Miten saada vauva yöunille ihmisten aikoihin?

2

Kaivan vielä tämän keskusteluni esiin, kun alan olla sekoamaisillani tästä väsymyksestä.. Olen nyt tullut siihen pisteeseen, etten enää pysty nukkumaan edes sen jälkeen kun vauva lopulta nukahtaa. Eilen vauva nukahti yhden jälkeen, itse valvoin puoli neljään.. Sama homma näköjään tänään, tuolla vauva edelleen kukkuu isänsä kanssa enkä itse vaan saa unta. Tämän päivän (tai siis eilisen) sinnittelin neljän tunnin unilla, huomisesta en enää tiedä miten jaksan.. Päivällä yritin eilen nukkua, mutta en pystynyt silloinkaan nukahtamaan. Olen ihan yliväsynyt ja pelottaa miten tässä vielä käy :(

Kysyisinpä siis teiltä, jotka olette "pakottaneet" vauvanne nukahtamaan ajoissa omaan sänkyynsä, miten tarkalleen ottaen onnistuitte siinä? Ja eikö tosiaan ole mitenkään vaarallista pitää ns. unikoulua näin pienelle vauvalle? Tuntuu vaan niin hurjalta ajatukselta, mutta en näe enää muita vaihtoehtoja. En vaan yksinkertasesti jaksa pyörittää arkea muutaman tunnin yöunilla, vaikka kuinka haluaisin edetä vauvantahtisesti :/

Kiitos vastauksista, mukavaa kun olette paneutuneet aiheeseen! On aina hyvä kuulla muidenkin kokemuksia.

Lasten isä on toki mukana kuvioissa, mutta tekee vuorotyötä, mikä hieman hankaloittaa meidän perheen rytmiä. Lisäksi esikoisen (2 v) uhma on aika paha ja muutenkin reagoi vauvan tuloon vahvasti ja purkaa sitä eniten isäänsä riehumalla ja kiukuttelemalla. Illat koko perheen kesken ovat yhtä hulinaa ja kun vauvakin on enemmän hereillä, on siinä  molemmille vanhemmille ihan tarpeeksi työtä eikä paljoa lepäillä. Miehen iltavuoropäivinä saatan joskus saada aamupäivisin lepohetken, jos mies ulkoilee esikoisen kanssa ja vauva nukkuu. Lisäksi esikoisen kerhopäivinä on tämä mahdollisuus. Mutta ei siis läheskään joka päivä. Illat yksin lasten kanssa on toisinaan ihan kamalia.. Kuten tänään, kun vauva ei jostain syystä saanut torkuttua kuin 5 minuutin miniunia ja itkeskeli koko illan eikä suostunut muuta kuin olemaan sylissä kanniskeltavana. Esikoinen turhautui, kun joutui touhuamaan lähes koko illan yksin. Iltasatukin jäi lukematta, kun vauva huusi juuri silloin kuin palosireeni :(

Miehen iltavuoroaamuina ja vapaapäivinä mies yleensä herää esikoisen kanssa ja hoitaa tämän aamutoimet. Ja kerhoaamuina vie kerhoon kahdeksaksi. Silloin saan itse vielä jäädä sänkyyn vauvan kanssa, mutta nukkumaan en enää pysty siinä metelissä, mikä esikoisesta lähtee tässä kerrostalokolmiossamme :D

Esikoisen rytmiä en lähtisi myöhäistämään, kun on tosiaan se kerho kaksi kertaa viikossa ja silloin on herättävä jo seitsemän jälkeen. Yhteiset päiväuniajat vauvan kanssa eivät oikein onnistu, kun vauvan on nukuttava aamupäivällä ja/tai iltapäivällä vaunuissa, jotta pääsemme edes joskus esikoisen kanssa ulkoilemaan. Ja ihan mielelläni minä toisaalta vietän vauvan kanssa kahdenkeskistä aikaa esikoisen päikkäreiden ajan. Vauva kun ei päivisin ihan niin hirveästi kanniskelua tai muuta vaadi, niin voidaan vaikka sängyllä lepäillä ja jutustella, niin saan hieman hengähtää vilkkaan taaperon leikeistä.

Vauvalla on sellainen rytmi, että aamulla heräilee n. 8 maissa. Jo 9.30-10 maissa on tosi väsynyt ja lähtee ekoille päikkäreille vaunuihin. Nukkuu n. 3 tuntia, jonka jälkeen herättelen. Sitten esikoisen päiväunien ajan vauva yleensä valvoo ja esikoisen heräiltyä vauva alkaa olemaan taas väsynyt ja nukkuu vaunuissa toisinaan 2 tuntia tai sitten vain tunnin, niin kuin tänään. Loppuillasta torkkuu sitterissä 5-30 minuutin unia. Illat ovat niin rauhattomia, että vauva heräilee vähän väliä. Yksin makuuhuoneessa ei suostu nukkumaan.. 

Meilläkin vauva nukkuu yleensä ekan yöunipätkänsä olohuoneessa sitterissä, jotta saan itse syötyä iltapalan ja tehtyä muut iltatoimet. Joskus olen onnistunut siirtämään vauvan unessa makuuhuoneeseen ja on jatkanut siellä uniaan, mutta jossain vaiheessa herää kuitenkin. Kantoreppua kokeilin myös yhdessä vaiheessa, niin että vauva nukkui siinä minun syödessä iltapalaa, mutta sama juttu, ei vaan lopullinen nukahtaminen tapahdu ennen puolta yötä. Sängyssä pötköttely hämärässä johtaa yleensä siihen, että jossain vaiheessa vauva hermostuu ja kaipaa actionia.

Olen tullut itsekin siihen tulokseen, etten minä vauvan rytmille vielä mitään mahda. Ei auta kuin odottaa. Toivoa antaa sentään se, että tämä on toinen lapsi ja ensimmäisenkin kanssa oli alussa vaikeaa. Esikoinen heräili pahimmillaan puolen tunnin välein öisin ja silloin saatoin itse toisinaan valvoa koko yön.. Joten siihen verrattuna tämä on lasten leikkiä. Esikoiselle pidettiin lempeä unikoulu puolen vuoden iässä ja siitä lähtien hän on nukkunut ihan täydellisesti :)

Tämä toinen vauva sentään nukkuu öisin hyvin, sitten kun nukahtaa. Ja en minä vielä ihan kuolemanväsynyt kuitenkaan ole. En vain haluaisi taas päätyä siihen pisteeseen, mitä esikoisen kanssa. Siksi olenkin nyt varuillani oman jaksamiseni kanssa ja teen kaikkeni saadakseni tarpeeksi lepoa. 

Eiköhän se tästä, ikää vauvalla on vajaa 2,5 kk, joten ehkä jo parin kuukauden sisällä alkaa helpottamaan. Toivottavasti. Sen avulla jaksan, kun hoen itselleni, että tämä on vain väliaikaista. Vauva kasvaa ja esikoinenkin toivon mukaan alkaa pian jo sopeutumaan tähän tilanteeseen paremmin. 

Ap siis täällä kirjoitteli :)  ^

Olen varmasti karmea äiti mutta meillä nyt kaksikuinen on viikon verran nukutettu omaan sänkyynsä noin kello yhdeksän illalla. Tähän kovaan ratkaisuun päädyttiin kun pahimmillaan kahden aikaan yöllä sai häntä kanniskella ympäri taloa ja toivoa nukahtamista. Teki juurikin tuota, että torkahti hetkeksi mutta heräsi välittömästi jos omaan sänkyyn laittoi. Ja ehtihän hän jo tottua syliin nukuttamiseenkin. 

Nyt siis illalla rauhoitutaan, tehdään iltapesut/kylpy ja pyjama päälle. Hetki seurustellaan ja sitten tissi suuhun. Jos väsy on päässyt jo yllättämään ei tissin syömisestä tule mitään, vaan raivotaan. Sitten tutti suuhun ja hyvät yöt ja pusut, ja muksu sänkyyn. Ekana iltana meni melkein puolitoista tuntia, nyt selvitään kahdilla itkuilla ja vauva sammuu. Herää syömään viimeistään viiden-kuuden tunnin päästä. Ihanaa kun jää aikaa itselleenkin. Levännyt äiti-parempi äiti. Ja paremmin nukkunut lapsukainenkin. Sekä isä.

Tarkennus vielä, että jos alkaa itkemään niin otan syliin ja rauhoitan, ja sitten takaisin sänkyyn. En missään nimessä anna huutaa hysteerisesti sängyssä, ettei sänkyä kohtaan tule mitään kauhua. Vaatii vain pitkää hermoa ja kärsivällisyyttä. Helpottaa kuitenkin jossain vaiheessa.

Tsempit. Meillä oli aikoinaan täsmälleen sama. Kuopus kävi nukkumaan aikaisintaan puoliltaöin ja esikoinen sinkosi pystyyn klo 6. Mies teki vuorotyötä. TODELLA rankkaa, mutta aika oli ainoa asia, joka auttoi. Jaksuja!

Olisko kellään neuvoja? Teenkö vauvalleni pahaa, jos muutan rytmiä ja opetan nukkumaan omassa sängyssään näin pienenä? Olen epätoivoinen :/

Meinasitko, että vauva nukkuisi yhdeksästä seitsemään 2 kk:na? :)

Kuulostaa tutulta! Meidänkin 2 kk:n ikäinen meni nukkumaan aina puolenyön aikoihin.. Nykyään 5,5 kk:tta ja uni tulee aikasemmin. En osaa itekkään antaa mitään vinkkejä, miten saisit pienesi nukahtamaan aikaisemmin, meillä ikä teki tehtävänsä tässä asiassa. Jos ei uni tullu niin se ei vaan tullu. :( Eihän illalla ota kuiteskaan ennää päikkäreitä, ainakaan kovin pitkiä?

Mene vauvan kanssa aikaisemmin nukkumaan, siis nukut ne torkutkin. Vauvasi nukkuu oikeasti hyvin. Mulla samanikäinen, menen nukkumaan klo 23 ja herätyskello soimassa klo 6:20. Vauva syö vähintään kahdelta ja kuudelta, joskus enemmänkin. Imehän, niin en aina edes muista miten on yöllä syöty. Mun mielestä meillä nukutaan hyvin ja mä jaksan kyllä.

Samaa meinasin ehdottaa ku nelonen. Otat vauvan kainaloon ja meette yhdessä nukkumaan sitten kun sinä haluat mennä nukkumaan. En mäkään muuta keinoa keksiny. Rytmi kuitenki selkeyty siitä melko pian ja 4kk kieppeillä jo sai vauvan itsekseen nukkumaan niin saatto viettää hetken miehenkin kanssa kaksin.

En oleta, että nukkuisi putkeen 21-07 :) Toki "saisi" heräillä yöllä syömään. Mutta kunhan nukahtaisi vaikka 21-22 aikoihin. Nyt alkaa nukkumaan n. 00 maissa ja "yösyöttö" on monesti vasta lähtemään kuutta aamulla, jonka jälkeen on vaikea itse enää nukahtaa tunniksi.

Ap

Tuskin on mitään tehtävissä. Jotkut vauvat ja lapset vaan ovat vähäunisempia kuin toiset. Meidän kuopus nukkui jo pikkuvauvana tosi vähän. Lisäksi senkin vähäisen ajan heräili vatsavaivojen takia todella usein. Olin aivan loppu koko vauvavuoden. Ja eniten harmitti juuri se, että iltaisin ei jäänyt yhtään sitä kuuluisaa omaa aikaa, koska vauva nukahti vasta klo 23-24. Vasta n. 1,5-vuotiaana alkoi nukahtamaan aikaisemmin n. klo 21-22.

Edelleen 2-vuotiaana nukahtaminen on usein vaikeaa ja kestää kauan. Ja ihan kaikkea on yritetty. Vieläkään ei ole mitään takuuvarmaa reseptiä, että millä konstilla lapsen saa illalla nukahtamaan ajoissa ja nopeasti. Vaikka kuinka olisi herätty tosi aikaisin, ulkoiltu paljon, lyhyet päikkärit ja/tai käyty vaikka uimassa, niin sellaisenkin päivän jälkeen nukahtamiseen voi mennä kauan. Toisinaan taas nukahtaa aikaisemmin ja helpommin ilman mitään selvää syytä. Aika järkkyä on ollut, kun vertaa esikoiseen, joka nukkui 2kk ikäisestä täydet unet klo 21-7.30.

Olen kokeillut jäädä itsekin ajoissa sänkyyn vauvan viereen, mutta herää silti n. puolen tunnin päästä nukahtamisesta eikä suostu millään nukahtamaan uudestaan kun on saanut vähän unta jo tankattua :/

Ap

7 lisää vielä, että niin mullekin sanottiin, että kyllä se siitä alkaa viimeistään puolivuotiaana nukahtamaan aikaisemmin ja nukkumaan paremmin, mutta eipä vaan alkanut. Varmaan useimmat vauvat alkavatkin, mutta kaikki eivät ala. Lapset ovat niin yksilöllisiä tässäkin asiassa.

Ajan kanssa helpottaa. Meillä ensin nukahti yöunille 00-01. Pari-kolmekuisena alkoi nukahtamaan 22-23, nelikuisena 21-21.30 ja nyt kuukauden verran (5-kuisesta) nukahtanut 20-20.30 ja nukkuu aamulla 6-7 ilman syöttöjä. Kyllä sä jaksat, tsemppiä!

Selkeä rytmi auttaa 2 vuotiasta

No sehän se, minäkin kaipaisin iltaan edes puoli tuntia omaa aikaa. Esikoisella tosi paha uhmaikä, joten päivät on henkisesti raskaita.

Ap

Juu, tiedän ja luotan siihen että aika tekee tehtävänsä. On vaan niin vaikeaa jaksaa odottaa, kun juuri nyt hankalina alkuaikoina kahden pikkulapsen äitinä kaipaisi sitä lepoakin edes joskus. Päiväunetkaan kun eivät osu yksiin, niin en saa vuorokaudessa yhtään lepotaukoa.

Ap siis :) ^