Voi että tämä on raastavaa!

Kun ei mikään jaksa innostaa. Kaikki asiat, mitä teen, vaatii tosi kovan ponnistuksen ja olenkin sitten koko loppupäivän ihan poikki.

Aamuisin on todella hankalaa nousta sängystä ylös.

Tuntuu, että hassaan aikani tähän murehtimiseen, mutta kun tuntuu, ettei tästä kierteestä ole poispääsyä.

:/

Minä en ole oikeastaan koskaan osannut iloita asioista, en edes hyvin pienenä lapsena, muistan lapsuudestani tällaiset samat tuntemukset, toki silloin oli parempiakin päiviä.



Olkoot masennus vaikka kuinka muotia, mutta minulla se OIKEASTI on ja niin kroonisena, että mitkään lääkärit eivät voi tälle mitään.