Lue keskustelun säännöt.
Miksi se tuntuu niin kauhealta, kun lapset eivät suostu päiväunille?
29.06.2014 |
Mulla on kolme lasta joista kaikki tarvitsevat vielä päiväunet. Kuitenkin usein käy niin että heistä joku ei suostu unille eri syistä. Tuntuu, että koko jaksamiseni on kiinni siitä helkkarin tunnin pätkästä (yleensä tuo on realismia yhteisen uniajan osalta koska nukahtavat ja heräilevät eri aikoina), sitä ei mies eikä anoppi eikä mutsini ymmärrä alkuunkaan. Olen liian väsynyt tajuamaan, miksi näin, onko joku jaksanut ajatella tämän loppuun ja osaisi selittää, miksi mä en tunnu selviävän arjesta jos en saa edes sitä yhtä pientä lepoehetkeäni päivään?
Kommentit (4)
Niin, mä en koe että pystyn rentoutumaan jos joku lapsista on hereillä, vaikka tekisi mitä, katsoisi videota tms. Tykkäisin itsekin pistää vähän silmiä kiinni tuona lasten uniaikana ja se yleensä mut elvyttää jaksamaan iltapäivään ja iltaan asti kun mies tulee.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen, ap. Mulle oli todella kova paikka, kun 3-veeni lakkasi nukkumasta päikkyjä näin puoli vuotta sitten. Mutta siihen tottuu kyllä, lupaan!
Ota käyttöön päivälepo. Eli kaukki ovat omissa sängyissään hiljaa. Jos ei nukuta, voi selailla kirjoja, kuunnella äänikirjoja yms. Toimi meillä kotiäitivuosina. Lisäksi kannattaa muutenkin opettaa lapset siihen että et ole koko ajan saatavilla. Äitikin on ihminen ja voi (saa!) käydä suihkussa, vessassa, syödä ja juoda rauhassa. Lapset kyllä tottuvat siihen.
Minkä ikäisiä? Jos ei nuku päivällä niin koko konkkaronkan on silti oltava sängyissään, voi hiljaa leikkiä tai lukea kirjaa mutta on rauhoituttava (tai sitten telkkarin eteen)