Onko normaalia että 3v lapsi ei ota kontaktia

Itselläni on erittäin ujo 4v, mutta mielestäni siskon lapsen muu käyttäytyminen ei vaikuta ujoudelta. Tämä siis vain minun mielipiteeni. Ap

1v ei kyllä kaipaa toisten lasten seuraa.

1v? Tässä oli kyse 3 (kolme)-vuotiaasta

Älä jakele diagnooseja siskollesi vaan kysele varovasti onko siskoltasi onko hän huomannut esim. että lapsi ei juurikaan puhu muille aikuisille, mitä hän ajattelee, onko huolissaan ja onko asiasta ollut puhetta neuvolassa. Voi olla ettet tiedä kaikkea.

Keskittykää lapsen hyviin puoliin (rakentaa hienosti ja keskittyneesti tms), älkääkä koittako pakottaa samaan muottiin. Tabuisessa kodissa kasvaneena pyrkisin sanoittamaan noita tilanteita ja tunteita muille tilanteissa mukana oleville lapsille, neutraalilla puheella, tarkasti sanat valiten. Ei ole tarkoitus puhua kenenkään ohi, yli tai kuin hän ei olisi paikalla, eikä lokeroida ihmisiä. Ihmiset on erilaisia ja se on ihan ok =)

Ärsyttävää tuollainen muiden holhoava asenne, että kuvittelevat, ettei äiti itse varmaan ole huomannut mitään. Sokeitahan ne äidit ovat?

Jos lapsi on ollut vain kotihoidossa, niin onko se sitten nähnyt paljon muita lapsia? Näkeekö säännöllisesti samoja lapsia? Pelkästään meneminen paikkoihin, missä on muita lapsia (puistot tms.), ei auta leikkimisessä. Ei aikuisetkaan mene puistoihin hengaamaan ja lyöttäydy vieraiden seuraan yleensä. Mielestäni lasten ystävystyminen vaatii aikuisten aktiivista ohjausta ja mallin näyttämistä miten leikitään. Ei ne lapset ala tuosta noin vain leikkiä. Lapsi käyttäytyy lisäksi vähän eri tavalla äidin ja muiden läheisten läsnä ollessa. Joskus äitiin takertuva lapsi on lopulta ihan reipas ja hyvin käyttäytyvä muiden kanssa, jos äiti älyää lähteä pois näköpiiristä. Lapset kuitenkin usein vieraskoreita ja tykkäävät esittää taitojaan. Äidille saattavat esittää aika "vammaista" välillä, ääntelee oudosti tms. Tottakai lapsi valitsee äidin, jos se on mahdollista. Joku kerho voisi olla hyvä, jos ovat jatkossakin kotona. Ja nimenomaan sellainen, mihin äiti ei osallistu.

Kuvauksestasi nyt vaan on ihan mahdoton sanoa tietämättä lapsesta ja perheestä sen enempää yhtään mitään! Entä jos ihan siskoltasi kysyisit... Itselläsi ei taida olla lapsia? Järkyttävää, että edes vilautellaan mitään autismijuttuja tuollaisella aloituksella, järkeä hei nyt noihin keittiödiangnooseihin!

Poikani oli lapsena samanlainen eli ei välittänyt muista lapsista, ei ottanut kontaktia, vetäytyi heti sivuun, kun joku pyrki kosketusetäisyydelle. Kotona sisarusten kanssa leikit toimi hienosti, mutta vieraiden lasten kanssa ei lainkaan. Heitä ei ollut pojalleni. Vein kerhoon siskon kanssa, vein yksin poikien jumppakerhoon - aina sama juttu eli poika kuuntelisi aikuisen ohjeet, toimi niiden mukaan, mutta ei muuten ollut paikalla eli ei puhunut, näyttänyt mitään tunnetta, oikeasti osallistunut mihinkään. Muodollisesti kaikki oli OK, mutta silti ei ollut.

Lapsiparan ainoa ongelma oli ujous. Edelleenkin hän on seurassa se, joka tarkkailee enemmän kuin osallistuu, mutta omassa pienessä kaveripiirissään asiat ovat kunnossa. Järjenkäytössä hän onnistuu hyvin eikä tunne mitään ryhmäpaineita. Muut voivat tehdä jotain typerää yhdessä, hän ei osallistu.

En itse tuollaisen kuvailun perusteella rupeaisi mitään autismiveikkauksia siskolle esittämään. Se olisi todella loukkaavaa, jos arvaus menee pieleen! Kyllä ne neuvolassa huomaavat tai äiti huomaa itse, jos aihetta on.

Tämä lapsi möyhyää yms puuhailee yksikseen, kun muut lapset leikkii keskenään. Vaikea selittää tätä, mutta jotenkin on vain sellainen tunne ettei kaikki ole ns kotona tällä lapsella. :/ Ap

No se on normaalia että että esim alkuun ujostelee jossei ole tottunut leikkimään muiden kanssa. Usein ne leikit käynnistyy vasta puolen tunnin-tunnin jälkeen jos on hitaastilämpeävä lapsi. Tällainen ei myöskään välttämättä hae vieraisiin lapsiin mitään kontaktia. Onko lapsi jossain ryhmässä, päiväkodissa/kerhossa? Miten siellä menee?

En varmastikaan ole paras henkilö sanomaan, mikä on normaalia ja mikä ei, mutta omaan kolmevuotiaaseen verrattuna kuulostaa kyllä kieltämättä melko kummalliselta. Kyllä kai yleensä tuossa iässä ollaan jo ainakin muista lapsista hyvin kiinnostuneita; vaikka nyt ei vielä mitään vuorovaikutteisia leikkejä leikittäisikään, niin mielellään kuitenkin matkitaan ja seurataan mitä toiset tekevät.

Onko lapsesi päivähoidossa? Meillä poika on ollut 1-vuotiaasta asti päiväkodissa, ja kaipasi selvästi jo tuolloin muiden lasten seuraa, nykyään vielä enemmän. Mutta toki jokainen lapsi on omanlaisensa persoona, ehkä lapsesi on vain vähemmän sosiaalinen kuin muut ikätoverinsa keskimäärin.

Lapsi ei ole missään hoidossa ja mielestäni ei ole hitaasti lämpenevä, kun ei ota muihin lapsiin edes katsekontaktia vaikka olisimme 3-4h samassa paikassa kylässä. :( nyhjää vaan yksinään ja on kovin itsenäinen ja omatoiminen. Tämä lapsi ei ole omani, vaan siskoni.

Tulee heti mieleen joku autisminkirjoon kuuluva häiriö. Itse veisin tutkimuksiin, saisi sitten apua ja tukea.

Taidat tietää tähän vastauksen ihan itsekin... Luulisi, että neuvolassa olisi jo puututtu tähän, jos ei sitten vanhempi ole siellä valehdellut, että on kavereita ja hienosti leikkii...

[quote author="Vierailija" time="15.11.2014 klo 09:02"]Lapsi ei ole missään hoidossa ja mielestäni ei ole hitaasti lämpenevä, kun ei ota muihin lapsiin edes katsekontaktia vaikka olisimme 3-4h samassa paikassa kylässä. :( nyhjää vaan yksinään ja on kovin itsenäinen ja omatoiminen. Tämä lapsi ei ole omani, vaan siskoni.
[/quote]

Paha sanoa, kun en ole psykologi, mutta kuulostaa kyllä oudolta. Yleensä hitaasti lämpiävä ja ujokin lapsi kuitenkin katselee toisia lapsia sieltä äidin helmoista, kun vaikkapa puoli tuntia on kulunut. Lapsilla on luontainen kiinnostus toisiin lapsiin, vaikka ei uskaltaisi yhdessä leikkiäkään tai mennä lähelle.

Lto

Joo, mikään valehtelu ei ainakaan auta lasta. Tietenkään mikään diagnoosi ei ole kiva juttu, mutta lapsen tulevaisuuden vuoksi avun hankkiminen olisi tärkeää.

Tai sitten lapsi on luonteeltaan ujo ja yksinään viihtyvä ja vanhemmat eivät ole viitsineet kannustaa lasta leikkeihin muiden lasten kanssa. Tiedän tällaisia vanhempia joille tärkeintä lapsessa on se, että se jättää vanhempansa rauhaan. Eli käytännössä kannustetaan juuri tuollaiseen syrjään vetäytymiseen ja yksin oloon. Lapset kun harjoittelee yhdessä leikkimistä niin siitä kuuluu aina ääntä. Kyse ei ole mistään lapaen sairaudesta vaan sen vanhempien asenteesta.

Miten tästä voisi sanoa siskolle niin ettei hän loukkaannu? Lapsi ei siis katso muita lapsia edes äitinsä sylistä. Hänelle muut lapset ovat kuin ilmaa.

Ap

Onko lapsen puhe kehittynyt normaalisti?

Miten lapsi ottaa katsekontaktia tuttuihin aikuisiin? Mites puhe, puhuuko lauseita?
Kieltämättä tulee mieleen tosiaan näitä autismin kirjon kehityshäiriöitä, mutta jos lapsi on tarkkaavainen ja kommunikoi normaalisti aikuisten kanssa, voi kyse olla ihan luonteenpiirteestäkin.
Sinuna ilmaisisin huolen siskolle ihan sanomalla, että on noussut huoli, kun lapsi ei tykkää yhtään leikkiä muiden lasten kanssa. Jos sisko suuttuu tai loukkaantuu, niin sano että ihan aidosta huolesta perheen ulkopuolisin silmin tästä sanot, koska lapsi on sinulle tärkeä. Aina vanhemmat eivät itse huomaa tällaisia asioita. Omassa suvussanikin vähän vastaavanlainen tapaus, jossa vanhemmat eivät tajunneet vauvansa epänormaalia käytöstä ennen kuin neuvolassa asiaan puututtiin ja tällöin vanhemmat olivat loukkaantuneita lähipiirille, kun kukaan ei ollut uskaltanut sanoa mitään heille, vaikka kaikki muut sen huomasi.
Nää on vaikeita asioita, mutta lapsen hyvinvointi täytyy olla etusijalla. Ja voihan olla, ettei mitään häiriötä oikeasti olekaan.