2-vuotiaan painajaiset

up

Omat lapset ovat jo teini-iässä, mutta lapsena unennäkijöinä aivan erilaiset. Vanhempi oli jo aivan vauvasta alkaen sellainen öinen säpsähtelijä ja varsinainen " kyntäjä" pitkin ja poikin sänkyä. Hän oli koko varhaislapsuutensa huonosti nukkuva ja vielä nytkin reagoi jännittäviin tms. tilanteisiin unen kautta. Eli nukkuu huonosti ja näkee painajaisia.



Nuorempi on taas ollut aina ihan erilainen. Pikkuipanasta lähtien rakastanut nukkumista ja nukahtanut aivan omin päin ihan mihin sattui päänsä laskemaan. Yhä vieläkin vaikka on jo 11-v. Melkein mitä vaan voi sattua, ennen kuin se siilautuu nukkumiseen tai uniin. Toki hänkin painajaisia ajoittain näkee.



Tällä yritän sanoa, että lapset ovat erilaisia jo syntymästä. Toinen reagoi yhdellä tavalla asioihin toinen toisella. Tai kuten vanhempi lapseni, reagoi jo ennen kuin on oikeastaan paljoakaan mihin reagoida. Aivot työskentelevät ja toimivat ihan omaan rauhalliseen tai kiivaaseen tahtiinsa ulkomaailmasta riippumatta.



Uskon, että mikäli teillä ei ole mitään erityistä meneillään perheessänne, tämä kuuluu lapsen normaaliin kehityskaareen. Vanhemmista erillisyyden tajuaminen ja kaikki aivoissa tapahtuvat muutokset ja ärsykkeet -ne jotka ymmärtää ja ne joita ei pysty ymmärtämään - aiheuttaa varmasti pienellekin päänvaivaa, jotka siilautuu uneen.



Eli olisin sitä mieltä, että ihan normaalista kehitysvaiheesta on kyse. Ei kannata ylidramatisoida eikä mitätöidä lapsen unimaailmaa. Lohduttamalla ja turvaa antamalla tilanne varmastikin rauhoittuu. Voihan sitä yrittää vähän selvittää, että minkälaisia ne unet ovat. Varmaan jotain mörkö- yms. unia, jotka todellakin kuuluvat ihmisen elämään.