Jaksoi ne naiset ennenkin;ei ollut koneita, ei hanavetta, navettahommien valissa kaytiin synnyttaas saunas ilman spinaaleja...

Piti pestä pyykit käsin, joo. Kerran viikossa pestiin. Vaatteita oli muutama kappale per nenä. Anoppi joskus kertoi, että hänellä oli yhdet kengät koko vuodelle. Esim. monot. Niillä sitten mentiin kesäkin. Nykyihmisen elämä on järjettömän monimutkaista. Pyykkiä ei tartte pestä käsin joo. Meillä sitä kumminkin pitää pestä, ripustaa ja viikata kaksi koneellista päivässä.

Entisaikaan sairastuttiin masennukseen ihan yhtälailla kuin nykyään sitä ei vain osattu diagnosoida kuin ennen kuin oli liian myöhäistä. Isoa lapsikatrasta ei suinkaan äiti hoitanut vaan isommat lapset tai muu suku.



Nykyään ei ole muuta sukua ympärillä, kun ihmiset ovat muuttaneet eri paikkakunnille työn perässä. Lastenkasvatukseen ja -hyvinvointiin panostetaan eri lailla nykyään. Ennen ei tiedetty ja tietohan lisää tuskaa.

Ei ennen esimerkiksi tehty viittä ateriaa päivässä. Maalla juotiin aamukahvi, käytiin navetalla, syötiin kunnon ruoka (puuroa, paistettua makkaraa ja kananmunia) seuraavan kerran juotiin iltapäivällä pullakahvit ja illalla syötiin " oikea" ateria.

Silti hän ei vaihtaisi vanhaan, koska pitää nykyajan mukavuuksista.

Ennen saattoi myös asua saman katon alla monta sukupolvea, jotka auttoivat toisiaan. Samoin naapurit auttoivat toisiaan paljonkin. Nykyään saa tällaista apua hakemalla hakea. Sukulaiset ja ystävät saattavat asua useiden satojen kilometrien päässä. Asumiskulttuuri on vieraannuttanut naapureita toisistaan, joten naapurusapukaan ei ole enää samaa kuin ennen.



Ennen oli tosiaan toisin. Silloin ei tarvinnut olla niin yksin kuin nykyään.

Mistäs sinä vedät sen päätelmän, että ennen ei masennuttu?



Olen kirjoittanut toiseen ketjuun, mutta kirjoitan tännekin:



Suomen tilannetta aiemmin voi luontevimmin verrata nykypäivän ns. kehittyviin maihin. Ja näissä on tutkimuksissa (Bangladesh, Etelä-Afrikka) havaittu, että noin 30% äideistä kärsii synnytyksen jälkeisestä masennuksesta, vaikka heilläkään ei pitäisi olla aikaa masentua, koska tekemistä riittää.



Länsimaissa vastaava verrokkiluku on maasta riippuen 10-15%.



Joten voit tunkea tämän " kyllä ennen ei ollut tätä" -ennakoluulosi hanuriisi. :D

ja äitini joka myös hoiti navettatyöt ja lapset... varmastikin lapset vähän vasemmalla kädellä välillä sillä aikaa heilläkään ei ollut kuin se 24 h/vrk.



Pitää kyllä muistaa että tuollon vanhoina hyvinä aikoina ihmisten elinikä oli alhaisempi eli kyllä se kova työ otti veronsa sitten tavalla tai toisella. Lapsiakin kuoli ihan tavallisiin tauteihin, sen takiakohan niitä tehtiin niin paljon että edes joku jäisi eloon :( Ja vanhoina hyvinä aikoina oli kurjuutta ja masennusta, eiköhän jokaisesta suvusta löydy joku " jokeen juossut" tai hirttäytynyt... surkeaa.

siitä syystä että asuttiin sukulaisten kanssa samassa talossa tai ainakin vieressä. aina oli joku joka vahti lapsia ja aina oli jolle sanoa että olen niin poikki. henkisesti tai tarttee huilia. (maatalon tyttö siis..)



en sitten tiedä onko vaan äitini joka niin kokee, mutta vähän on tullut sellanen tuntu äidin puheista että myös mummoissa on nykyöön noita jotka haluaa vaan kiillottaa omaa kehäänsä.

...entisaikaan masennuttiin myös, aivan niinkuin tuossa todettiinkin jo. Masennusta ei vain osattu hoitaa ja seuraukset olivat hurjia. Toisaalta entisaikoina naisiin ei kohdistettu niin suuria odotuksia kuin nykyään: ei tarvinnut kouluttautua, ei edetä uralla, ei kantaa huolta lasten valmentamisesta, ei näyttää hyvältä...



Useimmiten lastenhoidosta vastasivat äidin ja isän naimattomat sisarukset, isommat sisarukset ja talon työvastuusta vetäytyneet mummit. Jopa vauvaa saattoi imettää toisinaan joku muu kuin oma äiti. Äidit hoitivat karjan, pyykin, kehräämisen, kutomisen ja ruuanlaiton. Esim. minulla ei ole ketään, joka hoitaisi tai imettäisi minun lapsiani, siihen menee suurin osa ajastani.



Kahden kouluikäisen harrastuksiin kuskaamiseen ja soittoreenien ynnä läksyjen valvomiseen menee uskomaton määrä aikaa, jos ne tehdään kunnolla. Sellaisia huolia ei myöskään ollut esiäideilläni, ei edes omalla äidilläni. Koulu sai mennä miten meni ja harrastuksia ei ollut. Lapset tekivät talon töitä ja puhdehommia.



Ajat on toiset.

että lastenhoito oli helpompaa silloin. Asuivat maalla ja samassa talossa asuivat hänen äitinsä ja isänsä ja veljensä ja pihan toisella puolella mummonsa. Lapsilaumaa kaitsemassa oli aina joku. Ja navettaan ehti aina joku. Pyykillä oli aina joku. Ukotkaan ei maanneet, kun oli hommia joko pellolla, kalassa, metsällä, navetassa tai tallissa, ja jos ei ollut, sitten pyöri sisällä veistohommat, kun tehtiin kippoja ja kauhoja ja korjattiin hajonnutta. Joutilaana ei joutanut olemaan ja juoppoa miestä pidettiin talolle hirveänä onnettomuutena, sen vaimoa säälittiin, eroa ei silti sosiaalisesti hyväksytty. Siihen työmäärään verrattuna nykyajan miehet pääsee nyt paljon helpommalla kuin nykyajan naiset!!



Mitä tulee synnytyksiin, niin varmaan toiset synnytti saunassa kuten mummonikin - mutta paljon naisia ja lapsia kuoli niihin synnytyksiin, kuten mummoni sisko. Ei ollut kipulääkityksiä, sen suhteen päästään tosiaan helpommalla - jos ehditään antamaan lääkettä.

Hän tuli mantereelle Suomenlahden saarista eli omaa sukua ei ollut lähimaillakaan. Kun hän nai isoisäni, tämän äiti oli vielä elossa, mutta kuoli pian. Hän jäi siis ainoaksi naiseksi taloon piikojen lisäksi. Kun talvisota alkoi, niin hänellä oli kolme alle kouluikäistä lasta. Sota vei miehet tietysti, mutta naistenkin työvoima tarvittiin toisaalle, joten isoäidilleni jäi avuksi 14-vuotias kehitysvammainen piikatyttö. Talossa vesi ei mennyt sisään eikä ulos ja navetassa oli 30 lehmää, joille talvella vesi haettiin merestä avannosta lähes puolen kilometrin päästä. Lisäksi tietysti sikoja, kanoja ja lampaita. Sellainen määrä karjaa juo jo todella paljon. Talon hevosetkin oli viety sotaan, ainoastaan se hankalin ja pahapäisin jätetty. Sillä sitten vedet haettiin, vaikka mummi ei osannut edes valjastaa hevosta ennen sodan alkua, se oli ehdottomasti miesten töitä. Siinä sitten sitkuteltiin.



Jatkosodan alkaessa lapsia oli yksi lisää ja lisäksi vaarin veli oli kotona keuhkotaudissa, johon sitten vuodessa kuolikin. Silloin kuitenkin talossa oli evakoita, joten aikuisia naisia ja jo työhön kykeneviä lapsia oli muutama. Lisäksi vaari pääsi kylvö- ja elonkorjuuaikoihin aina lomalle sodasta viljelemään peltoja. Minä aina ihmettelin, kun mummi näitä tarinoita kertoi, että miten hän selvisi ja että minä en ikinä selviäisi vastaavassa tilanteessa. Mummin vastaus oli ehkä aika osuva. ei häneltäkään kukaan etukäteen kysynyt, luuleeko hän selviävänsä. Selvittiin, kun oli pakko ja selviäisin minäkin, jos vastaavaan joutuisin ja pakko olisi. Voi olla, että oli oikeassa.

Nykyään on valtavat paineet, kun sekä miehen että naisen pitää molempien käydä töissä että pärjätään taloudellisesti.

Ihmisiltä vaaditaan enemmän jopa lapsilta koulussa.

Ja masennus on sairautena räjähdysmäisesti lisääntynyt.

Ei ennen ollut niin paljon masennusta kuin nykyään.

mukaan nykyihmisellä on vähemmän luppoaikaa kuin ennen.