Lue keskustelun säännöt.
Mikä on anteeksipyyntösi: "oho! sori! hups!" vai joku muu?
Kommentit (19)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomessa yleisin on " oho". Sitten vielä toljotellaan suu auki odottaen että hän, jolle on aiheutettu vahinko yms. pyytäisi anteeksi.
Riippuu tilanteesta. Usein sanon sori, usein myös anteeksi. Riippuu siitä mitä pyydän anteeksi ja siitä keneltä pyydän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
riippuu tilanteesta, yleensä anteeksi. oon ylipäätään kauhean innokas pyytelemään anteeksi :---------D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täytyy myöntää että joskus on päässyt toi oho, kun on ollut kertakaikkiaan niin uppoutuneena ajatuksiinsa ja sitten yhtäkkiä kämmää jotenkin. Useimmiten älyän kuitenkin pyytää anteeksi.
Jos meinaan vaikka törmätä sanon hui. Jos törmään,pyydän anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oi, anteeksi" taitaa olla yleisin (ihmisjoukossa törmäily yms.), "sori" hyvänä kakkosena, vähän toisesta osapuolesta riippuen. Vanhuksille tulee oltua kohteliaampi sanavalinnoissa, pahoittelu sanamuodosta riippumatta kuitenkin aina vilpitön. Kiitos ja anteeksi eivät kulu käytössä..
Täällä jo mainittujen erilaiset kombinaatiot: "oho, sori", "hui, anteeks", "hups, sori" jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos aiheutan suoraan jonkin huolimattomuuden, vahingon tms. pyrin aina katsomaan kohdetta silmiin ja sanomaan "Anteeksi." Yleensä reagoin heti, mutta joskus suutuspäissäni saatan pyytää esimerkiksi puolisoltani tai lapsiltani anteeksi vasta, kun suuttumus on laantunut.
Viimeksi muistan eilen sanoneeni huoltoasemalla anteeksi, kun kävelin jo pois ostettuani jotain muuta ja vasta sitten muistin maksaa myös polttoaineeni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuttu tarjoilija kertoi, että kaatoi joskus prikallisen juomia jonkun mummon päälle kun toisella kädellä kaatoi tälle maitoa. Oli kuulemma tullut ensimmäisenä "oho". Onneksi tämä mummo ei suuttunut. :D
"Hops, mitä sitä tulikaan tehtyä, heh hehe!"
Nauratti itseäkin, kun tänään kaupassa minun ja erään keski-ikäisen miehen korit kolahtivat toisiinsa ja yhtäaikaa kumpikin lausahti "hups..." kääntyessämme eri suuntiin katsekontaktia vältellen. Useimmin suustani siis pääsee hups silloin, kun tapahtuu jotain, mikä ei suoranaisesti ole kenenkään vika tai kenellekään haitaksi. Jos taas olisin tönäissyt miestä korillani tai vaikkapa astunut jonkun varpaille, lausun nöyrästi "oi anteeksi".
Anteeksi ja virallisemmin pahoittelut.
Ihan sanon että " anteeksi".