olen menossa synnytysmasennuksen takia puhumaan ensimmäistä kertaa tänään

Ei ole mitään syytä syyllistää itseään!! Voimia sinulle, tiedän miten rankkaa uusi elämänvaihe voi olla. Toivottavasti saat hyvää apua tilanteeseen. 

Toivon samoin, oon jatkuvasti niin väsynyt. Vauvani on aivan ihana ja helppo, ei turhia huutele ja mulla on mahtavat tukiverkot. Ihmettelen miten näin pääsi käymään. On raskasta katsoa lattialla leikkivää vauvaa ja kysellä itseltään, miksen jakss leikkiä hänen kanssaan tarpeeksi, vaan istun sohvalla enkä tee mitään..

Hyvä, että saat apua. Eihän kukaan huvikseen masennu. Tsemppiä.

Voimia ap! Mullakin oli synnytyksen jälkeistä masennusta, mutta en käynyt siitä koskaan puhumassa, vaikka olisi varmaan kannattanut. Olet ollut rohkea, kun olet uskaltanut hakea apua! Kaikki kääntyy pian hyväksi :)

Voimia! Älä syyllistä itseäsi, kuten jo sanottu olet rohkea kun uskalsit hakea apua! Se ei ole huonon äidin merkki, päinvastoin, olet hyvä äiti kun haluat itsesi kuntoon jotta voit tarjota parasta versiota itsestäsi lapsellesi.

10% meistä naisista sairastuu jonkin asteiseen raskauden jälkeiseen masennukseen. Se on yleisempää kuin tiedämmekään, joten et ole epänormaali, sinulla on sairaus joka saadaan hoidettua varmasti. Hienoa, että olet hakenut apua. Ammatillisesti sanottuna jos sinulla on keskivaikea tai vaikea masennus, terapian lisäksi kannattaisi miettiä myös lääkitystä.

Varaudu siihen, että lapsesi sijoitetaan kiireellisenä, sillä mielenterveysongelmaisena et ole kykenevä hoitamaan lastasi.

Mulla ei ollut tietoakaan synnytysmasennuksesta. Sitä ihmettelee että mistä semmoinenkin tulee. Mulla oli ikääkin enemmän mitä av mammelit sallii. Ehkä ikä vaikutti siihen että osasi analysoida tilanteita . 

Ja nyt ap et välitä näistä persekommenteista. Masennus ei ole omaa syytä eikä edes mikään "pikkujuttu" johon tepsii että vähän nyt vaan tästä piristyn - masennus on oikea sairaus. Tuo jonkun mainitsema 10% kertonee jo kuinka yleinen synnytyksen jälkeinen masennus onkaan, ei siinä analysoinnit, ikä, koulutustaso tai muu vastaava paina lainkaan.

Eräs ystäväni sairastui synnytyksen jälkeiseen masennukseen esikoisensa kohdalla, parantui kyllä kun rohkeasti haki apua - toisen kohdalla masennus ei tullutkaan. Ei se ole sidoksissa tiettyyn ihmiseen/elämään, asioita ei voi ennustaa.

Edelleen toivotan tsemppiä, ap, et todellakaan ole syypää tilanteeseen.

T. 6