Mun pitää kieltää miestäni ostamasta mulle tavaroita...

Asutaan eri paikkakunnilla työn vuoksi. Muutin vastikään isompaan asuntoon. Mies saattaa ostaa mitään kysymättä ostaa vaikka maton. Kahvinkeittimen paikan siirsi mielestään parempaan, no sen siirsin takaisin. Olisi eri asia, jos asuttaisiin yhdessä, mutta minun asuntoni päätöksen teen minä. Hän tarkoittaa kyllä hyvää, mutta minulla on varaa ja halu ostaa tarvitsemani tavarat ja huonekalut itse. En yhtään ihmettelisi, jos hän joku päivä tulee pihaann pakettiautolla ja tuo sohvan, mitä minulla ei ole. En tarvitse. Olen jo nykyisin oppinut ja sanon, että älä osta tänne mitään, sillä haluan olla itse valitsemassa. Ei toimi silti. Raskasta palautellakin jatkuvasti ja vähän paha mieli tulee toisaalta, kun toinen loukkaantuu.