Lue keskustelun säännöt.
Voi vitsi. Aina ajattelin, että uusperhettä en perusta, mutta....
26.09.2014 |
miehen ikävä on valtava. Se kasvaa kuukausi kuukaudelta. Eikö sen pitäisi mennä niin, että vakiintuessa ikävä hälvenee? Miksi tämä ikävä vain pahenee?
Asumme siis joka toinen viikko yhdessä ja joka toinen viikko erikseen. Seurustelun ensimmäinen vuosi oli hauskaa, koska elämässä oli kaikkea: rakkautta, lapsia, seksiä - kaikille oma tilansa. Se oli täydellistä. Kun erosimme viikoksi, oli hauska olla yksin. Mutta nyt sen kaiken haluaisi olevan läsnä koko ajan... huoh.... miten tämä nyt näin meni?
Kommentit (29)
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:03"]Meillä perustettiin uusperhe n6kk seurustelun jälkeen. Kaikkien kauhuksi vaikka lapsia yhteensä sillon 4,nyt 5. Tämä toiminut meillä jo 3 vuotta ja parisuhde toimii,välillä tosin mennee sekasin kuka on millon missäkin (kaikilla muilla 2 kotia paitsi tällä nuorimmalla). Ihmiset puhuu mutta me ei ainakaan niistä välitetä vaan eletään omaa elämää :)
[/quote]
Hyi saatana, joka suhteeseen pitää rysätä pentuja. Kohta heitellään nuorimmaistakin kahden kodin välillä, toivoa sopii että olet seuraavan miehen kanssa jo liian vanha lisääntymään. Mahtaa olla nuorimmalla ihmettelemistä, pesä täynnä penikoita eikä yhtään sisarusta. Joo ja ei kannata hankkiakaan, olette tehtailusta osuutenne suorittaneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:08"]
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:06"]
Mä olen ollut lähi-äitipuoli 16v, meillä ainakin homma on toiminut. Kannattaa miettiä niitä omia ja miehen rahkeita, sitä mitä lapset asiasta tykkäisivät jos ovat jo isompia ja vaikka laittaa paperille kuvion plussat ja miinukset.
[/quote]
Ei kai siinä uusperheen perustamisessa muita plussia ole kuin se, että voisi elää jatkuvasti rakastamansa miehen kanssa...
ap
[/quote]Kuinka iso plussa se olisi? Versus miinukset? Ihanaa, että joku osaa ajatella asioita etukäteen ja nimenomaan lasten tunteita. Se on kuin rahaa laittais pankkiin tulevaisuutta ajatellen. Ettei ne sit oireile enää päälle kakskymppisinä. Ainakaan ylenmäärin siis.
Kyllä sä senkin kestät, oikeasti, vaikka vuodet on pitkiä niin saat olla todella onnellinen tämän miehen kanssa jatkossakin, jos ette NYT sössi asioita ja hanki mahdollisia riitoja lapsista. Kyllä ne lapset niitä itsekin osaavat katalysoida, tiedän tämän kun isälläni oli uusi, niin pitihän häntä muka viattomasti testata monin tavoin. Se on lasten tapa ja aikuinen joutuu kestämään siinä aika paljon kyllä.
Eli tämä ajatukseen, että eihän me nyt lapsista riideltäis. Niin, ette te vaan siinä on tosiaan sitten seitsemän soppa :D (Tämä viimeinen ei niinkään ap:lle, mutta muille, jotka menevät soitellen sotaan)
Ap linjoilla.
Kiitos viesteistä.
15: miehen lapset eivät ole kuvioissa 24/7, vaan vuoroviikoin. Samoin kuin minunkin. Hieman viikot menevät tällä hetkellä lomittain, mikä sinänsä ei ole paha asia.
16: Minun erostani on neljä vuotta ja miehen erosta vieläkin kauemmin. Lapset ovat surutyönsä tehneet. Kyllä kaikki osapuolet toisistaan pitävät (siis minä hänen lapsista, hän minun, lapset toisistaan yms), mutta hyvähän se on tykätä, kun sen verran harvoin näkee.... Viikon lomamatkalla lapset olivat kaikki yhdessä huoneessa (ovat siis 12-16-vuotiaita), ja silloin vähän kävivät toistensa hermoille.
17: Miinuksena on se, että kaikki lasten koulumatka pitenisi, kun jokin kompromissi puolimatkan krouvista perustettaisiin. Ja se taas ei välttämättä lapsille sopisi. Ja kalliiksi tulee etsiä niin iso asunto, että siellä on 5 makuuhuonetta... Helsingissä siis asumme.
Plussana siis se läheisyys. Minä en siis ole ottamassa ketään miestä vain miehen vuoksi, vaan sen miehen pitää kolahtaa. Ja tämä suhde on näitä, joissa jalat meni alta ensi silmäyksellä.
Kyllähän minä voin tätä etäsuhdettakin jatkaa, ihan yhtä sitoutuneita tässä ollaan, mutta tämä ikävä toisen iholle vaivaa jatkuvasti... Se ei vaan enää jotenkin riitä, että olemme yhdessä joka toisen viikon, ja joka toisella viikolla näemme ehkä 1-2 päivää lounaan tai "iltapäiväkahvien" merkeissä. En pysty tätä enempää kuvailemaan - ymmärtääkö kukaan minua???
Ja yhteisiä lapsia emme todellakaan ole hankkimassa.
Montako lasta teillä on yhteensä?
Minä mieluummin kestäisin ikävää kuin että ottaisin sen riskin, että kaikki asuvat saman katon alla, muka ilman ongelmia, etenkin kuin noin vanhat lapset jo kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoroviikoin asuisi minun kaksi lastani ja miehen kaksi lasta. Ja kaikilla heillä on oma huone nytkin. Ei sitä voi downgradata.
ap
Vuoroviikoin asuisi minun kaksi lastani ja miehen kaksi lasta. Ja kaikilla heillä on oma huone nytkin. Ei sitä voi downgradata.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 11:03"]
Meillä perustettiin uusperhe n6kk seurustelun jälkeen. Kaikkien kauhuksi vaikka lapsia yhteensä sillon 4,nyt 5. Tämä toiminut meillä jo 3 vuotta ja parisuhde toimii,välillä tosin mennee sekasin kuka on millon missäkin (kaikilla muilla 2 kotia paitsi tällä nuorimmalla). Ihmiset puhuu mutta me ei ainakaan niistä välitetä vaan eletään omaa elämää :)
[/quote]
Kolme vuotta on lyhyt aika.
Tunteeko sun lapset tämän miehen/tunnetko miehen lapset? Uusperhekuvioissa ihmisten mielestä "tuomittavaa" on kai yleensä se, että lasten etu vähän unohtuu, kiirehditään nopeasti uuteen kumppaniin, ennen kuin lapset on tehneet surutyötä vanhempien erosta, uusi suhde saattaakkin kariutua ja taas yksi ihminen katoaa lasten elämästä jne. Mutta jos olette edenneet rauhallisesti, homma tuntuu toimivan ja laposet voiovat sopeutua tilanteeseen vähitellen, niin ei uusperhe ole aina todellakaan mikään saatanan keksintö. Lapset tarvitsevat turvallisia ja pysyviä aikuisia elämäänsä, eikä niitä koskaan voi olla liikaa.