Pelkään että alan inhota miestäni :/
Olen aina pitänyt miestäni ihanana ja täydellisenä puolisona ja isänä, mutta nyt yksi piirre on alkanut ärsyttää niin paljon, että tuntuu että kohta inhoan koko ihmistä: mies hermostuessaan huutaa lapselle ja käyttäytyy itsekin kuin uhamikäinen. Nykyään mua alkaa kiukuttaa heti, kun kuulen miehen äänen vähänkin kovenevan, vaikka lapsi olisikin ollut tosi tuhma. Asiasta on puhuttu ja mies ei itsekään pidä omasta käytöksestään, mutta ei oikein osaa muuttaakaan sitä. Olen puolivakavissani miettinyt, että pitäisi varmaan muuttaa lapsen kanssa muualle siksi aikaa kun lapsi on uhmaiässä, niin ei tarvitsisi katsella miehen riehumista.
Pääseekö tästä tunteesta eroon? Ollaan oltu yhdessä 12 vuotta, ikinä ei ole ollut mitään vastaavaa, vaikka kriisejäkin on toki tullut vastaan. Tuntuu, että mies on raivotessaan joku ihan vieras ihminen, enkä käsitä miten omalle lapselleen voi olla niin ilkeä (tai ylipäänsä kellekään). Tai ei mies kai ole edes erityisen ilkeä oikeasti, mutta tätä on tapahtunut niin usein, että mulla on sietokyky ylittynyt ihan kokonaan.
Kommentit (13)
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 21:11"]Olen aina pitänyt miestäni ihanana ja täydellisenä puolisona ja isänä, mutta nyt yksi piirre on alkanut ärsyttää niin paljon, että tuntuu että kohta inhoan koko ihmistä: mies hermostuessaan huutaa lapselle ja käyttäytyy itsekin kuin uhamikäinen. Nykyään mua alkaa kiukuttaa heti, kun kuulen miehen äänen vähänkin kovenevan, vaikka lapsi olisikin ollut tosi tuhma. Asiasta on puhuttu ja mies ei itsekään pidä omasta käytöksestään, mutta ei oikein osaa muuttaakaan sitä. Olen puolivakavissani miettinyt, että pitäisi varmaan muuttaa lapsen kanssa muualle siksi aikaa kun lapsi on uhmaiässä, niin ei tarvitsisi katsella miehen riehumista.
Pääseekö tästä tunteesta eroon? Ollaan oltu yhdessä 12 vuotta, ikinä ei ole ollut mitään vastaavaa, vaikka kriisejäkin on toki tullut vastaan. Tuntuu, että mies on raivotessaan joku ihan vieras ihminen, enkä käsitä miten omalle lapselleen voi olla niin ilkeä (tai ylipäänsä kellekään). Tai ei mies kai ole edes erityisen ilkeä oikeasti, mutta tätä on tapahtunut niin usein, että mulla on sietokyky ylittynyt ihan kokonaan.
[/quote] ihan kuin minun kirjoittamani:(
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 21:11"]Olen aina pitänyt miestäni ihanana ja täydellisenä puolisona ja isänä, mutta nyt yksi piirre on alkanut ärsyttää niin paljon, että tuntuu että kohta inhoan koko ihmistä: mies hermostuessaan huutaa lapselle ja käyttäytyy itsekin kuin uhamikäinen. Nykyään mua alkaa kiukuttaa heti, kun kuulen miehen äänen vähänkin kovenevan, vaikka lapsi olisikin ollut tosi tuhma. Asiasta on puhuttu ja mies ei itsekään pidä omasta käytöksestään, mutta ei oikein osaa muuttaakaan sitä. Olen puolivakavissani miettinyt, että pitäisi varmaan muuttaa lapsen kanssa muualle siksi aikaa kun lapsi on uhmaiässä, niin ei tarvitsisi katsella miehen riehumista.
Pääseekö tästä tunteesta eroon? Ollaan oltu yhdessä 12 vuotta, ikinä ei ole ollut mitään vastaavaa, vaikka kriisejäkin on toki tullut vastaan. Tuntuu, että mies on raivotessaan joku ihan vieras ihminen, enkä käsitä miten omalle lapselleen voi olla niin ilkeä (tai ylipäänsä kellekään). Tai ei mies kai ole edes erityisen ilkeä oikeasti, mutta tätä on tapahtunut niin usein, että mulla on sietokyky ylittynyt ihan kokonaan.
[/quote] ihan kuin minun kirjoittamani:(
Haluaisin tietää voiko tämä mennä vielä ohi, vai oliko tämä suhde sitten tässä. En halua erota ja mies on minulle todella tärkeä, mutta tällä hetkellä ärsytys tuntuu paljon isommalta kuin nämä asiat :(
ap
Minäkin inhoan jos mies menettää hermonsa lapseen. Tässä on auttanut ihan keskustelu. Saatan myös leikkimielisesti sanoa "rauhoituhan nyt, älähän kiukuttele tai ihan rennosti tms" itse tilanteessa.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 21:36"]
Minäkin inhoan jos mies menettää hermonsa lapseen. Tässä on auttanut ihan keskustelu. Saatan myös leikkimielisesti sanoa "rauhoituhan nyt, älähän kiukuttele tai ihan rennosti tms" itse tilanteessa.
[/quote]
Mun mies hermostuu usein vain enemmän, kun on jo menettänyt hermonsa ja menen vielä määräilemään siihen tilanteeseen. Ollaan puhuttu, se auttaa ehkä pari päivää, mutta sitten alkaa taas huutaminen. En kestä.
ap
Meillä se on toisinpäin...: ( mäkin inhoan itseäni kun huudan, mutta se tulee kuin hyökyaalto jostain sisältä. Yksi mikä auttaa varmasti on se, että itse pysyt rauhallisena, otat tilanteen haltuun ja ajat miehen muualle rauhoittumaan.
Se on jo iso plussa jos mies itsekin tiedostaa asian ; )
Opituista tavoista on vaikea päästä eroon, olen neljä vuotta yrittänyt, mutta ei vieläkään...: (
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 21:11"]
Nykyään mua alkaa kiukuttaa heti, kun kuulen miehen äänen vähänkin kovenevan, vaikka lapsi olisikin ollut tosi tuhma.
[/quote] Niin? Lapselle kuulu olla vihainen jos se on tehnyt jotain ilkeää. Taidat olla tyypillinen wt horo joka antaa lapsensa tehdä mitä haluaa. Nyt on sentään sentään mies asettamassa rajoja lapselle.
onko miehesi väsynyt tai stressaantunut ja sen vuoksi toimii noin?
On varmaan väsynyt ja stressaantunut, mutta toisaalta lomalla oli ihan sama juttu. Ei voi johtua pelkästään siitä, varmaan enemmän huono tapa.
Ja kympille tiedoksi, lapsella on rajat ja niistä pidetään kiinni, mutta ei se huutamista vaadi vaan tiukkuutta ja johdonmukaisuutta. Taidat itse olla wt, jos huutaminen kerran on mielestäsi hyvä kasvatuskeino. Kyllä mullakin menee joskus hermo niin että huudan, mutta ei kymmenen kertaa päivässä niinkuin miehellä.
ap
Ymmärrän sinua ja toisaalta ymmärrän miestäsikin. Lasten käytös saa toisinaan sekä itsestäni että miehestäni esiin piirteitä, joita en toivoisi kummassakaan olevan. Ärsyynnyn mieheen, joka huutaa lapselle ja ärsyynnyn itseeni, joka tekee sitä samaa. Mies on minusta liian tiukka, mutta toisaalta itseltänikin palaa väliin pinna näiden kakaroiden kanssa. On ollut aikoja, jolloin olen miettinyt samaa kuin ap, mutta lapset kasvavat ja vanhemmat niiden mukana.
[quote author="Vierailija" time="23.07.2014 klo 22:50"]
Ymmärrän sinua ja toisaalta ymmärrän miestäsikin. Lasten käytös saa toisinaan sekä itsestäni että miehestäni esiin piirteitä, joita en toivoisi kummassakaan olevan. Ärsyynnyn mieheen, joka huutaa lapselle ja ärsyynnyn itseeni, joka tekee sitä samaa. Mies on minusta liian tiukka, mutta toisaalta itseltänikin palaa väliin pinna näiden kakaroiden kanssa. On ollut aikoja, jolloin olen miettinyt samaa kuin ap, mutta lapset kasvavat ja vanhemmat niiden mukana.
[/quote]
Kiitos, tämä vähän helpotti! Ehkä se tunne menee ohi samalla kun lapsen uhmaikäkin loppuu joskus. Nyt tuntuu etten jaksaisi koko miestä. Enkä kyllä lastakaa, sellainen meno oli taas tänään :/
ap
up