Kaverinikäy psykologilla vaikka hänellä on elämässään kaikki hyvin!
On mies, lapset, omakotitalo, hyvä työpaikka. Silti valittaa elämästään. Ihme turhaa valitusta.
Kommentit (23)
Mun kaverillaki on (tietääkseni) kaikki hyvin, mutta käy silti juttelemassa terapeutille/psykologille, koska se kuulemma auttaa.
Mistä me voidaan toisten ongelmia tietää!
Tuntuu että joillekkin huomionkipeille ihmisille erinäisten keksittyjen ongelmion hoito tuo sitä kaivattua huomiota.
Sinä et tiedä mitä taustalla voi olla, älä tuomitse. Ei perhe, talo ja työ tarkoita suoraan onnellista elämää.
Mitä se sua haittaa vaikka käy? Tosiystävä sinäkin.
Mahdatkohan puhua minusta?
Minut raiskattiin neljä kuukautta sitten joten käyn terapiassa purkamassa traumojani. En ole vain kuuluttanut koko kylälle tapahtuneesta.
Psykologilla voidaan käydä muutenkin kuin puimassa ongelmia. Erilaisia valmennuksia ym on nykyään. Ystäväni on psykologi ja hänellä käy huippu-urheilijoita. Ihan vaan varmistamassa että nuppi pysyy treenin ja kisojen mukana.
Voi voi... Kun sitä ei voi tietää mitä siellä esim. lapsuudessa on joutunut kokemaan. Itse kävin 8 vuotta terapiassa juuri sen takia, että kaikesta ei voi eikä halua puhua ystävilleen. Joillekin se on myös itseensä panostamista eikä hassumpaa sellaista! Käyhän monet hieronnassakin ENNEN mitään oireilua.
[quote author="Vierailija" time="23.10.2014 klo 19:21"]
Mahdatkohan puhua minusta?
Minut raiskattiin neljä kuukautta sitten joten käyn terapiassa purkamassa traumojani. En ole vain kuuluttanut koko kylälle tapahtuneesta.
[/quote]
olen pahoillani. toivottavasti saat apua. koita jaksaa.
tosiaan ei muut voi ainaa tietää, miten toisella oikeasti on asiat.
Ystävälläsi voi olla hirveitä mörköjä, jotka ahdistavat joka päivä, eikä hän voi nauttia elämästä. Jokaisella on oma polku kuljettavana, eikä kannata tuhlata aikaansa toisten arvosteluun tuolla tavalla. Keskity itseesi.
"Älä kadehdi toisen iloja, kun et voi tietää suruja"
Jokuhan voi suorastaan olla oikein mukavassa tilanteessa SIKSI että käy psykologilla.
Voi verrata itseään vielä paremmin pärjääviin ja masentua. Sen takia minun hyvin pärjäävä ystäväni käy psykologilla.
Minä taas sairastuin vakavasti kaksi vuotta sitten js käyn sikdi psykolgin juttusilla. Kukaan yatävistäni ei tiedä sairaudestani. Pahin virhe jonka voi tehdä, on kuvitella tietävänsä toisten asiat...
kaverision masentunut kun silläon jo kaikkea mitä sehalusi eikä enään mitään tavoiteltavaa
Kunpa et puhu minusta. On mies, lapsia ja töitä, näennäisesti onnellinen. En vaan pysty olemaan ajattelemaan lapsuuden kauhuja. Kun olin lapsi, minulle tehtiin seksuaalista väkivaltaa. En pysty puhumaan siitä kuin terapeutin kanssa. Pitää muistaa ettei voi kaikkea tietää ulkokuoren perusteella, sisältä voi löytyä särkynyt ja peloissaan oleva sydän.
Minunkin pitäisi mennä. Vaikka kaikki on hyvin. On hieno perhe, koti, työ ja toimeentulo. Silti tietyt asiat pyörii mielessä ihan liikaa ja haittaavat keskittymistä oleellisempaan, esim. lapsiin. Eli ei mistäänj ärisyttävästä kyse, mutta oma pää nyt ei vain ole löytänyt keinoa päästä eteenpäin.
Ehkä hänellä on kaikki hyvin just siksi koska käy puhumassa psykologilla?
Niin mutta eihän se ole kokenu niin isoja asioita kun minä ja on mullakin ollut vaikka mitä jos vertaan alkaa ettei paljon tarvis valittaa. Turhaa vaan säälii itseään ja hakee huomiota on se nähty aijemminkin.
Minullakin on kaikki hyvin, ulospäin.
On mies, on työ, on talo, on lapset, lemmikit,harrastukset ja ystävät. Olen nauravainen, ulospäin suuntautunut, kiltti ja mukava. Hyvästä perheestä.
Sitten on se toinen puoli. Sairastan vaikeaa toistuvaa depressiota ja syömishäiriötä. Ne ovat piinanneet minua 22 vuotta ja just tällaisten asioiden takia kukaan muu kuin mieheni ei tiedä.
Masennus voi olla, vaikka elämä vaikuttaisi muiden silmiin täydelliseltä.