Lue keskustelun säännöt.
Kotona olo lasten kanssa monta vuotta oli liian raskasta,
26.07.2014 |
töihin meno hirvittää silti. Selviänkö mä siitäkään, jaksanko mä sitäkään? Kauhuskenaariot vilkkuu silmissä. Onko niin, että mulle ei ole enää paikkaa tässä maailmassa?
Kommentit (5)
Et ole yksin. Työn stressi on kuitenkin erilaista ja sinua voi helpottaa töihinpääsy ja etäisyys lastenhoitoon ja kotonaoloon.
Oletko pyrkinyt liikaa täydellisyyteen ja vastaamaan lasten kaikkiin tarpeisiin ja sitä kautta uuvuttanut itsesi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On sulla paikka tässä maailmassa. Ihan oma paikka. Perhe on nyt se mihin kuulut. Se on ykkönen. Työ on sitten vasta kakkonen tai sen jälkeen. Asetelmat muuttuu. Siihen ei ole niin helppo tottua. Mutta pikkuhiljaa.
Itsellä ihan samat fiilikset. Töihin meno pitkän hoitovapaan,,,,monen vuoden jälkeen oli kovaa. Ja vasta nyt, kun olen ollut töissä pari vuotta, niin tajuan miten raskasta se kotona olo oli. Sitä jotenkin mökkiytyi. Toisaalta siinä oli omat hienot puolet.
Kyllä stä löydät paikkasi. Anna itsellesi aikaa. Miten voist valmistautua uuteen elämänvaiheeseen.? Tsemppiä ja voimia. Ota silleen rauhassa. Kaikki ei muutu kädenkäänteessä.. Ja ajattele ' ei mitään hätää". Sekinon oikeesti hienoa, että on töitä.
Minäkin olen palaamassa raskaiden kotiäitivuosien jälkeen töihin. Olen innoissani, vaikka jännittää kyllä, kykenenkö enää työntekoon. Kotonaolo söi itsetuntoani. Kaikki nämä vuodet koin olevani hyödytön ja arvoton, vain kotiäiti, joka ei saanut edes kotia pidettyä kunnossa. Kukaan ei tietenkään pakottanut olemaan kotona, mutta lapsen sairauden vuoksi se oli kuitenkin paras ratkaisu. Mutta! Nyt oon ostanut mageet työkengät ja työlaukun, panostan taas enemmän ulkonäkööni ja aion ottaa ilon irti kaikesta, mistä voin (töissä saan käydä rauhassa vessassa, kukaan ei kitise mulle, saan syödä rauhassa, voin keskustella joka päivä useankin aikuisen kanssa). Jiihaa!
Tietenkin elämäntilanteen muutos jännittää ja stressaa aina. Minä olen koko pikkulapsiajan vuorotellen opiskellut ja ollut kotona, ja nyt jo pelkän parin kuukauden yhtäjaksoisen kotonaolon jälkeen jännittää ja stressaa ihan pirusti parin viikon päästä alkava intensiivinen opintojakso. Tuntuu etten osaa mitään muuta kuin siivota ja pyyhkiä pyllyjä.
Kerää ittes nainen.