Mistä kumpuaa pakonomainen tarve siivota

Mulla on pakonomainen tarve siivota ihan muutenkin vaikka vieraita ei tulisi. Ahdistun sotkuisessa kodissa, jos menen kylään sotkuiseen paikkaan, alan tahattomasti siivoilla :D

Samalla tulee siivotuksi myös päänsisäinen ahdistus :)

NO kyllähän vieraat näkee minkälaisessa sotkussa sitten toiset asuu. Mun entinen opiskelijakaveri asuu lähes sikolätissä. Vaikka sovitaan ajoissa tulen ensi viikon torstaina, ei ole roskia viety viikkoon ja vaan naureskelee täällä on nyt tälläistä, kun on lapsiperhe.

Jotkut ovat laiskempia ja toiset eivät.

Mua häiritsee ihan itseäni, jos on likaista tai sotkuista. Haluan aina, että tavarat on paikallaan ja kaikki tiptop. Vaikea edes rentoutua, jos on sotkuista. Nautin siitä, kun koti on siisti ja voin istahtaa sohvalle hyvän kirja tai lehden kanssa ja ottaa lasin viiniä. En pysty tekemään sitä, jos ympärillä on sotkuista.

Ihan noin pahan en ole, että ikkunatkin pitäisi pestä ennen vieraiden tuloa :) Riittää, että kaksi kertaa vuodessa ne käyn läpi.

En mä tiedä, jotenkin musta vaan tuntuu et elämä rullaa paremmin kun on siisti asunto :--D Jos en ole muutamaan päivään siivonnut ja kaaos alkaa muodostua niin kyllä mua alkaa ahdistamaan ihan muutenkin. Tai jos on stressiä elämässä niin ei se ainakaan helpotu sotkuisessa asunnossa, päinvastoin. Jos jollakin on tosi sotkuinen ja likainen asunto, niin kyllä mä rupean vähän miettimään et onkohan sillä kaikki kunnossa.

Kun muuta arkea js elämää on vaikea hallita, niin siivoaminen auttaa siihen. Se lisää hallinnan tunnetta, kokemusta siitä, että edes johonkin voi teoillaan vaikuttaa. Jos olisin vielä vähän hullumpi, voisin skitsoilla vaikka syömisten kanssa.. Niinhän toiset tekeekin!

Vakavan laatuisesta aivovammasta tai muusta vastaavasta päävikaisesta kontrollifriikkeydestä.