Miksi mukavan, pidetyn seuraihmisen seurassa tulee hirveä olo?
Siis, tulee sellainen olo, että mä en ole mitään, en mitään verrattuna tuohon ihmiseen. En ole noin hyvä, en ole noin kiva, en todellakaan ole noin pidetty. Pala kurkussa poistun tapaamisistamme joka kerta.
Kommentit (17)
Ilmeisesti ei ole kovin mukava ihminen.
Perinteinen selitys olisi, että kemianne eivät kohtaa. Esim. minä koen monesti aggressiivisiksi sellaiset ihmiset, jotka muiden mielestä ovat hauskoja, reippaita ja kivoja. Pidän tyypeistä, jotka muiden mielestä ovat lipeviä ja mielisteleviä. Minusta sellaisten kanssa on kuitenkin helppo jutella, he näyttävät kuuntelevan, eivät puhu päälle eivätkä huuda puhuessaan.
Mulla sama sellaisten hauskojen supliikki-ihmisten seurassa. Oon itse aika ujo ja heidän seurassa tunnen itseni todella tylsäksi, kun en osaa sanoa mitään hauskaa niin kuin he. osaan olla hauskakin, mutta uusien ihmisten kanssa vie aikaa, että osaan rentoutua ja näyttää hauskemman puoleni. Kai se johtuu huonosta itsetunnosta ja varautuneisuudesta, että tuollaisten ihmisten seurassa on vaikeaa.
Koska hän on mukava, ja pidän hänestä.
ap
Ap, miten hän voi olla mukava, jos sinulle tulee hänen seurassaan huono olo?
Sulla on huono itsetunto ja toivoisit olevasi samanlainen kuin hän?
Mulla on myös pari sellaista ystävää, jotka selviytyvät mistä vain, ovat suosittuja, oikeasti mukavia jne. Joskus kauan sitten tuli epämukava olo jälkikäteen, mutta nykyään vain nautin heidän seurastaan. Enhän mäkään voi oikeasti olla niin tylsä ja tyhmä, kun kerran joku huipputyyppi haluaa olla mun kanssa. :-)
Olen kateellinen ja sinulla on huono itsetunto. Kun alat uskoa itseesi enemmän, muutkin viihtyvät seurassasi.
Minusta oikeasti mukavat ovat sellaisia, joiden seurassa tuntee voivansa hyvin ja joiden tapaamisen jälkeen on hyvä mieli. He saavat sinut tuntemaan itsesi hyväksi sellaisena kuin olet. Kyllä näitäkin ihmisiä on.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 19:37"]
Ap, miten hän voi olla mukava, jos sinulle tulee hänen seurassaan huono olo?
[/quote]
Tottakai voi olla mukava, mutta energiasieppari silti. Ilmeisesti ap on tälle ystävälleen niin kateellinen, että kokee jatkuvaa alemmuutta hänen seurassaan. Ns. täydellisten ihmisten kanssa käy helposti niin. Se, että itse tajuaa kokevansa näin, on kuitenkin positiivinen asia.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 19:41"][quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 19:37"]
Ap, miten hän voi olla mukava, jos sinulle tulee hänen seurassaan huono olo?
[/quote]
Tottakai voi olla mukava, mutta energiasieppari silti. Ilmeisesti ap on tälle ystävälleen niin kateellinen, että kokee jatkuvaa alemmuutta hänen seurassaan. Ns. täydellisten ihmisten kanssa käy helposti niin. Se, että itse tajuaa kokevansa näin, on kuitenkin positiivinen asia.
[/quote]
Kukaan ei ole täydellinen. Kyllä tässä ongelmana on ap:n surkea itsetunto.
Luulen, että olen kateellinen. Kyllä minä pidän hänestä ihan oikeasti. Kuitenkin, tunnen itseni monasti tapaamistemme jälkeen ihan noloksi, siis että olen tosi nolo häneen verrattuna. Koko elämäni peilautuu nolona ja häpeällisenä häneen verrattuna.
ap
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 19:38"]
Sulla on huono itsetunto ja toivoisit olevasi samanlainen kuin hän?
Mulla on myös pari sellaista ystävää, jotka selviytyvät mistä vain, ovat suosittuja, oikeasti mukavia jne. Joskus kauan sitten tuli epämukava olo jälkikäteen, mutta nykyään vain nautin heidän seurastaan. Enhän mäkään voi oikeasti olla niin tylsä ja tyhmä, kun kerran joku huipputyyppi haluaa olla mun kanssa. :-)
[/quote]
Tää oli hyvin sanottu. Mullakin on joitain ns. suosittuja kavereita mutta silti he haluavat olla kavereitani. Eli en voi olla mitenkään ihan hirveä :D AP on kateellinen ja siitä tuo johtuu!
Saattaa olla narsisti. Hieno seuraihminen, mutta vaisto varoittaa. Kuuntele sitä.
Ymmärrän, mitä ap tarkoittaa. Minullakin on pari kaveria, jotka on todella mukavia, mutta hyvin sosiaalisia, ja varsinkin useamman ihmisen läsnäollessa tuppaavat dominoimaan keskustelua. Tuntuu ujompana, ettei heihin saa kontaktia ollenkaan siinä vaiheessa, vaan joutuu tavallaan yleisöksi. Kun on itse kamppaillut ujouden ja varautuneisuuden kanssa koko ikänsä, niin on inhottava tunne, kun tuollaisen ihmisen kanssa jotenkin väistämättä päätyy takaisin siihen tylsän tuppisuun rooliin. Se on ikävä muistutus siitä, että vaikka ujous onkin hellittänyt, niin en tule koskaan olemaan sosiaalisesti taitava. Kahdestaan on helpompi kommunikoida, mutta kun kuulee, kuinka paljon sosiaalisesti taitava kaveri on taas tehnyt ja nähnyt sillä välin, kun itse on istunut kotona koneen ääressä, niin tulee aika orpo ja saamaton olo. Mutta eihän se tietenkään sen kaverin vika ole.
[quote author="Vierailija" time="15.07.2014 klo 19:43"]Luulen, että olen kateellinen. Kyllä minä pidän hänestä ihan oikeasti. Kuitenkin, tunnen itseni monasti tapaamistemme jälkeen ihan noloksi, siis että olen tosi nolo häneen verrattuna. Koko elämäni peilautuu nolona ja häpeällisenä häneen verrattuna.
ap
[/quote]
Oletteko tunteneet kauan? Yleensä tälläinen liittyy ihmisiin, joita ei vielä tunne niin hyvin, että näkisi muutakin kuin sen pinnan. Kaikilla meillä on huonot puolet ja vaikeuksia, jos niistä ei tiedä niin näkee ihmisen helposti liian täydellisenä.
Miks meet, mieti