Voi vitsi. Aina ajattelin, että uusperhettä en perusta, mutta....
miehen ikävä on valtava. Se kasvaa kuukausi kuukaudelta. Eikö sen pitäisi mennä niin, että vakiintuessa ikävä hälvenee? Miksi tämä ikävä vain pahenee?
Asumme siis joka toinen viikko yhdessä ja joka toinen viikko erikseen. Seurustelun ensimmäinen vuosi oli hauskaa, koska elämässä oli kaikkea: rakkautta, lapsia, seksiä - kaikille oma tilansa. Se oli täydellistä. Kun erosimme viikoksi, oli hauska olla yksin. Mutta nyt sen kaiken haluaisi olevan läsnä koko ajan... huoh.... miten tämä nyt näin meni?
Kommentit (29)
No eikö tuota voi hetken odottaa kun ne 16 vuotiaat lentää omilleen??
Minä olen kiitollinen yh-isälleni että ei muuttanut uuden naisystävänsä kanssa yhteen, vaikka naisystävä ihan mukava onkin.
Heh 25 :-). Huomaathan, että raamattu alkaa toistaa itseään vastauksissa nro 26 ja 27....
Kyllä minä kuuntelen muiden ihmisten kokemuksia. Oli ne sitten facetoface-kommentteja tai av:lta luettuja. Toki tässä halusin korostaa av:ta, koska palstalla ollaan. Itse jotenkin uskon, että toisten kokemuksista voi oppia, ja siksi tämän ketjun aloitin. Eli olepa hyvä ja kerro omat oppisi.
ap
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 15:31"]
Minä olen kiitollinen yh-isälleni että ei muuttanut uuden naisystävänsä kanssa yhteen, vaikka naisystävä ihan mukava onkin.
[/quote]
Miksi et sitä olisi halunnut?
ap
Joskus kannattaa vain unohtaa omat periaatteensa jotka perustuvat "jollekin" ja tehdä niinkuin sydän sanoo.
Eikö ole mahdollista muuttaa saman katon alle pysyvästi?
Joo, mutta olen ollut fiksaantunut näiden av:n kirjoitusten perusteella siihen, että uusperheet ovat maailman saasta, ja ajatellut, että minä en sellaista tule tekemään. Ja että uusperheen perustamisesta ei ole muuta kuin harmia. Joudun nielemään kiltisti hattuni kohta....
ap
En nyt oikein ymmärtänyt asumisen pointtia..miten tämä on uusperhe kuviota?
Siis eikö mies ole viettänyt lapsiesi kanssa aikaa ollenkaan? Siitä on aikamoinen hyppäys yhdessä asumiseen..?
Siis me nyt asumme yhdessä joka toinen viikko, ja joka toinen viikko erikseen omien lastemme kanssa. Olen aina ajatellut, että näin haluan elää jonkun miehen kanssa maailman tappiin asti. Mutta nyt kun tämä ikävä vaivaa niin mietin, pitäisikö sittenkin perustaa se vihattu uusperhe? Ei tämä vielä uusperhettä ole, vain lomat vietämme yhdessä koko "uusperheen" voimin.
ap
Eikö se ole niin, että ne lapset on miehellä. Ymmärrän aloittajaa täysin.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:55"]
Siis eikö mies ole viettänyt lapsiesi kanssa aikaa ollenkaan? Siitä on aikamoinen hyppäys yhdessä asumiseen..?
[/quote]
Miehellä on omat lapset silloin kun minulla on omat lapset. Pari päivää menee niin, että lapset eivät ole samaan aikaan, ja silloin usein minä käyn hänen luonaan ja hän minun. Ja siis lomat olemme kaikki yhdessä.
ap
Ei kannata aloittaa. Kohtahan ne lapset ovat niin isoja, että voitte olla jo vaikka viikonloppuja kaksin joskus jossain. Mulla on kokemusta eräänlaisesta uusperhekuviosta ja jos sinusta tuntuu, ettet sinä sovi siihen (pidät siis mielelläsi kiinni SINUN säännöistäsi tai vaihtoehtoisesti pelkäät tulevasi pompotelluksi muiden taholta) niin ei kannata hankkia turhaa harmia itselleen.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:59"]
Ei kannata aloittaa. Kohtahan ne lapset ovat niin isoja, että voitte olla jo vaikka viikonloppuja kaksin joskus jossain. Mulla on kokemusta eräänlaisesta uusperhekuviosta ja jos sinusta tuntuu, ettet sinä sovi siihen (pidät siis mielelläsi kiinni SINUN säännöistäsi tai vaihtoehtoisesti pelkäät tulevasi pompotelluksi muiden taholta) niin ei kannata hankkia turhaa harmia itselleen.
[/quote]
Ja siis itse olin lapsi tuossa kokemuksessa, nyt jo 4-kymppinen.
Meillä perustettiin uusperhe n6kk seurustelun jälkeen. Kaikkien kauhuksi vaikka lapsia yhteensä sillon 4,nyt 5. Tämä toiminut meillä jo 3 vuotta ja parisuhde toimii,välillä tosin mennee sekasin kuka on millon missäkin (kaikilla muilla 2 kotia paitsi tällä nuorimmalla). Ihmiset puhuu mutta me ei ainakaan niistä välitetä vaan eletään omaa elämää :)
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 10:59"]
Ei kannata aloittaa. Kohtahan ne lapset ovat niin isoja, että voitte olla jo vaikka viikonloppuja kaksin joskus jossain. Mulla on kokemusta eräänlaisesta uusperhekuviosta ja jos sinusta tuntuu, ettet sinä sovi siihen (pidät siis mielelläsi kiinni SINUN säännöistäsi tai vaihtoehtoisesti pelkäät tulevasi pompotelluksi muiden taholta) niin ei kannata hankkia turhaa harmia itselleen.
[/quote]
Olen hyvin joustava ihminen, liiankin joustava. Lapsillekaan minulla ei ole muitä sääntöjä kuin se, että ketään ei saa vahingoittaa henkisesti eikä fyysisesti. Lähinnä pelkään uusperhettä sen takia, että av:lla on sitä niin paljon haukuttu. Lisäksi se muutos lapsille olisi iso asia, tuskin kovin kivuton.
ap
Mä olen ollut lähi-äitipuoli 16v, meillä ainakin homma on toiminut. Kannattaa miettiä niitä omia ja miehen rahkeita, sitä mitä lapset asiasta tykkäisivät jos ovat jo isompia ja vaikka laittaa paperille kuvion plussat ja miinukset.
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:06"]
Mä olen ollut lähi-äitipuoli 16v, meillä ainakin homma on toiminut. Kannattaa miettiä niitä omia ja miehen rahkeita, sitä mitä lapset asiasta tykkäisivät jos ovat jo isompia ja vaikka laittaa paperille kuvion plussat ja miinukset.
[/quote]
Ei kai siinä uusperheen perustamisessa muita plussia ole kuin se, että voisi elää jatkuvasti rakastamansa miehen kanssa...
ap
No teidän aikuisten suhteen kannalta on ainakin etu, että molemmilla on lapsia (ts. "jaksaa" paremmin sen toisen muksuja, kun tietää että sen toisenkin tarvitsee "jaksaa" niitä omia muksuja). Mutta lasten kannalta tilanne on kinkkisempi. Ehkä joku osa-aika uusperhe noin alkuun ja jos kaikki sujuu hyvin, sitten vasta hynttyyt yhteen? Kannattaa ehkä uhrata ajatus myös sille miten jaksaa, jos ne sen toisen lapset yhtäkkiä ovatkin kuvioissa 24/7.
Jos vauvapalsta on raamattusi ja teet kaikki päätökset elämässäsi tätä lukien, suosittelen unohtamaan uusperheen perustamisen. Ihminen, joka pohjaa kaikki ajatuksensa muiden mielipiteisiin ei ole kelpo uusperheen äidiksi.