Kauanko lähipiirin palautuminen itsemurhasta vie?

Jos ihminen, joka haluaa kuolla, valmistaa läheisensä siihen, niin että kukaan ei tunne syyllisyyttä tai muuta. Suru on aina läsnä, mutta se muuttaa muotoaan ja sen kanssa oppii elämään.

9v kulunut, enkä ole palautunut. Ei oo isänikään.

Ei siitä palaudu koskaan.

Ei siitä tarvitsekaan palautua, ei se mikään hiton synnytys ole=) Oppikaa elämään sen kanssa. Ei teilläkään ole kuin se yksi elämä, miksi hukata se tuollaiseen?

Eliniän

Paljon vähemmän kuin tavallisesta murhasta, voin kertoa.

Ei siitä toivu

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:49"]Paljon vähemmän kuin tavallisesta murhasta, voin kertoa.

[/quote]

Oletko siis kokenut molemmat lähipiirissäsi?

Monta vuotta. Nyt kun tapahtuneesta on jo useita vuosia, läheisen ajatteleminen ja suru ei ole enää aivan jokapäiväistä. Suru on muuttunut kaipaukseksi, se ei satu enää.

Kauanko kestää että elämä saavuttaa sen tason jonka se voi enää saavuttaa?

Voi miksi ihmeessä te olette noin dramaattisen marttyyreja?? Ihminen jos haluaa tappaa itsensä, niin se on hänen päätös, okei, kamalaa tottakai ja surullista, mutta nää,,, mä en toivu koskaan, mä en palaudu koskaan jne.... te siis ehdoin tahdoin pilaatte oman tunnelämänne ja ainoan elämänne murehtimalla asiaa, joka ei muuksi muutu? 

En ole toipunut ystäväni itsemurhasta vaikka siitä on jo 16vuotta. Edelleen mietin välillä olisinko voinut sen estää jotenkin, olisinko pelastanut hänet jos en olis lähtenyt kotiin silloin kun viimeisen kerran nähtiin. Miksi lainasin rahaa kun hän valitti nälkää kun ne rahat meni kamaan jonka avulla hän päätti päivänsä. Kysymyksiä ja voimattomuutta, ei tästä taida toipua ikinä.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:53"]

Voi miksi ihmeessä te olette noin dramaattisen marttyyreja?? Ihminen jos haluaa tappaa itsensä, niin se on hänen päätös, okei, kamalaa tottakai ja surullista, mutta nää,,, mä en toivu koskaan, mä en palaudu koskaan jne.... te siis ehdoin tahdoin pilaatte oman tunnelämänne ja ainoan elämänne murehtimalla asiaa, joka ei muuksi muutu? 

[/quote]Se, että käytät sanaa marttyyri, tarkoittaa silloin myöskin tyrannien olemassaoloa. Tekstisi perusteella kumpaan sinä kuulut, vai oliko kommenttisi tarkoitettu luettavaksi tyyliin "don't hate the playa, hate the game"?

Jaa, mä olen toipunut ihan hyvin. Mulla on mun elämä ja mä aion nauttia siitä. Kuolleita muistelen kun käyn haudalla joskus tai tulee eteen kiva muisto. Ehkä olen sitten jotenkin kamala, mutta en vaan ymmärrä näitä "koko elämän surijoita" Suru kuuluu elämään, se on yksi monista tunteista, joita ihminen kokee, tullakseen tunne-elämältään täysipainoiseksi aikuiseksi. Surut ja ilot on elämää, ja muistakaa kuolleita ilolla, älkää surulla. Valitettavasti tämä suomalainen melankolisuus on vain kulttuurissa.

14, olet oikeassa, tekopyhyys on oikeampi termi.

[quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:51"][quote author="Vierailija" time="26.07.2014 klo 19:49"]Paljon vähemmän kuin tavallisesta murhasta, voin kertoa.

[/quote]

Oletko siis kokenut molemmat lähipiirissäsi?

[/quote]Kyllä, valitettavasti, mutta kuten klise kuuluu: elämä jatkui ja jatkuu.