Miten kuollettaa tunteet eksää kohtaan?

Mun mielestä meillä jokaisella on elämässä se yksi rakkaus joka ei koskaan unohdu. Olipa syyt mitkä tahansa eroon, niin se yksi ihminen on silti aina se joka pysyy mielessä ja jota rakastaa.
Mutta sitä pitää osata jatkaa elämäänsä eteenpäin ja etsiä vierelle se joku, jota pystyy rakastamaan ja elää hänen kanssaa.
Et ole menneisyyteen jäänyt, vaan mun mielestä olet ihan normaali. Ei aikakaan hukkaa tiettyjä muistoja meidän elämästämme. Ja ei sen tarvitsekaan. Se, että mietit eksääsi on aivan normaalia. Ei siitä kannata tehdä numeroa itselleen, mieti aina silloin niitä hyviä ja hauskoja hetkiä mitä teidän suhteessanne oli. Ja muistele samalla nykyisen suhteesi hyviä ja hauskoja hetkiä.
Älä edes yritä unohtaa eksääsi. Hän on osa sinun elämääsi ja tulee aina olemaan osa sitä. Tavalla tahi toisella.

[quote author="Vierailija" time="24.10.2014 klo 02:11"]

Mun mielestä meillä jokaisella on elämässä se yksi rakkaus joka ei koskaan unohdu. Olipa syyt mitkä tahansa eroon, niin se yksi ihminen on silti aina se joka pysyy mielessä ja jota rakastaa. Mutta sitä pitää osata jatkaa elämäänsä eteenpäin ja etsiä vierelle se joku, jota pystyy rakastamaan ja elää hänen kanssaa. Et ole menneisyyteen jäänyt, vaan mun mielestä olet ihan normaali.

[/quote]

Kiitos mukavasta vastauksestasi. :) Minua hieman huolettaa tulevaisuus tämän nykyisen miesystäväni kanssa, koska hänellä on periytyvä neurologinen sairaus. Rakastan miestäni ja olen vuosien saatossa tottunut mieheni sairauden läsnäoloon arjessamme, vaikka välillä elämä tuntuukin raskaalta tuon asian vuoksi, koska sillä on vaikutuksensa minuunkin. Haluaisin joskus saada lapsen, mutta mietin, kuinka rankkaa elämä tulisi sitten olemaan, jos lapsella olisi vaikeaa oireilua isänsä lisäksi. Voin ainakin kuvitella miten henkisesti väsynyt olisin siinä vaiheessa. Tämä ei nyt enää suoranaisesti liittynyt keskustelun aiheeseen, mutta liekö sitten tälläkin asialla vaikutusta siihen, että vaalin yhä mielessäni muistoja eksästäni ja siitä ajasta kun seurustelimme ja elämä oli paljon huolettomampaa. Minulla on jokatapauksessa hieman huono omatunto siitä. Ap

Tunteet entiseen rakastettuun saattaa palata vielä vuosien jälkeenkin, niinkuin myös minulle on käynyt. Elikkä se saattaa alkaa ihan pienestä singaalista: kun näet hänet ensin unessa muutana yönä, ja sitten selaat hänen kirjeitään ja valokuvia, niin siinä sitä taas ollaan. Itselläni on nyt syksyllä (2014) ollut jälleen sellainen kausi, että entinen rakastettuni kummittelee yötäpäivää mielessäni, ja kaikki muu on jäänyt unholaan: elikkä en jaksa keskittyä juuri mihinkään muuhun asiaan. Luopusin kyllä mielelläni tästä raastavasta tunteesta, mutta se onnistuu vain ajan kanssa, kuten kokemus on osoittanut sen useaan kertaan. Kyllä ihmismieli on sentään kummallinen pakkaus, kun tällaisella asialla joutuu itseänsä rassaamaan. Ehkäpä se kertookin jostain herkkyydestä, ja hyvyydestä, kun kaipaa jotain ihmistä näin paljon. 

Kyllä on kokemusta ja uskoisin sen olevan melko tavallistakin. Itsekin muistelen usein aikoja eksäni kanssa, vaikka hyvässä suhteessa olenkin. Joskus vaihdamme kuulumisiakin. Mutta en oikeasti haluaisi häntä takaisin enkä koskaan menisi hänen kanssaan esim sänkyyn enää. Kauniita muistoja vain ovat.