Ärsyttääkö muita pikkuasioista jatkuvasti valittavat ihmiset?

Useimmiten ne pienet asiat vielä ovat sellaisia, joille voisi jotain tehdä, jos vaan viitsisi. Ainakin omalle asenteelleen voisi.

Tarkoitan pienillä asioilla esim. ettei ole varaa matkustaa etelään, että lapsella on flunssa-kuumetauti ja siksi pitää olla neljän seinän sisällä, että mies on niin paljon pois kotoa, että varpaita palelee ulkona ym.

Erityisesti ärsyttää ne, joiden elämä selvästi on todella hyvää, ovat saaneet paljon upeita asioita, mutteivät silti osaa olla kiitollisia, vaan keskittyvät jatkuvasti pieniin epäkohtiin.

En itsekään ole maailman jaloin ihminen, mutta ehkä se vaikuttaa, että olen selvinnyt mm. pitkällisestä peruskouluaikaisesta koulukiusaamisesta, toinen lapsistani ei ole terve, vaan hänellä on pitkäaikaissairaus, jonka kanssa vaan täytyy elää. Lisäksi elämä on kohdallani yllätänyt, tulin mm. raskaaksi jo 20-vuotiaana yllättäen ehkäisystä huolimatta ja pidin lapsen (sekä miehen, joka edelleen on mieheni) ja vaikkei elämä ole mennyt suunnitelmien mukaan, niin olen saanut paljon niin ihania ja hyviä asioita, että olen todella kiitollinen joka hetkestä.

Pahimmat valittajat tuntuisivat olevan noin / vähän alle 5-kymppisiä naisia, oletteko muut todenneet samaa? Nämä valittajat ovat myös usein niitä, jotka vaativat itselleen kaikenlaisia ylimääräisiä etuuksia ja näkevät huonoa kohtelua itseään kohtaan sielläkin, missä muut eivät moista huomaa.

Rasittaako muita nämä "mielensäpahoittajat"/valittajat/itsesäälissä rypijät, joilla kuitenkin on kaikki ihan hyvin? Minusta he levittävät sellaista negatiivisuutta, joka jää kuuntelijankin fiilistä laskemaan...