvollisuuden laiminlyönnistä, ellei kiusaajaa siirretä.
Rikosilmoitus kiusaajista
Yläasteella kiusaaminen kuitenkin jatkui. Ville ei enää halunnut kertoa isälleen, kuka häntä kiusaa, sillä pelkäsi isän ottavan oikeuden omiin käsiinsä. Vuosien kiusaaminen johti äärimmäiseen tilanteeseen, jota kukaan vanhempi ei halua kokea. Ville yritti riistää oman henkensä. Tämän jälkeen Ville on käynyt terapiassa ja tilanne on lopulta tasaantunut.
- Poika ei halunnut kertoa kiusaajiensa nimiä, vaan jouduin painostamaan häneltä tiedon.
Isä vei asian eteenpäin ja teki poliisille rikosilmoituksen. Ilmoitusta on käsitelty jo useampi kuukausi, eikä mitään ole tapahtunut.
- Valitettavasti suomen laissa ei tunneta kohtaa, joka käsittelisi henkistä pahoinpitelyä. Olen Villen huoltajana vaatinut kiusaajille mahdollisimman kovaa rangaistusta. Ville olisi jo ehkä valmis antamaan anteeksi.
"Olen tehnyt kaiken"
Vanhempi on usein hampaaton, vaikka mitä tekisi. Kahdeksan vuoden ajan isä on kamppaillut viranomaisten, koulujen ja opettajien kanssa.
- Olen tehnyt kaiken, mitä lain määrittelemissä rajoissa voi tehdä. Olen suoraan sanottuna vittuuntunut.
Kiva koulu -hanke ja keskustelutuokiot kiusaajien kanssa saavat isältä tylyn arvostelun.
- Satunnaisille kiusaajille keskustelutuokiot ehkä tehoavat, mutta ammattikiusaajat pitävät hanketta pilkkanaan. Opettajien kanssa keskustellaan ja anteeksi pyydetään, mutta sen jälkeen asialle naureskellaan sosiaalisessa mediassa.
"Suomesta puuttuu selvä taho"
Kiva Koulu -hankkeen johtaja Christina Salmivalli kokee harmillisena sen, että yksittäisiin kiusaamistapauksiin ei voida ottaa selvemmin kantaa. Vanhemmilta hanke saa kahdenlaista palautetta.
- Vanhemmat kysyvät meiltä, onko koulu toiminut oikein asiassa tai kertovat, että hanke ei näy kunnolla koulussa, kertoo Salmivalli.
Hankkeen johtaja on samoilla linjoilla kiusatun isän kanssa. Suomesta puuttuu taho, joka voisi käsitellä kaikkein hankalimpia yksittäistapauksia tarkemmin.
- Emme voi resurssien puitteissa ottaa kantaa yksittäistapauksiin, mutta koitamme parhaamme mukaan ohjata meihin yhteydessä olleita eteenpäin. Pitäisi olla joku viranomaistaho, joka voi käsitellä näitä tapauksia.
Kiva Koulu- hanke kerää 1500 koulusta tietoa vuosittain. Kyselyyn vastaa satoja tuhansia peruskoulujen oppilaita. Sen perusteella kiusaaminen on vähentynyt. Viime vuonna 78 prosenttia Kiva-tiimin keskusteluissa olleista kiusaajista vähensi tai lopetti kiusaamisen kokonaan ja kiusatuista 70 prosenttia koki, että kiusaaminen väheni tai loppui.
Kommentit (12)
Naisten tapa, että kiusaajien kanssa keskustellaan EI OLE RANGAISTUS. Se voi olla rangaistus (tuntua rangaistukselta) kaikista kilteimmille tytöille. Keskustelu tuhmimpien poikien kanssa rangaistuksena tuntuu samalta kuin olisi sarjamurhaajalle sanottaisiin Hyi, hyi.
2: Koulun henkilökunta sanoo ettei heillä ole mahdollisuuksia puuttua asiaan.
Käsittämätöntä että kiusattua ollaan siirtämässä eikä kiusaajaa.
Pitäis olla laissa että kiusaajat siirretään. Rikkoa se niiden gang.
Sitä kiusaajaa ei haluta leimata, vaikka tiedetään että väkivaltaiset ihmiset ovat olleet väkivaltaisia jo lapsena ja nuorena. Tuntuu hullulta, että sen lapsen annetaan olla väkivaltainen, eikä hänelle anneta mitään välineitä sen käytöksen muuttamiseen, joista siis yksi olisi ehdoton nollatoleranssi toisten rääkkäämiselle.
Oman kouluni kiusaajat olivat väärinymmärrettyjä nuoria, joita pompoteltiin paikasta toiseen eikä kukaan ottanut heistä vastuuta. Hymisteltiin vain ja toivottiin, että kunpa tuokin piikki perseessä nyt siirtyisi jonkun muun ongelmaksi. Kun nämä nuorukaiset täyttivät 18 vuotta, alkoi virallinen rikosputki joka jatkuu yhä. Väistämättä mietin, miksi mitään ei tehty vaikka kaikki tämä nähtiin jo varhain.
Vika on kiusaajissa ja heidän vanhemmissaan, ei koulussa.
Kiusaajista pitäisi tehdä AINA lastensuojeluilmoitus. Kaikki kiusaajat ja niiden vanhemmat lasun asiakkaiksi. Kiusaamisen hyväksyminen aiheuttaa kierteen, joka jatkuu koko iän.
Koulukiusaamistapauksissa tilanteen purkamiseen tarvitaan vahvaa,empatiakykyistä ja työhönsä omistautunutta opettajaa. Vahva opettaja/reksi pystyy jo persoonallaan puuttumaan kiusaamistapauksiin ja oikomaan tilanteita lasten välillä ja pistämään hiukankaan ajattelevat vanhemmatkin ruotuun. Tälläisiä luokanvalvojia tarvittaisiin alakouluun ja jo päiväkoteihin lastentarhaanopettajiksi. Opettajakoulutuksen pääsyvaatimuksia painotettaessa olisikin hyvä ottaa yhdeksi merkittäväksi kriteeriksi persoonallisuus ja jättää ne ällät vähemmälle huomiolle.
Nykyään se kiusattu joutuu erityistoimenpiteiden kohteeksi, ravaamaan kuraattorilla, joka utelee kotioloista jne.
Kiusaaja käy open kanssa kasvatuskeskustelun, jolle nauraa jälkikäteen kavereiden kanssa.
[quote author="Vierailija" time="17.11.2014 klo 12:19"]
Nykyään se kiusattu joutuu erityistoimenpiteiden kohteeksi, ravaamaan kuraattorilla, joka utelee kotioloista jne.
Kiusaaja käy open kanssa kasvatuskeskustelun, jolle nauraa jälkikäteen kavereiden kanssa.
[/quote]
keskustelu ei ole kiusaajalle minkäänlainen rangaistus. kuin murhaaja pääsis veräjästä
Tuo kiva-koulusysteemi on suoraan sanottuna perseestä. Se on hyvä juuri niille opettajille jotka aina haluavat vain keskustella ja sulkea silmänsä kiusaamiselta, ja myös ymmärtää vain kiusaajaa. Itse 10 vuoden koulukiusaamisen uhrina voin sanoa, että ei ne keskustelut/anteeksi pyytämiset tai muutkaan auta.. Ei minuakaan kukaan ymmärtänyt tai halunnut ymmärtää. Käskettiin ihan opettajien taholta olla välittämättä tai vaon antaa mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos..
Ainoa mikä voisi todellisuudessa auttaa, on se, että kiusatuille annetaan varoitus, jos ei silti toiminta lopu, erotetaan koulusta määräajaksi. (vanhemmat ovat kusessa jos ovat työssäkäyviä). "julkinen nöyryytys" olisi hyvä keino kiusaajille, tämänhän se erottaminen tekisi. Kaikkiin tietoihin menisi erottamisen syy, mikä vaikuttaisi tulevaisuudessa työnsaantiin ym. Kun on kovat rangaistukset niin ei helpolla lähdettäisi kiusaamaan.
Jos minun lastani kiusataan, niin helvetti on irti. Hän ei koskaan saa kokea samaa mitä minä tai muut. Itsemurhan yritykseen päätyminen kertoo kaiken. Sama tosin toisinpäin. Jos lapseni kiusaa jotain toista, helvetti on silloin myös irti.
mitä naisopettajilla liikkuu päässä kun luulevat että keskustelu on jonkinlainen rangaistus?????
keskustelu voi olla karmeaa jollekin ultrakiltille tytölle!
naiset eivät osaa kasvattaa poikia oikein
Joo, luin ton saman jutun. Vähän jäi ihmetyttämään toi kommentti, että Suomessa ei ole tahoa jolle vakava kiusaaminen kuuluu. Öh? Mitäs niille koulujen henkilökunnalle sitten kuuluu, jos ei tuo? Kun heidän valvonnassaanhan tuo tapahtuu.