Onko sinua unohdettu koskaan minnekään kun olit lapsi?

Unohdettu hakea päiväkodista ollessani 5-v. Oli nöyryyttävä kokemus pienelle lapselle.

Unohdin viedä lapset aamulla päiväkotiin. Ajelin siis jo puolessa välissä matkalla töihin, kun takapenkiltä kuului: "äiti, mihin me ollaan menossa?".

Isä unohti minut ja pikkusiskoni kaupan pihaan kun oltiin 4v ja 2v. Ehti kotiin ennenkuin kaipaili.

Itse unohdin esikoiseni kaupan hyllyjen väliin kärriin, muistin vasta kassalla.

Unohdin hakea lapset kerhosta. Onneksi kerhotäti soitti ja sanoi, että täällä kaksi lasta odottaa kyytiä! Nolo, nolo, nolo!!!! En muista, mikä vaikutti unohdukseen.

Mut "unohdettiin" kesäksi aina mummolaan. Kivaa oli ja elämäni parasta aikaa, mutta vähän se kyllä hämmensi.

Minut unohdettiin kunpikkusisarus syntyi. Hänellä vaivaa, jot piti hoitaa. Jotenkin vaan jäin sitten. Henkisesti ei ollut minulla enkä tilaa. Minut jätettiin. Tahatontahan kaikki jättäminen usein on. Mutta aikuiset ei huomaa sitä, kun lapsi pyörii siinä mukana.

Jäin äitini kanssa auton alle. Katselin pelastustöitä vierestä. Äitini nostettiin verissäpäin auton alta. Naapurin täti taluttaa minut, viisivuotiaan, kotiin. Isä kauhistuu.

Istun koko illan keittiön viereisessä huoneessa jakkaran päällä lähes katatonisessa tilassa shokin jälkeen. En pysty puhumaan mitään, en liikkumaan. Näen miten keittiössä vanhempi sisareni puuhailee isän kanssa. Syövät jotain ja lähtevät pois. Ilta tummenee.

On ihan pimeää. Istun yhä siinä mihin minut on jätetty. Isä tulee. "Täälläkö sinä olet? Luulin, että olet ollut koko illan leikkimässä."

[quote author="Vierailija" time="27.09.2014 klo 09:41"]Jäin äitini kanssa auton alle. Katselin pelastustöitä vierestä. Äitini nostettiin verissäpäin auton alta. Naapurin täti taluttaa minut, viisivuotiaan, kotiin. Isä kauhistuu.

Istun koko illan keittiön viereisessä huoneessa jakkaran päällä lähes katatonisessa tilassa shokin jälkeen. En pysty puhumaan mitään, en liikkumaan. Näen miten keittiössä vanhempi sisareni puuhailee isän kanssa. Syövät jotain ja lähtevät pois. Ilta tummenee.

On ihan pimeää. Istun yhä siinä mihin minut on jätetty. Isä tulee. "Täälläkö sinä olet? Luulin, että olet ollut koko illan leikkimässä."
[/quote] wut

Eskarista on jätetty hakematta. Kävelin sitten yksin kotiin :/

Minut on unohdettu/jätetty 3-vuotiaana yksin mökille lähes vuorokaudeksi. Kyseessä oli saari ja syynä tähän onnettomuus, jossa isäni kuoli. Tuolloin ei ollut kännyköitä ja moni asia vaikutti siihen, miksi näin kävi. Kokonaisuuden kannalta kuolema oli tietenkin niin paljon hirvittävämpi ja lopullisempi asia, ettei tästä yksin jättämisestä ole perheessä hirveästi puhuttu (eikä se tietenkään ollut tahallista). Onneksi pysyin sisällä mökissä, enkä esimerkiksi mennyt veteen tms.

Mummo joskus unohti minut autoon kun meni kyläilemään tuttavansa luo, tuli joskus tunnin päästä juosten että "oho unohdin että sinä olit takapenkillä" :D

Ei ole. Olen ainoa lapsi.

Joo, sukujuhlille. Onneks äidillä oli kännykkä ja muistin sen numeron. En muistele lämmöllä.. :D