Olenko liian ankara taaperolle nukuttamistilanteessa?
Päiväunille ja yöunille nukuttaessa, oli kuinka väsynyt tahansa, yrittää aina viimiseen asti pysyä hereillä ja leikkiä. Ei siis itke nukuttamis tilanteessa, vaan alkaa leikkimään, tosiaan vaikka olisikin väsynyt (silmät on välillä pitkäänkin kiinni, mutta sitten taas havahtuu ja yrittää leikkiä) Nukututtamisen alussa, istun siis vieressä kunnes nukahtaa, olen ihan hiljaa (sen jälkeen kun sanon hyvät yöt ja pusut) ja käännän aina selälleen jos nousee pystyyn tai rupeaa rapistelemaan vieressä olevaa seinää. Kuitenkin usein, lähes joka kerta turhaudun ja joudun napakasti sanomaan, joskus korottamalla ääntä, että nyt loppu pelleily ja nukkumaan. Tulee paha mieli tosta jälkeenpäin. :(
Sanomattakin selvää, että ensimmäinen lapsi..
Kommentit (20)
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 08:01"]
Päiväunille ja yöunille nukuttaessa, oli kuinka väsynyt tahansa, yrittää aina viimiseen asti pysyä hereillä ja leikkiä. Ei siis itke nukuttamis tilanteessa, vaan alkaa leikkimään, tosiaan vaikka olisikin väsynyt (silmät on välillä pitkäänkin kiinni, mutta sitten taas havahtuu ja yrittää leikkiä) Nukututtamisen alussa, istun siis vieressä kunnes nukahtaa, olen ihan hiljaa (sen jälkeen kun sanon hyvät yöt ja pusut) ja käännän aina selälleen jos nousee pystyyn tai rupeaa rapistelemaan vieressä olevaa seinää. Kuitenkin usein, lähes joka kerta turhaudun ja joudun napakasti sanomaan, joskus korottamalla ääntä, että nyt loppu pelleily ja nukkumaan. Tulee paha mieli tosta jälkeenpäin. :(
Sanomattakin selvää, että ensimmäinen lapsi..
[/quote]
Kuulostaa rasittavalta. Mä meen aina lapsen viereen nukkumaan ja annan ihan suosiolla leikkiä. Mä herään omilta uniltani jos kiipeää mun yli. Nukahtaa se penskakin jossain vaiheessa mutta ei se mua stressaa. Itse nukuttuani olen virkeä ja voin herätä tekemään muuta sillä väälin kun lapsi nukkuu.
Viiden äiti
Meillä taas sängyssä saa lukea/leikkiä, kunhan on hiljaa. Sängystä ei saa lähteä. Enkä istu vieressä nukuttamassa, luen iltasadun, sanon hyvät yöt, ja poistun huoneesta. Sängystä karkaavat palautetaan sänkyyn (supernanny tyylillä) ja möykkääville käydään sanomassa tarpeen mukaan.
Sinne ne sammuu sänkyihinsä itsekseen jokainen.
-äitix5 (nuorin täyttää 2v)
Mä sanon joka ilta napakasti mun 2-vuotiaalle "nyt hyvää yötä!" ja sen jälkeen se yrittää hetken vielä jotain kitinäitkua, mutta kun en huomioi niin nukahtaa nopeasti. En siis enää kyttää lapsen sängyn vieressä vaan osaa itsekseenkin nukahtaa. Olen huomannut että lapsi nukahtaa nopeammin jos sitä ei liikaa huomioi. Itse annan mun lapselle kasan kirjoja sänkyyn joita saa rauhassa selailla ja alkaa nukkumaan sitten kun ei silmät pysy enää auki. Hyvin toimii ja saan omaa aikaakin :) (olen yh)
Sänkyyn kun menee silloin ei enää leikitä. Itse luin satuja vaikka tunninkin. Samalla silitin päätä, hieroin selkää.
Pitää kokeilla tuota kirja juttua! Ollaan joo tehty niinkin, että yritetty, että yksin nukahtaa. Sehän vasta kivaa onkin, ja tulee aina pois sängystä kurkkimaan ovelle, ja kun lähtee viemään häntä takaisin, juoksee iloisena itse sänkyyn.
Miten jotkut osaa tehdä noista nukkumistouhuista itselleen ja LAPSELLE niin hankalaa?? Lapsi vaan sänkyyn, hyvät yöt ja pois. Palautetaan takaisin jos nousee sängystä. Iltasatu luetaan ennen kun on aika alkaa nukkumaan, kun hyvät yöt on sanottu EI ENÄÄ SEURUSTELLA! Koskee myös sylittelyjä ja paijauksia. Ikäväähän se on viimeiseksi illalla joutua tiuskimaan tai itkettämään lasta mutta nopeasti lapsi oppii itsekseen nukahtamaan ja kaikki ovat iloisempia. Kuten joku aikasemmin sanoi, eri ikäkausina tulee testausvaiheita ja silloin pysyttävä tiukkana! Lapsellehan pitää kaikki aikuiselle itsestäänselvätkin asiat opettaa: opetatko että nukahtamiseen vaaditaan tunnin paijailut yms. vai että on ihan turvallista ja nopeaa nukahtaa itsekseen laittamalla silmät vain kiinni? Illassa, yössä, hämärässä eikä pimeässä ei ole mitään pelottavaa. Vanhemmuus on välillä sydäntäsärkevää mutta miksi tehdä asioista hankalia tietentahtoen?
Meillä siirryttiin viikko sitten pinnasängystä oikeaan sänkyyn ja olin jo henkisesti varautunut samanlaiseen showhun mitä telkkarissa on sattunu näkemään. No kuinkas kävikään. Sinne se 1,5vuotias vaan jäi nukkumaan ei ole tarvinnut vielä käydä kantamassa takaisin sänkyyn. Meillä on toi nukkumaan meno ollut kyllä muutenkin helppo mutta pelkäsin että nyt kun pääsee sänkystä pois alkaisi pomppiminen edestakaisin. Hyvän yön toivotusten ja halauksen jälkeen poistun huoneesta.
Miksi ei muka seurustella nukkumaan käydessä lapsen kanssa? Minusta on hauskaa jutella miehen kanssa asioista illalla viimeeksi sängyssä makaillen, ja sama koskee lapsia: mikään ei ole hauskempaa kuin viedä lasta nukkumaan, makailla vierekkäin ja jutustella. Kun luen lapselle jotain, yleensä niistä herää keskustelua. Nuorimmaisemme on kolmivuotias, ja minusta on ihan mahtavaa pitää häntä vieressä kainalossa, lukea ja jutella. Ei se nukuttaminen koko elämää vie, ja jää kummallekin kivoja, rauhallisia ja onnellisia muistoja. Eilis iltanakin tytön viimeiset sanat ennen nukahtamista olivat "äiti, sie oot miun ihana oma äiti".
Ihmisille eri asiat taitavat olla hankalia, minusta lapsen kanssa vietetty aika ei ole hukkaan heitettyä aikaa koskaan.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 08:20"]
Sänkyyn kun menee silloin ei enää leikitä. Itse luin satuja vaikka tunninkin. Samalla silitin päätä, hieroin selkää.
[/quote]Mulla oli aikaa lukea iltasatuja, luin kyllä päivälläkin. olin työtön ja oli aikaa lapselle. Vein vasta päiväkotiin kun lapsi oli jo lähes 4 v. Silloinkin pidin paljon vapaata päiväkodista samaten eskarissa. Lapsella on hyvä keskittymiskyky.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 08:06"][quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 08:01"]
Päiväunille ja yöunille nukuttaessa, oli kuinka väsynyt tahansa, yrittää aina viimiseen asti pysyä hereillä ja leikkiä. Ei siis itke nukuttamis tilanteessa, vaan alkaa leikkimään, tosiaan vaikka olisikin väsynyt (silmät on välillä pitkäänkin kiinni, mutta sitten taas havahtuu ja yrittää leikkiä) Nukututtamisen alussa, istun siis vieressä kunnes nukahtaa, olen ihan hiljaa (sen jälkeen kun sanon hyvät yöt ja pusut) ja käännän aina selälleen jos nousee pystyyn tai rupeaa rapistelemaan vieressä olevaa seinää. Kuitenkin usein, lähes joka kerta turhaudun ja joudun napakasti sanomaan, joskus korottamalla ääntä, että nyt loppu pelleily ja nukkumaan. Tulee paha mieli tosta jälkeenpäin. :(
Sanomattakin selvää, että ensimmäinen lapsi..
[/quote]
Kuulostaa rasittavalta. Mä meen aina lapsen viereen nukkumaan ja annan ihan suosiolla leikkiä. Mä herään omilta uniltani jos kiipeää mun yli. Nukahtaa se penskakin jossain vaiheessa mutta ei se mua stressaa. Itse nukuttuani olen virkeä ja voin herätä tekemään muuta sillä väälin kun lapsi nukkuu.
Viiden äiti
[/quote]
Mitäs ne muut 4 tekee sillä aikaa, kun nukut? T: 4:n äiti
Meillä sängyssä pitää olla hiljaa, koska huoneessa nukkuu muitakin. Siellä pimeässä hiljaa maaten saa sitten hakea unen kuten parhain taitaa, vaikka sitten unilelulla leikkien.
Olen todennut, että tämä on paras tapa oppia nukahtamaan itsenäisesti. Siitä "ärähtämisestä" tulee helposti sellainen tapa, että lapsi oikein hakemamme hakee sitä sitten joka ilta.
Miten olette nukuttanut 11kk ikäistä lasta? Esikoinen minullakin ja neuvot ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen vain ajatellut että teenkö itse ''väärin''.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:07"]Miksi ei muka seurustella nukkumaan käydessä lapsen kanssa? Minusta on hauskaa jutella miehen kanssa asioista illalla viimeeksi sängyssä makaillen, ja sama koskee lapsia: mikään ei ole hauskempaa kuin viedä lasta nukkumaan, makailla vierekkäin ja jutustella. Kun luen lapselle jotain, yleensä niistä herää keskustelua. Nuorimmaisemme on kolmivuotias, ja minusta on ihan mahtavaa pitää häntä vieressä kainalossa, lukea ja jutella. Ei se nukuttaminen koko elämää vie, ja jää kummallekin kivoja, rauhallisia ja onnellisia muistoja. Eilis iltanakin tytön viimeiset sanat ennen nukahtamista olivat "äiti, sie oot miun ihana oma äiti".
Ihmisille eri asiat taitavat olla hankalia, minusta lapsen kanssa vietetty aika ei ole hukkaan heitettyä aikaa koskaan.
[/quote]
Kyllä, olet oikeassa. Mutta kaikki tämä tulisi tapahtua nimenomaan ENNEN kuin lapsi jää itsekseen nukkumaan! Sen jälkeen jos palaa paijailemaan ja jutustelemaan niin nukkumaanmeno tottakai venyy ja venyy.. Kyllä meilläkin eilen iltasadun ja päivästä jutustelun jälkeen kuului "Äiti on rakas!", minkä jälkeen poistuttuani lapsi nukahtikin itse sänkyynsä melkein heti :)
Mutta kukin perhe tyylillään :) monesti vain olen kuunnellut, kuinka valitellaan kun nukuttaminen vie niin paljon aikaa, ja ihmetellyt että kannattaisiko semmoinen aktiivinen nukuttaminen jättää pois ja opettaa lapsi nukahtamaan itsekseen.
T. 8
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:28"]
Miten olette nukuttanut 11kk ikäistä lasta? Esikoinen minullakin ja neuvot ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen vain ajatellut että teenkö itse ''väärin''.
[/quote]
Meillä ei ole varsinaisesti koskaan "nukutettu" lasta. Ensimmäinen ja ainoa lapsi nyt n 1,5v. Aina ollaan toimittu samalla tavalla. Iltapala, iltapesut, iltamaidon olen antanut sylissä tuttipullosta (sekin jäämässä pois) ja sitten kannan lapsen sänkyyn sanon hyvää yötä, annan halauksen ja lähden pois huoneesta. Tämä toimii meillä.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:54"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:28"]
Miten olette nukuttanut 11kk ikäistä lasta? Esikoinen minullakin ja neuvot ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen vain ajatellut että teenkö itse ''väärin''.
[/quote]
Meillä ei ole varsinaisesti koskaan "nukutettu" lasta. Ensimmäinen ja ainoa lapsi nyt n 1,5v. Aina ollaan toimittu samalla tavalla. Iltapala, iltapesut, iltamaidon olen antanut sylissä tuttipullosta (sekin jäämässä pois) ja sitten kannan lapsen sänkyyn sanon hyvää yötä, annan halauksen ja lähden pois huoneesta. Tämä toimii meillä.
[/quote]
Kiitos vastauksesta, tuli paljon parempi olo itselle! Teen aivan samallailla ja välillä ajatellu että olen 'ilkeä' kun vain laitan lapsen sänkyyn enkä jää lukemaan (ei edes onnistuisi kun lapsi vain innostuu) enkä muutenkaan jää istumaan viereen siihen asti että toinen varmasti nukahtaisi...Tuntuu että lapsi innostuu siitäkin useasti jos vähäksi aikaa edes jään viereen tuijottelemaan:D
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:28"]
Miten olette nukuttanut 11kk ikäistä lasta? Esikoinen minullakin ja neuvot ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen vain ajatellut että teenkö itse ''väärin''.
[/quote]
Meillä ei ole varsinaisesti koskaan "nukutettu" lasta. Ensimmäinen ja ainoa lapsi nyt n 1,5v. Aina ollaan toimittu samalla tavalla. Iltapala, iltapesut, iltamaidon olen antanut sylissä tuttipullosta (sekin jäämässä pois) ja sitten kannan lapsen sänkyyn sanon hyvää yötä, annan halauksen ja lähden pois huoneesta. Tämä toimii meillä.
[/quote]
Meillä sama kaava ollut kaikkien kanssa. Jos ei millään nukahda, vien vielä maitopullon sänkyyn ja jätän sinne sitä juomaan
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:28"]
Miten olette nukuttanut 11kk ikäistä lasta? Esikoinen minullakin ja neuvot ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen vain ajatellut että teenkö itse ''väärin''.
[/quote]
Meillä ei ole varsinaisesti koskaan "nukutettu" lasta. Ensimmäinen ja ainoa lapsi nyt n 1,5v. Aina ollaan toimittu samalla tavalla. Iltapala, iltapesut, iltamaidon olen antanut sylissä tuttipullosta (sekin jäämässä pois) ja sitten kannan lapsen sänkyyn sanon hyvää yötä, annan halauksen ja lähden pois huoneesta. Tämä toimii meillä.
[/quote]
Meillä sama kaava ollut kaikkien kanssa. Jos ei millään nukahda, vien vielä maitopullon sänkyyn ja jätän sinne sitä juomaan
[/quote]
Hampaat huutaa hoosiannaa.
Eri perheissä eri tavat, mutta mä olen aina ihmetellyt myös, että miksi siitä nukuttamisestakin on niin kiire pois? Miksi käsitetään että se on työläs show, eikä vaan yhteistä aikaa? Ymmärrän jos lapsia on pienellä ikäerolla enemmän, niin se vaatii vähän uudelleenmiettimistä.
Mutta kyllä kai ihmislapsi on iät ajat nukkunut vanhemman ihmisen vieressä eikä yksin, uskoisin että se on ihan luontevaa toivoa nukahtamisseuraa - vaikka ilmankin pärjää. Ei kuitenkaan yleensä enää iso lapsi halua äidin kylkeen nukahtaa, eikä teini-ikäinen halua vanhempaa lähimaastoonkaan nukkumaan käydessä. Kaikki irroittautuvat tästä kuitenkin jossain vaiheessa.
Meillä pitkästi alle kaksivuotiaina selvästi on tullut muutoksia, kun ihan pienenä haluaa nukahtaa sylissä ja silityksin, niin seuraavaksi jo kieputaan vähän väliä kauemmaksi ja välillä vaan vilkaistaan että onhan se siinä. Ja niin edelleen. Kyllä se vieroittuminen tapahtuu asteittain ihan kaikilla lapsilla, ja meillä on käynyt hyvin, että se tapahtuu omaa tahtiaan.
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 10:12"][quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 10:00"]
[quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:54"][quote author="Vierailija" time="04.06.2014 klo 09:28"]
Miten olette nukuttanut 11kk ikäistä lasta? Esikoinen minullakin ja neuvot ovat enemmän kuin tervetulleita. Olen vain ajatellut että teenkö itse ''väärin''.
[/quote]
Meillä ei ole varsinaisesti koskaan "nukutettu" lasta. Ensimmäinen ja ainoa lapsi nyt n 1,5v. Aina ollaan toimittu samalla tavalla. Iltapala, iltapesut, iltamaidon olen antanut sylissä tuttipullosta (sekin jäämässä pois) ja sitten kannan lapsen sänkyyn sanon hyvää yötä, annan halauksen ja lähden pois huoneesta. Tämä toimii meillä.
[/quote]
Meillä sama kaava ollut kaikkien kanssa. Jos ei millään nukahda, vien vielä maitopullon sänkyyn ja jätän sinne sitä juomaan
[/quote]
Hampaat huutaa hoosiannaa.
[/quote]
No vanhin on nyt 8 eikä ole vielä yhtäkään reikää ollut. Muuten on selkeä ruokarytmi ja hammaspesut. Olen pitänyt myös huolen, ettei saa kariesbakteeria toisten suusta
Et ole liian tiukka. Lasten nukkumaanmeno vaan on semmoinen juttu, minkä sujuminen takaa vanhempien jaksamisen ja hetken omaa aikaa. Joka ikäkaudella ne tenavat kokeilee rajojaan ja uhmaa kehotuksia ;)