Olen riehaannuttaja-äiti.
En osaa sitä temppua, kävellä seesteisesti huoneesta toiseen, tehdä kaikki asiat rauhallisesti lasten kanssa, puhua yhdelle lapselle kerrallaan. Ei, minä likka suhaan edestakaisin, puhun yhdelle lapselle, käännähdän toisen puoleen, huudan kolmannelle että mitä sinä sanoit, välillä otan juoksuaskeleita. Yritän tehdä kaikki nopeasti, että pysyisin lasteni vauhdissa, ja päivä päivältä epäonnistun pahemmin. Leikkiäkään en osaa rauhallisesti, vaan vedetään lakanat päälle ja leikitään mörköjä, tehdään kauheita majoja olkkarin lattialle ja niin edelleen. Lapseni ovat vilkkaita ja se taitaa olla minun syytäni.
Lapset olivat anoppilassa hoidossa yhden illan ja kun menin heitä hakemaan, he istuivat rauhassa kukin omalla tuolillaan ja lukivat kirjoja, iät 1, 2 ja 5. Olivat kuin viilipytyt ja kuulemma kaikki oli sujunut täydellisesti.
Minusta alkaa tuntua, että minussa itsessäni tämä vika on, kun lapseni ovat villejä eivätkä tottele. Minä olen riehaannuttaja.
Kommentit (18)
Yök oot joku ekstrovertti adhd mamma ja ylpeiletkin sillä rivien välissä
Mä olen myös vähän tuollainen, tosin sitten vastaavasti "osaan" olla tosi flegu = umpilaiska.
En ylpeile. Päinvastoin, koen voimattomuutta kun lapset ovat niin vilkkaita ja olen alkanut miettiä, että koko tapani OLLA on jotenkin väärä. Oikeanlainen kasvattaja saa heidät näköjään rauhallisiksi yhdessä illassa :(
ap
anna ku arvaan, olet läski suureen ääneen kailottava tekopirteä ämmä räikeällä kananpersetukalla.
Ei, kun sä olet osannut kasvattaa muksut niin, että ne osaa olla vieraskoreita. Se on ihan hyvä taito. Ymmärtää, että on paikkoja ja paikkoja.
olet hyvä äiti!
En tiedä miksi itsekin usein mietin osaanko lainkaan kasvattaa. Minullakin lapsi jolla on koko ajan jotain touhua menossa ja virtaa riittää.
Vaikka mitä liikunnallista ohjelmaa tehdään niin se ei rauhoita lasta sen enempää.
Itse toimin aina nopeasti ja olen vähän kärsimätön.
Uhmaikäisenä oli kovin vauhdikasta eikä lapsi tehnyt mitään rauhallisesti.
päiväkodista eikä neuvolasta ole tullut koskaan mitään palautetta että olisi ylivilkas.
Kuule ap, sulle tekisi hyvää olla hetki päiväkodissa töissä. Siellä näkee miten erilaisia lapset on luonteeltaan. Se vaikuttaa todella paljon. Hienoa, että et latista vilkkaita lapsiasi olemaan jotain muuta mitä he ovat tai tukahduta heitä tuntemaan että ovat vääränlaisia. Jos lapsi haluaa leikkiä mörköleikkiä, sitä pitää leikkiä. Lapsi määrää aina leikin ja lapsen pitää antaa leikkiä sitä mitä hänestä itsestään tuntuu.
Jatka samaan malliin!
Voi kiitos viesteistä. 9, tuli ihan pala kurkkuun viestistäsi :)
ap
Yleensä lapset käyttäytyy eri lailla vieraiden kanssa.
Tosin itse oon todella flegmaattinen enkä osaa keskittyä kuin yhteen asiaan kerralla ja oon huomannut, että mun seurassa lapset yleensä kyllä ovat rauhallisemmin kuin monesti muiden hoitajien ja esim. nukkumaan rauhoittuminen sujuu helpommin. Yks syy voi olla sekin, että tunnun hyvin tunnistavan sen pisteen, missä kiva riehuminen on muuttumassa itkuun päättyväksi ylikierroksilla käymiseksi ja kannattaa alkaa rauhoittaa tilannetta jotenkin jo ajoissa.
Itse sit taas tunnen huonoa omaatuntoa siitä, että olen liian tylsää ja ilmeetöntä seuraa. :(
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 16:15"]
En ylpeile. Päinvastoin, koen voimattomuutta kun lapset ovat niin vilkkaita ja olen alkanut miettiä, että koko tapani OLLA on jotenkin väärä. Oikeanlainen kasvattaja saa heidät näköjään rauhallisiksi yhdessä illassa :(
ap
[/quote]Mä tunnistan itsestäni noita riehumispiirteitä. Varsinkin tykkään leikkiä lapsen kanssa aina riehumisleikkejä ja villiinnyttää häntä. Mulla tosin on vain yksi lapsi ja lapsen isä on todella rauhallinen ja pitkäpinnainen, joten se tasaa. Hän sitten on eri tavalla lapsen kanssa. Mulla tuntuu olevan aina kauhea kiire huhkia kaikki arkiaskareet puolivillaisesti. Mutta eiköhän tässä myös itse kasva ja opi, kun näitä piirteitä tunnistaa :) Ainakin se on positiivista, että poikani todella haluaa leikkiä kanssani ja tulee äitiä aina hakemaan leikkeihin.
Meillä on mummolassa selkeät säännöt ja jos ei niitä noudata, siellä ei ole ollenkaan mukavaa. Tämän on huomannut myös käly, joka on kuin ap eli armoton sählä. Kotinsa on kuin pyörremyrskyn jäljiltä ja samaa hän yritti mummolassa eli tehdään hetki tätä, innistutaan sitten tuosta, keksitäänkin uusi leikki ja kaikki jäi aina kesken. Lopulta äitini puuttui siihen ilmoittaen, että vierailujen aikana se perhe ei poistu keittiöstä minnekään. Yhtäkään majaa olohuoneeseen ei tehdä hänen siivottavakseen eikä yhtäkään näytelmää harjoitella niin, että vaatekomeron sisältö heitetään lattialle ja etsitään roolipukuja. Vierailut kestävät tasan tarkkaan niin pitkään kuin väki kykenee istumaan kahvipöydässä ja kun ensimmäisen täytyy päästä sohlaamaan, kiitetään käynnistä ja veli perheineen lähtee kotiin.
Kotonaan saa tehdä mitä tahtoo, mutta muiden kodeissa ei sotketa.
joo olen villiinnyttäjä sitten kanssa, mutta musta se on hyvä. En kertakaikkiaan kestä edes, jos lapset on pitkään fleguina eikä ole elämän ääniä. On jotenkin kolkkoa jos lapset on hiljaisina vaan huoneessaan nyhräämässä jotain. Musta on kiva kun ne tulee ja menee ja pitää meteliä mennessään. Ja juu, anoppilassa nääkin nyhrää soffalla tietokoneet kädessä, koska se on "niin kiva" kun lapset on hiljaa ja rauhassa. Myös isänsä pitää heistä enemmän hiljaisina/nukkuvina, ja onkin pitänyt 8 vuotta huolen että tekee vuorotyötä ja näkee perhe-elämää mieluiten vähän vähemmän...
Nää villiinnyttäjä-äitien lapset on koulussa ihmeissään, kun opettaja ei lähdekään mukaan sotkemiseen vaan kaikkien kauhuksi vaatii, että jokainen on ihmisiksi ja riehuja opettelee olemaan paikallaan.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 16:49"]
Nää villiinnyttäjä-äitien lapset on koulussa ihmeissään, kun opettaja ei lähdekään mukaan sotkemiseen vaan kaikkien kauhuksi vaatii, että jokainen on ihmisiksi ja riehuja opettelee olemaan paikallaan.
[/quote]
no, olen kyllä havainnur lapsissani se, että mitä enemmän saavat luvan kanssa villikoida, sen rauhallisemmin tarvittaessa käyttäytyvät. Mutta jos koulupv pienillä kestää 4h, niin jää siinä noin 8h aikaa riehua ja silti jää puolet vuorokaudesta lepoa. Ja mun mielestä lapsi tarvii sen 8h riehumiseen, ulkoiluun, leikkiin ja urheiluun eikä sellaiseen että istutaan pikku-professoreina soffalla tuijottamassa kirjaa/tietsikkaa....
Kumpikin parempi. Lasten on hyvä osata keskittyä yhteen asiaan kerrallaan ja rauhassa ja kun oikea aika, niin on hyvä osata "riehua". Veljeni lapset menevät monesti pää kolmantena jalkana mummolassa, jos ovat molemmat siellä. Jos vain toinen on yksin paikalla, niin kumpikin lapsi osaa keskittyä vaikka kahdeksi tunniksi omiin lego- tai autoleikkeihin tms. ilman, että täytyy välillä huutaa tai juosta. Kahdestaan ollessaan kiusaavat toisiaan ja kumpikin hakee mummolta huomiota ja rauhalliset leikit eivät vain onnistu.
Yksin ollessa ei ongelmaa ja leikki sujuu nätisti ja rauhallisesti.
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 16:15"]
En ylpeile. Päinvastoin, koen voimattomuutta kun lapset ovat niin vilkkaita ja olen alkanut miettiä, että koko tapani OLLA on jotenkin väärä. Oikeanlainen kasvattaja saa heidät näköjään rauhallisiksi yhdessä illassa :(
ap
[/quote]
älä reagoi heti joka ärsykkeeseen. hoida yksi asia kerralla. lapset huutaa mutta ei ne voi heti vaatia ja odotakaan jokaiseen asiaan vastausta.
miehenä annan huomion yhdelle asialle, muut huudot menee yhdestä korvasta sisään ja toisesta ulos. huomion vaatijankin tulee oppia että ei häiritä jos jo auttaa/hoitaa yhtä asiaa. jokainen vuorollaan
t. sami
[quote author="Vierailija" time="29.06.2014 klo 16:21"]
anna ku arvaan, olet läski suureen ääneen kailottava tekopirteä ämmä räikeällä kananpersetukalla.
[/quote]
Ja sä olet ilkeä ja pahantuulinen. Nautit siitä, että levität "iloisuuttasi".
Kuulostat ihanalta äidiltä. Relax. :)