Lue keskustelun säännöt.
Minun elämäni huonoin valinta on ollut miesvalinta.
20.07.2014 |
Toisaalta, tuskin olisin parempaakaan saanut. Kohta 20 vuotta on mennyt tämän samaisen mulkvistin kanssa, huoh, parhaat vuoden elämästäni.
Mieheni elää täysin eri säännöillä kuin minä, saa mennä ja tulla lähes niin kuin haluaa. Baareissa ei juuri käy, mutta töissä viipyyy ilmoittamatta niin kauan kuin halua ja esim mökille lähtee vähintään kerran kuukaudessa ilman lapsia. Eipä siinä mitään, en sitä kotiin kaipaakaan, mutta halausin itse edes JOSKUS vähän vapaata lapsista.
Voi vattu mä olen täynnä tätä....Teen aivan kaikki kotityöt ja hoidan kaikki lasten asiat. Mies valittaa, että joutuu maksamaan laskuja, no vittu joo, ehkä on ihan kiva että edes jotenkin osallistuu tämän perheen elämään. Minä maksan kuitenkin kaikki ruuat ja lasten kulut (vaatteet, harrastukset, lääkärit ym.) Ja olen siis ansiosidonnaisella.
Kotona ollessaan on kiukkuinen ja ärtyisä, lupailee lapsille asioita jotka eivät ikinä toteudu. Mä olen niin täynnä tätä.
Kommentit (15)
Niin saattaahan sitä kasvaakin erilleen ja kyllä ihmiset muuttuvat ajanmittaan. Tasan ei käy nallekarkit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taisi tulla selväksi, että MÄ OLEN NIIN TÄYNNÄ TÄTÄ!
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:07"]
Kuin minun tekstiä..
[/quote]
Tsemppiä kohtalotoveri, tämä ei ole herkkua. Kunhan lapset vielä vähän kasvavat niin....
Onko se niin vaikea ymmärtää että itse olet miehesi valinnut, aina voi lähteä, turha valittaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mäkään tyytyväinen miesvalintaani, vaikka meillä periaatteessa roolit toisin päin kuin aloittajalla. Mutta siksi erokaan ei tule kysymykseen.
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:14"]
Onko se niin vaikea ymmärtää että itse olet miehesi valinnut, aina voi lähteä, turha valittaa
[/quote]
Ei ole vaikea ymmärtää. Olen tehnyt päätöksen, että kestän vielä muutaman vuoden, ja sitten se on soronoo. Sillä välin ruikutan vauvapalstalla. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:07"]
Kuin minun tekstiä..
[/quote]
Tsemppiä kohtalotoveri, tämä ei ole herkkua. Kunhan lapset vielä vähän kasvavat niin....
[/quote]
Aivan...tosin koska seksielämä kuollutta...olen hommannut muutaman salarakkaan....ei muuten kestää..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:16"]
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:13"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:07"]
Kuin minun tekstiä..
[/quote]
Tsemppiä kohtalotoveri, tämä ei ole herkkua. Kunhan lapset vielä vähän kasvavat niin....
[/quote]
Aivan...tosin koska seksielämä kuollutta...olen hommannut muutaman salarakkaan....ei muuten kestää..
[/quote]
Meilläkin on seksielämä kuollut, en halua enää miestäni luettelemistani syistä. Jotenkin ei uskallus riitä salarakkaisiin, mutta ajatus kiehtoo kyllä. -ap
[quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:16"][quote author="Vierailija" time="20.07.2014 klo 19:14"]
Onko se niin vaikea ymmärtää että itse olet miehesi valinnut, aina voi lähteä, turha valittaa
[/quote]
Ei ole vaikea ymmärtää. Olen tehnyt päätöksen, että kestän vielä muutaman vuoden, ja sitten se on soronoo. Sillä välin ruikutan vauvapalstalla. -ap
[/quote]
Moi. Mitä jos kertoisit näistä ajatutuksista miehellesi? Ehkä se vähän ravistelisi. Ja jos ei, niin sitten sitä soronoota vaan :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu minulla, tosin meillä ei ole lapsia. Aina olen lähtemässä, mutta jotenkin onnistuu painostamaan ja kiristämään jäämään..
Mulla myös miesvalinta oli huono. On tärkeää huomata, että se on ihan keskeinen naisen uran, terveyden ja lasten hyvinvoinnin kannalta.
Nykyään olen eronnut ja se johtui miehen muista naissuhteista. Muutenkin hän oli keskenkasvuinen poika.
Suosittelen eroamista näistä tyypeistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei mullakaan aluks...mutta sitten ajattelin "one life, live it"...ja oon kyl saanu kokea ihania hetkiä vieraiden miesten seurassa...niidn avulla jaksaa.
Semmoista se on, mielestäni aika sattuman kauppaa. Itse olin nuorena, päälle parikymppisenä, erittäin rakastunut erääseen mieheen. Seurustelimme jokusen vuoden ja olin valmis vakiintumaankin, samoin mies. Erinäisten sattumien johdosta jouduimme eri paikkakunnille ja etäsuhde ei sitten toiminut tai siis toimihan se: me etäännyimme.
Vuosien jälkeen törmäsin tähän mieheen ja hui kauhistus sentään. Mietin pääni puhki, mitä ihmettä olin tässä miehessä aikoinani nähnyt. Olinko todella ollut niin pinnallinen, että se oli pelkkä ulkonäkö, joka oli vetänyt puoleensa? Sillä nyt se nuoruuden söpöys oli poissa, mutta ei ilmeisesti miehen itsensä mielestä. Sama nuoruuden staili elähtäneen, lössähtäneen ukon stailina ei vain kuitenkaan toimi.
Ja kun ulkonäkö oli poissa, jäljelle jäi vain luonne. Nuoruuden itsevarmuus oli muuttunut öykkäröinniksi, huumori katkeraksi toisten nälvinnäksi. Nuoruuden ihanteellisuus ja vaihtoehtoisuus oli vaihtunut kuin Nallella konsanaan: taloudelliseksi kilpavarusteluksi ja ahdistavaksi keskiluokkaisuudeksi.
Helvetti et olin onnellinen, kun pääsin himaan sen päivän jälkeen. Nauratti, et olikohan mies puolestaan yhtä kauhistunut kuin minä ja samoista asioista. Mut ilmeisesti ei, koska se pitkään yritti houkutella minua treffeille ym. Yritin kohteliaasti tehdä selväksi, et maailmamme eivät enää kohtaa.