Olen paljon onnellisempi kun en käy töissä

Minäkin olen oikein onnellinen työtön. Ei raha korvaa kaikkea.

Mullakin parani elämänlaatu ihan hurjasti, kun aloin tehdä kolmepäiväistä viikkoa. Tykkään työstäni, mutta en niin paljon, että käyttäisin siihen viisi päivää viikosta...

Näinhän se usein on, jos ei ole unelmatyötä jossa pääsee loistamaan ja saamaan hyviä viboja.

Niin minäkin, mutta töihin on mentävä jossain vaiheessa. Nyt lasten kanssa kotona.

Kylmät ja kovat ihmiset jaksaa sen myllyn mitä työelämä tänäpäivänä vaatii. Ellei satu löytämään kivaa työpaikkaa missä ei esim. työpaikkakiusaamista ja muutenkin hyvä henki. Onko sellaisia edes??

Minäkin olisin onnellinen, jos ei joka helvetin arkiaamu tarttisi mennä bussipysäkille kylmään, tuuleen ja sateeseen. Olen aamu-uninen. Olis kivaa, jos ei ihan joka ikinen päivä vituttais.

Itsekin kasvatan mieluummin henkistä pääomaa.

Kauanko olet ap. Ollut kotona? Miten talous?

Jep, sama :) En tiedä mitä työtä twkisin mielummin kun olisin kotona ja tällä hetkellä on hyvä näin, uskon että kymmenenkin vuoden päästä. Mulla on se onnellinen tilanne, että mies tienaa niin hyvin, ettei tavitsekaan mennä töihin. Tosin on meillä kolme lasta, niissä on kyllä työtä ihan vielä, mutta tulevaisuudessakaan jos tulot tällaisena säilyvät. Yksityinen eläkevakuutus mulla on vanhuuden turvaksi varalta, kun sitä ei koskaan tiedä kuinka tässä elämässä käy.

Olen myös kokenut tyytyväisyyttä työttömänä ollessani. Varsinkin ansiosidonnaisella ollessani ei tarvinnut olla huolissaan rahasta, se on yksi tyytyväisyyttä luova juttu. Mutta omasta kokemuksestani opin, että loppujen lopuksi ihminen kaipaa työtä jossakin määrin, sitä tunnetta, että on mukana työyhteisössä, on hyödyllinen ja tarpeellinen muillekin kuin omalle perheelle, ja että työ ja vapaa-aika ovat erillään. Ei työn tarvitse olla edes kokopäiväistä kun sekin, että on joitakin päiviä viikossa töissä, niin tulee sellainen mukavan aktiivinen fiilis, olla mukana, tehdä ja toimia myös muiden parhaaksi ei vain oman edun vuoksi. Mielestäni työ ei määrittele ihmistä, mutta jonkinlainen osallisuus, vähäinenkin, työelämään tuo ihmiselle yhteisöllisyyttä, itsetuntoa ja pärjäämisen tunteen. Entisenä pitkäaikaistyöttömänä voin sanoa olevani onnellinen nyt työelämässä, hieno tunne kun saa kokea, että omaa työpanosta tarvitaan, minä osaan, minä kelpaan, olen osa työporukkaa, olen hyväksytty, saan palkkaa, saan joskus kiitosta ja kehuja, minua neuvotaan, saan kokea me-henkeä, saan oppia uutta, voin käyttää aiempia kokemuksiani pohjana nykyiselle työlle. Olen kiitollinen.

Itsetuntoa voi olla myös työelämästä, oravanpyörästä hypänneenä. 30 vuotta mulle riitti, en palaa enää koskaan työelämään, onneksi mieheni auttaa, vaikken saisi senttiäkään. Eläkehakemus on vireillä ja haen kunnes myönnetään. Mikä vapaus, ei korvaa raha. Olen siis päivätyöni tehnyt IT-alalla.

Kahden teinin yh: na ei ole tuohon varaa. Töissä on käytävä! Olkaa onnellisia te kenen ei ole pakko.

Tässä myös äitiyslomalla. Mietin mitä voisi alkaa tekemään tulevaisuudessa kotoa käsin ettei töihin tarvitsisi palata? Asuntovelkaa on ruhtinaallisesti ja miehellä pieni palkka joten tämä on väliaikaista. 

Ap vastailee. Olen ollut lasten kanssa kotona jo useamman vuoden, mieheni tienaa ihan kivasti ja teen pientä bisnestä itsekin sivuotimisesti. Lisäksi olen hyvinkin aktiivinen esim. lastemme harrastusporukoissa ja saan päiväni kulumaan niiden parissa jo oikein hyvin.( Kuskailut edestakaisin ja muutenkin aktiivinen osallistuminen.) Lisäksi koen me-henkeä ja saan arvostusta. Harrastan itsekin monenlaista ja olen monessa mukana. En siis suinkaan ole mitenkään syrjäytynyt. 

Työelämä ei vaan pysty tarjoamaan minulle sitä mitä hyvältä ja merkitykselliseltä elämältä odotan. Näin on hyvä. :)

Lisään vielä, että olemme järjestäneet asiamme niin, että pärjäisimme vaikka mieskin syystä tai toisesta joskus jäisi työttömäksi. Koskaan ei voi tietää tässä taloudellisessa tilanteessa. Meillä on siis edullinen vuokra-asunto eikä muutenkaan lainaa mihinkään suuntaan.

Työtä ei kuitenkaan tule koskaan edes riittämään kaikille, joten parempi vaan asennoitua itse niin että elämä voi olla antoisaa ja mielekästä muutenkin, kuin vain käymällä palkkatyössä. 

-ap