Milloin huomasit olevasi älykkäämpi kuin omat vanhempasi?

Äitiäni älykkäämpi tajusin olevani 4-vuotiaana. Se oli jotenkin surullinen ja turvattomuuden tunnetta aiheuttava havainto. Äitini on oikeasti heikkolahjainen siis, ja huomasin noin nuorena että ymmärrän monet asiat häntä paremmin. 

Isääni fiksumpi tuskin olen, hän on ollut erittäin älykäs ja myös aikaansaava ihminen joka loi hienon kansainvälisen urankin (nyt jo eläkkeellä muutaman vuoden). Ehkä älyllisesti saatan olla suunnilleen yhtä älykäs kuin hän, ja samalla alallakin olen, mutta siinä mielessä "tyttärestä polvi huonontuntut" ettei minula ole mitään kunnnianhimoa uran suhteen tms, olen tavis 9-17 tekijä vaan, intohimoton leipätyön tekijä.

Joskus 10-12-vuotiaana huomasin olevani isääni fiksumpi. Hän alkoi silloin ensimmäisiä kertoja koko elämäni aikana ylipäätään kuunnella, mitä sanon. Toisaalta en ole varma, olenko häntä mitenkään KYPSEMPI ihmisenä, tavallaan kyllä, mutta hän on hullumpi. Äitiäni kypsempi tunsin olevani noin kolmekymppisenä, hän pyytää nykyään apua minulta moneen asiaan.

Vanhempani olisivat varmasti paljon fiksumpia, jos olisivat voineet kouluttautua pidemmälle. Äitini tuli raskaaksi vahingossa parikymppisenä ja oli muutenkin jonkinlainen "tuhkimo", äitinsä mielestä häntä ei tarvinnut kouluttaa amista pidemmälle. Oli kyllä yo kun meni pukuompelijalinjalle. 

Isälleni vanhemmat aina sanoivat, että hän on tyhmä kuin saapas eikä hänestä tule mitään. Ei hän sitten uskaltanut oppikoulusta lukioon mennä, koska uskoi olevansa todella tyhmä. 

Vanhempani ovat aina tehneet kovasti töitä - eivätkä ole lukeneet juuri mitään - eikä heillä ole ollut aikaa pohtia asioita. Mutta minusta he ovat selvinneet hyvin elämässä ja siihen on fiksuuttakin tarvittu. Kuitenkaan he eivät ole pystyneet itselleen sellaista ihmettelemällä ja opiskelemalla saatavaa pääomaa kartuttamaan, mikä olisi auttanut heitä tuomaan esille sitä oman päänsä pääomaa - näin sanoakseni. Tietämättömyys asioista ja se, ettei ole perspektiiviä tekee monessa keskustelussa aika avuttomaksi, kun tajuaa toisella olevan paljon laajemmankin näkemyksen. Varsinkin jos ei ole niin yksioikoinen, että ajattelisi asioiden olevan todella vain sellaisia, miltä ensialkuun näyttävät, mustia tai valkoisia.

Lapsen kehityksen ymmärtämisessä tiedän joistain asioista paremmin. Äitini mielestä oli ok jättää minut vuoden ikäisenä mummolaan viikoksi hoitoon, kun äitini ja isäni kävivät ulkomailla.