Lue keskustelun säännöt.
Keneenkään ei voi näköjään luottaa!
20.07.2014 |
Kävin perjantaina sairaalassa ja sain kauhukseni kuulla, että mulle on puhjennut vakava loppuelämäni ajan lääkitystä vaativa sairaus (en halua kertoa mikä) ja joka todennäköisesti ainakin jollain tasolla tulee iän myötä pahenemaan. Tämä oli järkytys, mutta ei siinä vielä mitään. Lääkäri sitten pamautti, että tätä sairauden mahdollisuutta onkin tutkittu sulla ja lapsena eli riski on ollut olemassa. Minä siinä huoneessa hiljaa ja hölmönä istun ja lääkäri vaivautuneena toteaa, että sä et sitten ilmeisesti tiennyt...
En oikein osannut ajatella asiasta mitään, mutta eilen soitin äidilleni ja, koska meillä on aina ollut läheiset välit kerroin hänelle sairaudestani. Halusin kertoa jollekin. Äitini sanoi, että nyt se sitten tuli. Hän on siis tiennyt asian koko ajan! Kysyin, että mikset ole sanonut mitään, niin hän ei kuulemma halunnut pahoittaa mun mieltä! Siis mitä helvettiä? Olen melkein 30 v. eli aikaa asian kertomiseen ois kyllä ollut vaikka kuinka. Ilmoitin, etten halua enää nähdä äitiäni tämän tempun jälkeen ja suljin puhelimen. Tuntuu , etten pysty antamaan anteeksi koskaan. On sentään ihminen johon luotin :(
Kiitos, että sain avautua...
Kommentit (29)
käy hetken aikaa tunteitasi läpi ja anna pahimman myrskyn mennä ohi. Ehkä siinä vaiheessa tajuat että kyse ei ole luottamuksesta vaan siitä että äiti on omalla teollaan ajatellut sun parastasi. Niinhän se on että aina ne vanhempien ja lasten näkemykset siitä parhaasta ei mene yksiin mutta sinuna miettisin nyt muutamaan kertaan ennenkuin välisi katkaiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja miksi et kerro mikä sairaus kyseessä. Siksi että keksit koko jutun.
Mä en nyt ymmärrä. Sun on tutkittu lapsenia ja siloin tutukimukset ovat osiottaneet sut vielä terveeksi. Nyt sit myöehmmin olet sairastunut. Miten sut on petetty? Oisitko halunnut sairastaa lapsesta asti? Oisko sulle pitänyt pitää vuoden älein luento kaiketa siitä, mitä joku joskus on tullut epäilleeksi?
Mitä olisit tehnyt toisin, jos olisit tiennyt? Olisiko se jotenkin muuttanut elämääsi? Ehkä huonompaan? Pelko mahdollisuudesta olisi lamaannuttanut? Kertoisitko omalle lapselle?
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 21:13"]
Mä en nyt ymmärrä. Sun on tutkittu lapsenia ja siloin tutukimukset ovat osiottaneet sut vielä terveeksi. Nyt sit myöehmmin olet sairastunut. Miten sut on petetty? Oisitko halunnut sairastaa lapsesta asti? Oisko sulle pitänyt pitää vuoden älein luento kaiketa siitä, mitä joku joskus on tullut epäilleeksi?
[/quote]
Ei vaan kyse on sen verran vakavasta sairaudesta, että mun mielestäni olisi ollut reilua sen mahdollisuudesta mainita. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin siis ymmärrän tämän, jos sairautta olisi voinut jotenkin välttää esim. elämäntavoilla tai jollain. Mutta jos kyseessä oli sairaus, mikä tulee jos tulee, en ymmärrä suuttumustasi. Olet saanut elää 30 vuotta huoletonta elämää ilman tietoa, että se saattaa jäädä lyhyeksi tai jotain vastaavaa. Äitisi ajatteli vain onneasi.
Aika ikävää mutta toisaalta ehkä on parempi, että et tiennyt, muutenhan olisit kokoajan miettinyt asiaa. Ymmärrän kyllä, että olet pettynyt äitiisi. Voimia ja mieti tarkkaan haluatko todellakin katkaista välisi äitiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse tekisin äitinä samoin kuin ap:n äiti. Mitä hyötyä on siitä, että tietää lapsesta asti voivansa sairastua vakavasti? Eikö ole parempi, että olet saanut olla terve tähän asti?
Voi hyvänen aika, ei tollasta sairautta ole. Ja ihan muuten vaan käväisit sairaalassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naurettavaa ettet voi kertoa mikä sairaus on kyseessä. Mitä saavutat sillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On olemassa ja pahimmallaan munuaiset voivat pettää. Ja en välttämättä lapselle kertoisi, mutta tähän on mahtunut aika monta vuotta aikuisikää. Ap
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 21:25"]Voi hyvänen aika, ei tollasta sairautta ole. Ja ihan muuten vaan käväisit sairaalassa.
[/quote]
No kyllä minulla tulee mieleen muutama mahdollinen sairaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 21:15"]
Mitä olisit tehnyt toisin, jos olisit tiennyt? Olisiko se jotenkin muuttanut elämääsi? Ehkä huonompaan? Pelko mahdollisuudesta olisi lamaannuttanut? Kertoisitko omalle lapselle?
[/quote]
ei kai se olisi positiivista elää pelossa että milloin se tulee se sairaus. parempi elää täyttä elämää ja sairaus tulee jos tulee. eihän sille mitään voi
Kyseessä ilmeisesti perinnöllinen alttius sairauteen? Useimmiten varmuudella ei voi sanoa ,kuka ja milloin näihin sairastuu.
Äitisi on ihan varmasti ajatellut parastasi ja olet voinut elää ilman,että sairauden pelko on varjostanut elämääsi.
Kun selviät shokista, ymmärrät varmasti äitisi tehneen oikean ratkaisun. Oletko lapseton?
Äiti vaan suojeli sinua. En olis minäkään kertonut. Ikävät uutiset ehtii aina kuulla.
Inhottavaa että rupesit nyt syyttelemään äitiäsi ja kaadat kaiken tuskasi hänen niskaansa. Täysin kohtuutonta! Häpeäisit. Äiti on syytön sinun sairastumiseesi. Hän vain yritti suojella sinua pelolta. Vihantunne siitä, että juuri sinun piti nyt sitten sairastua juuri kaikista maailman ihmisistä... niin se on luonnollista että olet vihainen, mutta älä ole vihainen äidillesi, ole vihainen kohtalolle/jumalalle/geeneille/suomen eduskunnalle, mutta EI äidille.
Tästä sairaudestako nyt sitten olisi mielestäsi ollut parempi huolestua koko se 30 vuotta jonka sait elää rauhassa tietämättä siitä? Itse olisin tehnyt samoin kuin äitisi, luultavasti itse tekisit samoin omalle lapsellesi, jos sinulla on jotain järkeä.
Se satuttaa aina pahiten, mitä läheisempi ihminen se on joka luottamuksen pettää. Mä olen karsinut ne ihmiset suoralta kädeltä pois elämästäni.