Kannattaako anopille purkaa suhdehuoliaan?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 13:50"][quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 13:44"]

Vähän sama kuin oli Pahkasiassa aikanaan joku testi. Kysymys kuului: auton moottori pyörii niin ja niin monta kierrosta minuutissa/sekunnissa. Kannattaako käsi työntää moottoriin, valitse kahdesta vaihtoehdosta. A) ei kannata ja B) kannattaa.

[/quote]aaahahhaha, päiväkahvit näppikselle! Pahkis oli ihan huippu. Hemmo Paskiainen, Minnaryyni ja Miihkali ja testit

*Taksi, seuratkaa tuota palloa*

[/quote]Niin, rip Pahkikselle. Nythän on jo toteutunut netin myötä juttu Raportoikaa poikkeavuuksista.

Ihme ketju. Toisaalta aika silmiä avaava. Osalle naisista näyttää olevan kauhean vaikeaa suhtautua asioihin neutraalisti ja nähdä vikoja omassa tai lapsensa käytöksessä. Siitähän tuossa nyt on pohjimmiltaan kyse: anoppi ei muka kestä tai siedä kuulla mitään negatiivista aikuisesta pojastaan.

Eihän ap halunnut miestään haukkua anopille, ainoastaan kertoa, että heillä on parisuhteessa kriisejä, jotka vaikuttavat häneen.

Minusta anoppi on perheenjäsen, jolle voi kertoa myös ikävistä asioista ja jonka kanssa voi olla eri mieltä. Ei aikuinen nainen siitä rikki mene. Parempi olla rehellinen kuin jättää vaikutelma, että iso riita oli vain miniän veemäisyyden syytä (siihen siis ap:n kertomisen harkinta liittyy) - inhorealistinen ei tarvitse olla eikä yksityiskohtia paljastaa, ainoastaan sen, että ristiriitoja on ja ne liittyvät esim. työnjakoon.

6

Kannattaa miettiä, olisiko itse kiva, että mies menisi juttelemaan lähisukulaisillesi teidän välisistänne henkilökohtaisista ongelmista. Eri asia, jos on väkivaltaa / päihteiden käyttöä ja tarvitaan tukea ja turvaa. Luultavasti anoppi pyrkisi kuitenkin selittämään kaiken "omansa" kannalta parhain päin eikä sietäisi asioiden yksityiskohtaista ruotimista.

20, olet oikeassa, MIEHEN mahdollisesta suhtautumisesta ap ei kysynyt, ja sitä kannattaa myös miettiä.

Mutta intän tässä ajankulukseni, että kyllä naisista suurin osa kestää kuulla lapsestaan myös negatiivisia asioita, silloin kun motiivina on yhteinen hyvä eli parisuhteen ja ristiriitojen hoito. Ihan samaa kuin vaikkapa nyt vielä kotona asuvan lapsen töpeksinnät - valtaosa äideistä kyllä haluaa/kestää kuulla, jos lapsi on käyttäytynyt huonosti tarhassa, koulussa, harrastuksissa, missä vaan. Paljon riippuu esittämisen tavasta.

6

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 13:54"]Kolminkertaisena anoppina vastaan: en ikimaailmassa haluaisi miniöideni tulevan arvostelemaan poikiani. Tiedän toki, että heissä on vikoja, mutta se on heidän asiansa, itse ovat kumppaninsa valinneet. Heidän ongelmansa eivät kuulu minulle. Miksi sinun pitäisi tehdä niin? Eikö sinulla ole ystäviä, omaa äitiä tai mikset puhu miehesi kanssa? En kyllä äitinäkään välittäisi kuulla lapseni perheongelmista. Puolta en pystyisi valitsemaan, ja voisin olla vävyn/miniän puolella.

Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä keskustelemaan anoppini kanssa hänen poikansa vioista. Anopin loistavaa kasvatusta lastensa kohdalla sen sijaan olen useinkin kehunut.

[/quote]

Kyllä mä asioista puhun ystävien ja perheeni kanssa mutta kukaan meistä kun ei oikein ymmärrä mun miestä joka on tosi hillitty, ei näytä tunteitaan eikä pysty oikein puhumankaan niistä. Mun anoppi vähän samaa pataa poikansa kanssa ja ajattelin jos anopilla olisi ollut joku näkemys siitä kuinka parhaiten houkuttelisin pojan avoimemmaksi.

Vaikka meillä ei ole anopin kanssa juuri nyt parhaimmat välit puolin jos toisin jaettujen loukkauksien takia olemme aikaisemmin kyllä jokseenkin olleet avoimia. Anopin mielestä pojassa paljon isäänsä ja hän on valottanut heidän (anopin ja apen) omaa suhdetta avatakseen ymmärrystäni poikansa käytökseen.

Mutta juuri nyt elämme tosi herkkävaiheista aikaa anopin kanssa kun yritämme löytää sopua ja jonkinlaista luottamustakin. Meille syttyy helposti uusi kisma vanhaa selvitellessä. Kuin ruutitynnyrit konsanaan :D. Vaikka molemmilla halu selvittää hommat. Siksi tavallaan ehkä turvallisinta(ko) olisi nyt pysyä hiukan etäisen kohteliaana ja välttää herkkiä aiheita.

Ja aivan oikeassa olet nro. 6. Vastapuoli ei oikein näe malkaa silmässään vaan minä olen se "mielensäpahoittaja". Paha vaan kun olen itsekin tosi itsepäinen ja ylpeä niin en syö ihan mitä tahansa köyttä.

Sinällään jännä tilanne. Minusta tässä olisi mahdollisuudet sovulle ja uudenlaiselle ystävyydelle mutta näinköhän ajattelu on kaksisuuntaista. Pahoin pelkään että anoppi pitää mua vain rasittavana tyyppinä kun asetan rajat sille miten mulle puhutaan ja miten mua voi kohdella.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 13:54"]Kolminkertaisena anoppina vastaan: en ikimaailmassa haluaisi miniöideni tulevan arvostelemaan poikiani. Tiedän toki, että heissä on vikoja, mutta se on heidän asiansa, itse ovat kumppaninsa valinneet. Heidän ongelmansa eivät kuulu minulle. Miksi sinun pitäisi tehdä niin? Eikö sinulla ole ystäviä, omaa äitiä tai mikset puhu miehesi kanssa? En kyllä äitinäkään välittäisi kuulla lapseni perheongelmista. Puolta en pystyisi valitsemaan, ja voisin olla vävyn/miniän puolella.

Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä keskustelemaan anoppini kanssa hänen poikansa vioista. Anopin loistavaa kasvatusta lastensa kohdalla sen sijaan olen useinkin kehunut.

[/quote]

Kyllä mä asioista puhun ystävien ja perheeni kanssa mutta kukaan meistä kun ei oikein ymmärrä mun miestä joka on tosi hillitty, ei näytä tunteitaan eikä pysty oikein puhumankaan niistä. Mun anoppi vähän samaa pataa poikansa kanssa ja ajattelin jos anopilla olisi ollut joku näkemys siitä kuinka parhaiten houkuttelisin pojan avoimemmaksi.

Vaikka meillä ei ole anopin kanssa juuri nyt parhaimmat välit puolin jos toisin jaettujen loukkauksien takia olemme aikaisemmin kyllä jokseenkin olleet avoimia. Anopin mielestä pojassa paljon isäänsä ja hän on valottanut heidän (anopin ja apen) omaa suhdetta avatakseen ymmärrystäni poikansa käytökseen.

Mutta juuri nyt elämme tosi herkkävaiheista aikaa anopin kanssa kun yritämme löytää sopua ja jonkinlaista luottamustakin. Meille syttyy helposti uusi kisma vanhaa selvitellessä. Kuin ruutitynnyrit konsanaan :D. Vaikka molemmilla halu selvittää hommat. Siksi tavallaan ehkä turvallisinta(ko) olisi nyt pysyä hiukan etäisen kohteliaana ja välttää herkkiä aiheita.

Ja aivan oikeassa olet nro. 6. Vastapuoli ei oikein näe malkaa silmässään vaan minä olen se "mielensäpahoittaja". Paha vaan kun olen itsekin tosi itsepäinen ja ylpeä niin en syö ihan mitä tahansa köyttä.

Sinällään jännä tilanne. Minusta tässä olisi mahdollisuudet sovulle ja uudenlaiselle ystävyydelle mutta näinköhän ajattelu on kaksisuuntaista. Pahoin pelkään että anoppi pitää mua vain rasittavana tyyppinä kun asetan rajat sille miten mulle puhutaan ja miten mua voi kohdella.

Miksi ei, useimmiten puhuminen on hyvästä, suomalaiset tuppisuut puhuvat usein liian vähän, puhuminen auttaa! Itse olen kyllä jutellut mielelläni vävyjeni kanssa kun ovat välillä avautuneet perhe-elämästään, tosi mukava ollut keskustella, on avautunut uusia näkökantoja niin heille kuin minullekin. Eikä kukaan ole loukkaantunut moisesta.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 14:10"]20, olet oikeassa, MIEHEN mahdollisesta suhtautumisesta ap ei kysynyt, ja sitä kannattaa myös miettiä.

Mutta intän tässä ajankulukseni, että kyllä naisista suurin osa kestää kuulla lapsestaan myös negatiivisia asioita, silloin kun motiivina on yhteinen hyvä eli parisuhteen ja ristiriitojen hoito. Ihan samaa kuin vaikkapa nyt vielä kotona asuvan lapsen töpeksinnät - valtaosa äideistä kyllä haluaa/kestää kuulla, jos lapsi on käyttäytynyt huonosti tarhassa, koulussa, harrastuksissa, missä vaan. Paljon riippuu esittämisen tavasta.

6

[/quote]

En ole ap:na huolissani miehen mielipiteistä. Johan tuo anoppi on itsekin minulle sanonut ettei miesten tarvi tietää kaikkea välisiämme jutteloita. Ja oman puolisoni tuntien en pelkäisi vaikka poikansa saa kuulla. Hän on muutenkin ollut nyt vähän "ristitulessa" auttaessaan ratkomaan asiaa lähinnä niin että oikolukee mun viestit tasottaakseen niistä särmät ennenkuin ne lähtee hänen äidilleen ja selittää mulle rivienvälit anoppini vastineista kun hermostun jostakin sanavalinnasta. Tilanne on oikeesti kuin joku kahden extraterrestialolennon kohtaaminen. Ei vaan kommunikointi osu kohdalleen :)

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 13:44"]

Vähän sama kuin oli Pahkasiassa aikanaan joku testi. Kysymys kuului: auton moottori pyörii niin ja niin monta kierrosta minuutissa/sekunnissa. Kannattaako käsi työntää moottoriin, valitse kahdesta vaihtoehdosta. A) ei kannata ja B) kannattaa.

[/quote]aaahahhaha, päiväkahvit näppikselle! Pahkis oli ihan huippu. Hemmo Paskiainen, Minnaryyni ja Miihkali ja testit

*Taksi, seuratkaa tuota palloa*

Kolminkertaisena anoppina vastaan: en ikimaailmassa haluaisi miniöideni tulevan arvostelemaan poikiani. Tiedän toki, että heissä on vikoja, mutta se on heidän asiansa, itse ovat kumppaninsa valinneet. Heidän ongelmansa eivät kuulu minulle. Miksi sinun pitäisi tehdä niin? Eikö sinulla ole ystäviä, omaa äitiä tai mikset puhu miehesi kanssa? En kyllä äitinäkään välittäisi kuulla lapseni perheongelmista. Puolta en pystyisi valitsemaan, ja voisin olla vävyn/miniän puolella.

Itselleni ei tulisi mieleenkään mennä keskustelemaan anoppini kanssa hänen poikansa vioista. Anopin loistavaa kasvatusta lastensa kohdalla sen sijaan olen useinkin kehunut.

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 12:38"]Ottamatta kantaa anoppi-miniä suhteisiin, onko yleensäkään hienotunteista ja suotavaa kritisoida puolisoaan tämän äidille? En tarkoita haukkumista, me kaikki tiedämme sen asiattomaksi vaan yksittäisia perusluonteenpiirteiden esilletuomista niiden analysointia ja kenties tulkinta-avun pyytämistä. Ajatuksella kukas nyt lapsensa tuntee parhaiten kuin äiti.

Kiinnostaisiko lapsen parisuhdeasiat ylipäätään sinua äiti ja olisiko vaikea kuulla myös negatiivisia asioita lapsestaan? Tarkoitan nyt esim. puheita siitä miten poika on laiska siivoamaan tai näyttämään tunteitaan.

[/quote]

Ei

Miksi ihmeessä sinun täytyy puhua anopille eikä miehelle itselleen? Ja oikeastiko luulet, että anoppi tekee asialle jotain - kun sinulla on joku oma kokemus, niin anopinko täytyy mies muuttaa haluamaksesi?

[quote author="Vierailija" time="09.07.2014 klo 13:48"]

Miksi ihmeessä sinun täytyy puhua anopille eikä miehelle itselleen? Ja oikeastiko luulet, että anoppi tekee asialle jotain - kun sinulla on joku oma kokemus, niin anopinko täytyy mies muuttaa haluamaksesi?

[/quote]

Lue ap:n kommentti nro 9, siitä käy selville ap:n motiivi. Olisi halunnut selittää anopille, miksi reagoi kuten reagoi.

E I, en suosittele, kukaan äiti ei halua kuulla lapsestaan negaa.

En mäkään suosittele. Se todennäköisesti kääntyy vain sua vastaan jossain vaiheessa.

Jos tulee olo, että haluaisit avautua anopille hänen poikansa vioista ja teidän välisistä ongelmista, pidä suusi kiinni. Sanon tämän vielä uudestaan: pidä suusi kiinni.

Ei kannata. Avaudu jollekin muulle.

Jaa. Minä kyllä voisin olla hyvinkin miniän "puolella" tuollaisissa asioissa. Niin täysin riippuvaista siitä, miten hän huolensa esittää. Jos tietäisin, että hän rakastaa joka tapauksessa poikaani ja on valmis myös harjoittamaan itsekritiikkiä, ja esittää huolensa juurikin sillä mielellä, että toivoo minulta neuvoja, niin pitäisin sitä rakentavana ja HYVÄNÄ asiana. Mihinkään intiimiin en halua ottaa kantaa, mutta tuollaiset jutut, joista ap puhuu, niihin voisin hyvinkin sanoa oman mielipiteeni (siis pyydettäessä) JA auttaa häntä saamaan ongelman hoidettua.

Äidinkin etu kumminkin on se, että pojan parisuhde on onnellinen ja mahdolliset ristiriidat saadaan ratkottua.

Mutta olen samaa mieltä aiempien kommentoijien kanssa siinä, että hyvin varovainen saat olla, ja vältä syyttelevää muotoilua tyyppiä "kun XX ei KOSKAAN siivoa" tai "kun XX EI KOSKAAN näytä tunteitaan, se on kykenemätön analysoimaan niitä tai ei uskalla puhua (varmaan kotoa oppinut...)"

Kerro mieluummin ongelmasta. "Meillä on ollut riitaa XX:n kanssa kotitöistä, ja se rassaa meitä molempia. Nyt minä työssäkäynnin ohella siivoan, hoidan pyykkihuollon, laita ruuat ja käyn kaupassa. En enää oikeasti jaksa kaikkea sitä työmäärää, ja olo on aika neuvoton. Olisiko sinulla hyviä neuvoja, millä voisin saada XX:n vaikkapa siivoamaan?"

Olisin vähän varovainen tässä. Oma lapsi on tottakai aina rakas, vaikka se tekisi mitä väärää ja välttämättä ei halua kuulla jotain, mistä ei ihan tiedä, mikä sitten olisi toisen osapuolen kanta tms.

Miehenä jos kuulisin moisesta niin se suhde olisi siinä..