Huusiko oma äitisi sinulle, kun olit lapsi?

Tuli aina halaamaan kun oli kiukkua tms.



Muutaman kerran minun ollessa vanhempi hän on huutanut, ja ne kerrat muistan, mutta silloin olen itse ollut TODELLA TÖRKEÄ!



Eli hän käyttäytyi aina kuin aikuinen ja hoiti hommat hyvin. Lelli myös aika pahasti.

Parempi on kyllä että huudetaan. Mun äitin bravuuri oli syyllistäminen.



Itsekään en huuda juuri koskaan, joskus tiuskin ja ehkä kerran puolessa vuodessa karjaisen (ja tietysti silloin jos on vaarallinen tilanne). Joskus olen miettinyt, että mahdankohan minäkin syyllistää, vaikka yritän kaikin keinoin välttää sitä.

Olin pienenä pyöreä, koska tykkäsin mussuttaa kaikenlaisia herkkuja. Jonkin riidan yhteydessä äiti sitten tokaisi, että " mene sinne mummus luo hakemaan kääretorttua! "



satutti ja satuttaa edelleen.

Meidän lapsukainen on vauva vasta.... Vakaasti olen kyllä päättänyt etten mykkäkouluun lähde. Saa sitten nähdä.



2

niin hän kertoi kun kysyin asiaa häneltä. Mutta minä en muista yhtään kertaa. Minä muistan mukavan, ihanan, rakkaan äidin joka hoiti, lohdutti, auttoi, luki kirjaa, teki ruokaa, ompali vaatteita, istutti kukkia... Tästä rohkaistuneena en myöskään soimaa itseäni tarpeettomasti vaikka välillä hermot meneekin nyt omien lasten kanssa :)

Olisikohan tuota rikkomista tapahtunut kaksi kertaa. Yhden kerran tukisti ja yhden kerran löi takamukselle. Muuta en muista, mutta uskon että muistaisin, jos olisi enemmän tehnyt.



Itse huudan lapsilleni, mutta olen yrittänyt tietoisesti vähentää sitä. Huutaminen vain tuntuu olevan ainoa keino saada lapset uskomaan, valitettavasti. Ehkä olen itse aiheuttanut tilanteen, ettei muuta uskota kuin huutamista. Ikinä en ole käyttänyt väkivaltaa. Sen verran ikävät muistot noista parista kerrasta omasta lapsuudesta on.