Lue keskustelun säännöt.
Vaaralliseksi todettu ei saa sairauslomaa
22.05.2014 |
Psykiatri tekaisi minulle testejä ja jututti , tuloksena vaikea masennus, persoonallisuushäiriö ainakin eristyvä ja skitsoidi ja unihäiriöt.
Olen nyt nelikymppinen ja sinnitellyt nuoruudesta asti ympäröivän maailman kanssa ilman muita lääkkeitä kuin satunnaisesti unilääkkeet. TYössä olen ollut keikkalaisena, päivien-kuukausien pätkiä kerrallaan, välillä työttömänä viikkoja-kuukausia. Työssä ollessani en jaksa mitään muuta kuin työn, itseni ja koti jää hoitamatta. Osaan työni (sairaanhoitaja) erinomaisesti ja olen kiinnostunut ihmisen fysiologian ongelmista, niiden kliinisistä ilmenemismuodoista sekä niiden ratkaisuista. Jokaisessa työpaikassani alussa menee hyvin, muutaman kuukauden kuluttua alkaa mennä negatiivista palautetta esimiehille perättömistä asioista ja jos minua ei saada erotettua/sijaisuuteni uusitaan, minusta tehdään rikollinen. En ole koskaan tehnyt mitään lainvastaista.
Työyhteisöt ovat syyttäneet minua varkauksista, työaikojen laiminlyönneistä, liian tarkasta potilaan hoidosta (!!) ja viimeisin ole pahin eli sain lopulta rikossyytteen ja oikeudenistunto on tulossa. Minua vastaan on vain aihetodisteita ja en ole tekoa tehnyt, poliisin mukaan minut tuomitaan koska 30 ihmistä todistaa minua vastaan.
Olen huonomuistinen, en muista ihmisten nimiä tai kasvoja; tämä on työpaikalla ongelma, kutsun ihmisiä väärillä nimillä. Unohdan hoidettavia asioita ja keskityn vain yhteen asiaan kerrallaan. Blackouteja työssä tulee päivittäin, en muista hoidettavaa asiaa enkä edes mennyttä työpäivää,
Työttömänä voin hyvin ja jaksan jopa pestä hiukseni useammin kuin kerran 2ssa viikossa. Koen ja olen aina kokenut ympäröivän maailman (ihmiset, niiden toiminnot jne) outoina. Jos ihmiset eivät ota kontaktia minuun ja ääni- ja liiketaso pysyy matalana en häiriinny heistä. Voin olla puhumatta viikkokausia enkä koskaan pidä tv:ssä ääntä tekstitettyjen ohjelmien aikana. Hoidan omat raha- yms asiani. Autan läheisiäni vaikeissa ongelmissa onnistuneesti. Väsyn totaalisesti ihmiskontaktissa, tarvitsen kaiken kotonaoloajan nukkumiseen ja puhumisesta toipumiseen.
No niin, se taustastani. Psykiatri siis totesi minut psyykkisesti sairaaksi, En koe olevani sairas vaan erilainen. En suostunut aloittamaan minkäänlaista lääkitystä koska odotan että minua siedetään (en odota kenenkään pitävän minusta) ja saan olla rauhassa. Lääkärin mielestä mahdollisesti olen vaaraksi työssäni, mutta kosken suostu aloittamaan lääkitystä sairauslomaakaan en saa.
Kysyin suoraan eläkkeelle pääsyä, mutta sekään ei onnistu ennenkuin on oltu tietyn aikaa sairauslomalla.
Onko totta, että eläkkeelle ei pääse nelikymppinen suoraan tilanteessani kun en tästä muutu mihinkään?
Koen itsekin olevani vaaraksi työssäni sekä itselle että potilaille ja lisäksi en voi lainkaan keskittyä työhöni koska minulla pitää olla silmät selässäkin ja kuudes aisti estääkseni minuun kohdistuvat sabotaasit
Kannattaako vaihtaa psykiatria vai mitä minun pitäisi tehdä?
Taitaa olla kaukana aihevapaatyyppien maailmasta tämmöinen :D
Kommentit (14)
Musta tuntuu että sulla voisi jopa olla dissosiatiivinen identieteettihäiriö. Siis tämä populäärikulttuurissa sivupersoonina tunnettu. Dissosioit niin pahasti että sulla on oikeasti kaksi tai useampi persoonallisuus ja olet oikeasti tehnyt ne asiat mistä sua syytetään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten ihmeessä olet päätynyt sairaanhoitajaksi. Jossakin vähemmän ihmisläheisessä työssä voisit pärjätä oikein hyvin, mutta sairaanhoitajalla täytyy olla tuntosarvet päässä.
[quote author="Vierailija" time="22.05.2014 klo 01:52"]Musta tuntuu että sulla voisi jopa olla dissosiatiivinen identieteettihäiriö. Siis tämä populäärikulttuurissa sivupersoonina tunnettu. Dissosioit niin pahasti että sulla on oikeasti kaksi tai useampi persoonallisuus ja olet oikeasti tehnyt ne asiat mistä sua syytetään.
[/quote]
Mieti nyt, blackoutit joiden jälkeen et muista päivästä mitään? Ei tollasta tapahdu normaalitajunnassa. Ymmärsinkö nyt oikein että varsinaisesta psykoosista ei ole kyse?
aloittaja vastaa::
Sairaanhoitajaksi päädyin koska lapsena luin kymmeniä kertoja paksut lääkärikirjat läp ja lopulta osasin ne ulkoa. Ihmisen elimistön toiminta ja niissä ilmenevät häiriöt (lue sairaudet) kiinnostavat. Tarkkailen ympäröiviä ihmisiä huomioiden heissä ilmenevät sairauksien oireet ja merkit, sen äärimmäisen kiinnostavaa. Usein työssäni huomaan sellaisen sairauden oireen, jota ei potilaalla ollut edes tiedossa ja se todetaan silloin. Tutkijalääkäriksi en halunnut opiskella lääkäriopintojen sisällön sekä opiskeluajan pituuden vuoksi. Koen työni äärimmäisen mielenkiintoisena ja haluaisin kyllä sitä jatkaa vaikka ihmisten kanssa liian lähellä oleminen sekä puhuminen vievätkin voimani tyystin.
TE-toimistolta kyselin uudelleenkouluttautumismahdollisuutta, mutta vastaus oli ehdoton ei. Perusteena se, että minulla on hyvä ammattikoulutus erittäin hyvin työllistävälle alalle. Sillä, voinko minä hyvin työssäni, ei heille ole merkitystä lainsäädännönkään mukaan.
Nykyään ihmiset varsinkin työpaikoilla kyttäävät klikkien ulkopuolisia. Kaikki tehtävä tehdään sen eteen että saadaan yksilö savustettua työpaikalta. Sanoisin että kannattaa lähteä suosiolla, sellaisessa sekopäiden työyhteisössä ei terve yksilö pysty olemaan. Sairaaksi on mennyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hae ulkomailta töitä. Riippuu tietysti, mikä diagnoosi sinulla on? Jos ei ole sen vakavampaa niin lepoa ja sen jälkeen ehdotukseni voisi olla kenties harkittavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikeinhan tuoton. Sairaslomat ovat niitä varten, jotka haluavat parantua ja yrittävät; eläkkeet taas niitä varten, jotka eivät voi parantua, vaikka kuinka yrittäisivät. Sinun tilanteesi ei ole noista kumpikaan, sinä voisit hyvin parantua, mutta et halua, kun et suostu lääkkeisiin etkä hoitoon, vaan odotat, että "sua siedtään". Ei meidän siitä kuitenkaan tarvi sulle maksaa.
Mulla on ihan samaa. On siis diagnoosi vaikka olen vain minä ja hiukan erilainen kuin muut, niin kuin jokainen meistä. Diagnoosi harmittaa. En voi hakea uutta työtä tai muutakaan tehdä sen takia.
Työyhteisössä olen jättäytynyt suosiolla ulkopuolella...puhukoot mitä puhuu. Odotan kuitenkin myös sietämistä ja kunnioittamista muilta koska minäkin teen niin muille. Voi olla että olen vaaraksi, sitä ei ole todettu mutta muistikatkoksia minullakin. Tai jos teen virheen niin muistelen sitä todella kauan ja soimaan itseäni. Olen muuten myös hoitoalalla. Ala ja asiakaspalvelu ei sovellu minulle yhtään. Mutta muutakaan ei ole tarjottu. Väsyn tässä työssä kun pitää yrittää olla muunlainen kuin on. En osaa tai hallitse small talkkia mikä tuntuu nykyään olevan kaikille elinehto. Minusta saa epävarman kuvan kun aukaisen suuni. Kärsin myös sosiaalisista peloista ja paniikkihäiriöstä. Lääkitys on mutta terapiaa en ole saanut. Katsotaan että olen liian huonokuntoinen siihen. Itse ei ole varaa maksaa terapiaa. En tiedä oikein mihin hoitoni perustuu..kait lääkitykseen, mutta voiko persoonan muuttaa paremmaksi ja toimivammaksi lääkityksellä. On minulla mielenkiinnon kohteita, mm. muoti, sisustus, ihmiset ym. ja haluisin olla niin kuin muut mutta en pysty siihen. Viihdyn parhaiten kotona perheeni seurassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voin kertoa, että työelämässä sairaat henkilöt ilman sairaudentuntoa ovat ihan pahin mahdollinen yhdistelmä. Meillä on niitä jonkin verran ja ne vievät 80 % ajastani. Olen isossa organisaatiossa HR:n esimiestehtävissä. Tilanne on tosi kinkkinen, kun hekin odottavat, että muut "sietävät" ja pitävät vain itseään erilaisena.
No älä mene töihin, älä ota keikkoja vastaan. Katsot vaan, että saat rahaa esim työttömyyspäivärahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alota nyt oikeesti se lääkitys. Elämäs vois oikeesti helpottua niiden myötä ja jos niistä ei ole apua, niin aina voit lopettaa
aloittaja vastaa:
Blackouteilla tarkoitan joko tilannetta, jossa yhtäkkiä unohdan mitä olen tekemässä sekä miten ko asia tehdään (joudun antamaan tehtävän toiselle) tai totaalista muistiaukkoa tietyn ajan tai tapahtuman kohdalta. Olen saanut kehuja esimieheltäni sekä potilailta työni hoitamisesta, mutta minulla ei ole minkäänlaista muistikuvaa ko tapahtumista. Ei minkäänlaista.
Jos on lääkärin toteama sairaus, potilaalla on oikeus kieltäytyä hoidosta, mutta sairaus jää silti olemaan. Sairausloma ei ole siksi, että ihminen paranisi vaan siksi, että lääkäri katsoo potilaan olevan sairauden takia kykenemätön työhönsä. Tässä on mielestäni kohdallani ristiriita ja iso sellainen. Psykiatrini on siis vastuussa siitä,että hänen sairaaksi diagnosoimansa potilas saa luvan jatkaa työssään, koska ei halua lääkitystä.
Voi voi, eläkkeelle ei pääse edes monisairas 55-vuotias nykyaikana. Kela ohjannee sinut opiskelemaan uutta ammattia kuntoutuksen jälkeen.