Kakka-pissa-pieru-pippeli-jutut, missa iassa alkaneet, kuinka kauan viehattavyys ollut huippuluokkaa? Miten olette suhtautuneet?
Minun pieni mammanmussukkani on nyt sitten tainnut vihdoin keksiä tämän ikiaikaisen huumorinlajin. Tätähän minä äitiydeltä aina odotinkin... Kuinka kauan aikaa saan varautua näitä juttuja kuuntelemaan? Tiedän, että jossain määrin pitkään ja hartaasti, mutta siis noin pääasiallisesti.
Minkälaisia käyttäytymissääntöjä teillä on näihin juttuihin sovellettu? Kuinka paljon olette sallineet tai kieltäneet? Tähän asti alapääjuttuja ovat olleet lähinnä nämä toteamukset, kuinka hänellä on pippeli ja isällä on pippeli, mutta äidillä onkin pimppi ja kyselyt kummisediltä ym. onko heilläkin pippeli. Mutta nyt on siis taidettu päästä uuteen vaiheeseen. Ruokapöydästä alapääjutut ehdittiin jo bannata, mutta muuten on hieman oikea toimintatapa hukassa. Kuinka paljon näiden juttujen puhumista pitää sallia ja missä määrin kieltää ja miten?
Kommentit (14)
Mutta sitten kun tulee ne kakka-paska-yms HOKEMAT ja kirosanan maistelut, niitä meillä saa sanoa yksin vessassa. Siis se ei ole mikään rangaistus, vaan joskushan jokainen lapsi haluaa niitä sanoja maistella ja sitä saa tehdä ihan luvan kanssa ittekseen vessassa.
Alkoivat nuo jutut joskus kolmivuotiaana, lähinnä pissa- ja kakkajutuilla, välillä oli sit rauhallisempaa, mutta nyt lähes 5-vuotiaana on tulossa pierut ja röyhtäykset sun muut limajutut. Kivaa...
Muuten vähän tilanteen mukaan. Välillä pyydetään lopettamaan tai todetaan, että eiköhän tuo jo riitä, mutta jonkin verran annetaan puhuakin. On kuitenkin tärkeä vaihe lapselle.
tosiaan kyllästyttäviä, toivon, että loppuu pian, nyt on ½ vuotta kuunneltu. Tosin naapurin 8v poika lällättää edelleen noita samoja juttuja, toivottavasti on poikkeus?
6 vuotiastakin naurattaa. Tosin ei enää niin paljon ja enemmänkin kavereiden kanssa. Ei enää niinkään kotona. Taisi alkaa tuossa 3-4 vanhana päiväkodissa.
Toisen äiti veti heparit heti ekalla viikolla kun poikien leikeissä oli pelkkiä kakka-alkuisia sanoja. Tällä pojalla into laantui hyvin nopeasti.
Toisen pojan äiti käytti taktiikkaa " en ole kuulevinaankaan" . Tämä poika jatkoi huutelua ja kakkailua vuoden, sitten se vaihtui vitun huutamiseksi, jolloin äiti sai heparit. siihen loppui se.
Ei voi kun ihmetellä miten ihmeessä tuollainenkin vaihe pitää ihmisen kasvussa olla? Mitenköhän se meitä jalostaa paremmiksi ihmisiksi?
P . S Tuo on hyvä idea tuo vessassa puhuminen, täytyy otta käytäntöön. -kiitos-
Minkäikäistä porukkaa mahtanee sitten enimmäkseen täällä kirjoitella.
pylly-huumoria on jo kestänyt yli puoli vuotta, ja jutut sen kun pahenee :) Tyttö keksii jonkun jutun ja nauraa räkättää päälle :)
Eskarilaista ne ei naurata kuin väsyneenä. Ruokapöydän ääressä niitä juttuja ei ikinä puhuta. Puutun oikeastaan pissa-kakka-juttuihin muulloin silloin, jos lapset jäävät niitä jankkaamaan. Yksittäiseen sanaan en reagoi.
Olin tässä kolmekymppisen naistyökaverini kanssa työn merkeissä telttaleirillä, ja huumori meni ihan tissi-pippeli-huumoriksi, kun tarpeeksi väsytti.
Toki varsinainen alapäähuumori naurattaa, mutta ei enää pelkkä sanojen hokeminen tms. Lisäksi jutut ovat siirtyneet pois kotoa kavereiden kanssa hihitettäviksi. Mutta kyllä nyt jo kolmasluokkalaisellekin pojalle esimerkiksi sellainen pilailupuodin pierutyyny on kova juttu.
Nyt tytöllä on tuo vaihe jo ohi, ikää on pian neljä vuotta. Poika senkuin porskuttaa.
Jos nuo jutut häiritsevät, voi lapselle opettaa, että ne ovat vessajuttuja ja niitä on tapana jutella vain siellä. Tämäkään ei tosin ole tae siitä, että lapsi ei nolaisi vanhempiaan totaalisesti. Me olimme kesälomareissulla ravintolakäynnin yhteydessä lasten kanssa vessassa. Kohtapa alkoi kopista kuulua iloisesti rallatellen laulettu biisi, jonka sanat menivät kutakuinkin näin " pissa, kakkaa, riiiipuliii, pönttööö ja potta" . Eikä tuohon juuri auttanut sanoa muuta kuin, että hieman hiljaisemmalla äänellä kiitos, koska vessassa jutut kerran olivat sallittuja.
Myöhemmin tosin tarkensimme sääntöä siten, että nuo jutut ovat sallittuja vain kotona vessassa.
ei kotona kauheasti niitä höpötä mutta arvatenkin kavereiden kanssa koulupihalla kyllä... eipähän siinä minusta mitään.. normaalia ja kuuluu kehitykseen. kunhan muuten osaa käyttäytyä ihan hyvin muualla.. =)
noi jutut viehättää vielä vanhoja ukkojakin. heh
turha läppä, mutta oli pakko laitaa..