Täytin 40v. illalla. Nyt sitä on sitten vanha.

Samaa mieltä. Mutta Onnea kuitenkin. T. 45-v. :)

Onnea! :)

Olen ylpeä 40 vuotias! Täytin 40 keväällä ja kuljen selkä suorassa ja hymyilen asiasta tyytyväisenä, en ole enää mikään tyttöjen, "kolmekymppinen". Ystäväni ovat 39-90 vuotiaita ja ikä ei todellakaan hirvitä. Vanhempani ovat meneviä 70 vuotiaita, lapseni alakoululaisia, työni on juuri sitä mitä haluankin ja ulkonäköni kanssa olen kaveri. Hyvin menee siis kaikin puolin ja olen sinut ikäni kanssa täysin. Käytä siis sinäkin ap aikasi vähän paremmin niin ajatuksesi saattavat muuttua. Vai meinasitko itkeä koko loppuelämäsi ikääsi?

Keski-ikäinen. Vanha on 70-vuotias ja siitä ylöspäin. 

Onnea!

Kyllä se siitä helpottaa, usko pois! Been there, done that! Vello nyt oiken kunnolla ikäkriisissä, ja yhtenä päivänä huomaat, kuinka helkutin upea nainen parhaassa iässä sä oletkaan! :)

Kumma juttu miten erilailla asiat koetaan.

Itse olen 46-vuotias, molemmat  lapset yli kaksikymppisiä ja olen edelleen onnellisesti naimisisssa lasten isän kanssa. Lainat on maksettuna, vakityö. Aikaa on itselle ja parisuhteelle, rahaa matkustaa. Ei sairauksia ja kunto kohdillaan, onhan aikaa harrastaa.

Tunnen eläväni elämäni parasta aikaa. Kaiken ehkä kruunaisi tulevaisuudessa pari lapsenlasta.

Olen 46v ja mummo. Mikäpä tässä on elellessä, kun saa olla terve, on töitä ja vielä kiinnostaa jatko-opinnotkin.

Voi mäkin täytin hiljattain 40. Lapset alkaa olla isoja ja olen henkisesti viimeinkin aikuinen. Nythän se elämä vasta alkaa. Vanhuus alkaa vasta siinä 80 korvilla nykyään, ellei pilaa terveyttään liikkumattomuudella ja reilulla ylipainolla tai tupakalla ja viinalla. 40 vuotta ei todelakaan ole vanha, vaan varhaista keski-ikää. Ja keski-ikä on hyvä aika, erityisesti naiselle, kun vapautuu energiaa lastenhoidosta, voi elää enemmän omaa elämäänsä.

Eipä ihme, jos tuntuu vanhalta, kun tuossa iässä on jo aikuinen lapsi.

Mä täytin kesällä ja koen olevani nainen parhaassa iässä juuri nyt :) 

Minä sairastin nelikymppisenä syövän. Jäin eloon ja olen uudestisyntynyt.

Onnea vanhuuteen :)

Ole onnellinen. Itse muutuin vanhaksi kun täytin 26. 30-vuotiaana olin keski-ikäinen. Hämmentävää, että olin vanha ennen kuin keski-ikäinen? Ei ole. Oikein vanhat ihmiset ovat sitten vanhuksia, sanokaamme yli 70-vuotiaat.

Tuntuukohan tosiaan vanhemmalta jos lapsi on jo aikuinen? Tuossahan voi odotella jo lapsenlapsia, on siis tavallaan iäkkäämpää sukupolvea.

Itsekin olen 40 v mutta lapset vielä pieniä (7v ja 5v), ei tunnu vanhalta. Mummouteen on vielä pitkä pitkä aika, jos sellainen joskus koittaa.

Mäkin täytän ensi vuoden alussa 40, enkä todellakaan koe olevani vanha! Olemme lapseton perhe, naimisissa 7 vuotta; molemmilla täyspäiväiset ja mielenkiintoiset vakityöt. Omakotitalo, iso puutarha, 2 autoa. Vihdoinkin rahaa tehdä ihan mitä vaan huvittaa. Elämä ei voisi olla ihanampaa! 

Oma mieheni jätti minut sinä vuonna kun täytin 40. Mies oli 43-vuotias ja rakastui omaan oppilaaseensa, joka oli juuri täyttänyt 19 vuotta. 

Jäin kahden kouluikäisen lapsen yh:ksi ja päätin silloin, että deletoin elämästäni kaiken romantiikan, seksin ja kaipuun parisuhteisiin. Se oli elämäni fiksuin päätös. Miehiin en ole vilkaissutkaan eroni jälkeen ja vanheneminen ei sen vuoksi enää ole tuntunut ikävältä. Olen nyt jo 51-vuotias ja elän onnellista elämää.

Mieheni sanoi mulle joskus, että kaikki miehet ovat pohjimmiltaan efebofiilejä. Sen asian ymmärtäminen helpottaisi monen keski-ikäisen naisen elämää. Viimeistään keski-ikäisenä pitäisi osata luopua haaveista romanttista rakkautta kohtaan.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:45"]

Oma mieheni jätti minut sinä vuonna kun täytin 40. Mies oli 43-vuotias ja rakastui omaan oppilaaseensa, joka oli juuri täyttänyt 19 vuotta. 

Jäin kahden kouluikäisen lapsen yh:ksi ja päätin silloin, että deletoin elämästäni kaiken romantiikan, seksin ja kaipuun parisuhteisiin. Se oli elämäni fiksuin päätös. Miehiin en ole vilkaissutkaan eroni jälkeen ja vanheneminen ei sen vuoksi enää ole tuntunut ikävältä. Olen nyt jo 51-vuotias ja elän onnellista elämää.

Mieheni sanoi mulle joskus, että kaikki miehet ovat pohjimmiltaan efebofiilejä. Sen asian ymmärtäminen helpottaisi monen keski-ikäisen naisen elämää. Viimeistään keski-ikäisenä pitäisi osata luopua haaveista romanttista rakkautta kohtaan.

[/quote]

kiva että olet tajunnut asian jota 99% suomilehmistä ei ymmärrä =)

Olen 43 ja nuori.

[quote author="Vierailija" time="26.09.2014 klo 08:45"]

Mieheni sanoi mulle joskus, että kaikki miehet ovat pohjimmiltaan efebofiilejä.

[/quote]

Näin voi olla, mutta eihän se suinkaan tarkoita että kovinkaan moni keski-ikäinen mies haluaisi teinin elämänkumppaniksi. Olisikin mielenkiintoista tietää onko miehesi edelleen yhdessä tuon oppilaansa kanssa. Kuinka moni kolmekymppinen nainen on oikeasti halukas elämään eläkeikäisen miehen kanssa?

Minä olen 43,ja elämäni vedossa.lapset 24ja 15.minua ei kuuna päivänä uskoisi nelikymppiseksi.vakityö,hyvä kunto ja sama ukkokin pysynyt matkan varrella.matkustelemme,on iso vene ja omakotitalo.kaiken olemme saavuttaneet itse,kovalla työllä.aina ei ole ollut näin,nuorena näimme jopa nälkää välillä.nyt elämä on ihanaa,nautin joka hetkestä.koen eläväni elämäni parasta aikaa.

Juuri julkaistiinkin tutkimus jossa selvisi että kaikki miehet iästä riippumatta haluavat seksikumppaniksi nuoren naisen. Mutta halu ei kohtaa todellisuutta, suurin osa miehistä elää silti yleensä omanikäisensä kanssa. Mielestäni tuo oman seksuaalisuuden sammuttaminen kuulostaa surulliselta. On kuitenkin paljon tarinoita naisista, jotka ovat löytäneet uuteen onnelliseen parisuhteeseen keski-iässä. Silloinhan naisen seksuaalisuus saattaa olla parhaimmillaan, vaikka nuori nainen on häntä hedelmällisempi ja saa ehkä miehen tuntemaan itsensä taas nuoreksi ja viriiliksi. Korvienväliasiahan se eroottisuus ja seksuaalisuus enimmäkseen on. Minä ainakin olin nuorena kovin epävarma ja liian keskittynyt itseeni.