Lue keskustelun säännöt.
Olenko tunnevammainen? En halua perhettä, häitä, en mitään
19.06.2014 |
Olen alkanut epäilemään että minulla on tunnepuolella jotain vialla. En ole koskaan haaveillut ns. normaaleista tavoitteista elämässä, kuten aviomiehestä, lapsista, talosta. Eläimiäkään en halua ainoatakaan. Jos täällä on ketään samanlaista paikalla ja haluatte avautua, kuulisin mielelläni taustoistanne enemmän, onko niissä samankaltaisuutta oman taustani kanssa.
Kommentit (31)
Et ole tunnevammainen. Ihmiset haluavat elämässä eri asioita, ihan normaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole haaveillut minäkään. Haluan tehdä asioita joita oikeasti tahdon ja tulevaisuudessa haluan ryhtyä myös yrittäjäksi, ja teen sen eteen töitä. Jos tämä tekee minusta tunnevammaisen, niin olen sellainen ja vielä ylpeä siitä.
Lisäksi en koskaan halua "omistaa" mitään eläintä, sillä ei mitään elävää voi omistaa. Eläimet eivät kuulu vankeuteen.
Pidän kyllä eläimistä ja lapsistakin, omia vaan en halua.
Täällä on yksi samanlainen, en ole myöskään ikinä haaveillut noista asioista. Haluan asua yksin nyt ja aina. Miehen kyllä haluan elämääni, mutta en halua muuttaa koskaan saman katon alle.
Täällä yksi vastaava. Häille ja avioliitolle en anna mitään painoarvoa enkä ala antamaan loppuiän ajalle mitään lupauksia. Raskaus ja vauvat kammottaa, en löydä yhtään syytä lisääntyä, mutta miljoona syytä olla tekemättä niin. Miehen voin ottaa, ei pakko muuttaa yhteen koskaan. Olen alle 30- vuotias.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen nuori nainen ja myös kuvailemasi vastarannan kiiski. Ei kiinnosta vittujakaan joku nine-to-five elämä, "rehellisen" paskaduunin parissa pakertaminen, ei opiskelu, eikä varsinkaan perheen perustaminen.Tuollainen elämä ei ole edes vaihtoehto, vaan tapan itseni mielummin.
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 20:19"]Olen nuori nainen ja myös kuvailemasi vastarannan kiiski. Ei kiinnosta vittujakaan joku nine-to-five elämä, "rehellisen" paskaduunin parissa pakertaminen, ei opiskelu, eikä varsinkaan perheen perustaminen.Tuollainen elämä ei ole edes vaihtoehto, vaan tapan itseni mielummin.
[/quote] Työnteko tai opiskelu ei kiinnosta? Kenenkäs helvetin velvollisuus sinut on elättää? Hauskaa että te anarkistipellet olette aina sitä mieltä ettei yksilön ( ja sehän tarkoittaa vain teitä itseänne ja kavereitanne) tarvitse totella ketään, tehdä mitään jne. Silti elätte sujuvasti halveksimanne yhteiskunnan kustannuksella, ja meidän muiden on siellä töissäkin käytävä että tuollaiset luuserit saadaan elätettyä. Poliisikin on sika, eikös vaan ( siihen saakka kun joku lyö anarkistipelleä nokkaan, sitten ollaan kyllä itkemässä poliisia apuun). Et tuota mitään, joten voit hyvin tappaa itsesi. Ei liikuta pätkän vertaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mäkään halua noita asioita. Tai en ole ainakaan tähän mennessä nähnyt syytä tavoitella niitä. Avioliitto ei merkitse mulle mitään. En osaa tällä hetkellä sanoa olisiko musta edes pitkä suhde jollain tavalla parempi kuin monta lyhyempää. Lapsista en ole koskaan osannut sanoa haluanko vai en. Lemmikit, talo, meh.
Mistä sitten haaveilet, ap?
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 20:45"]
[quote author="Vierailija" time="19.06.2014 klo 20:19"]Olen nuori nainen ja myös kuvailemasi vastarannan kiiski. Ei kiinnosta vittujakaan joku nine-to-five elämä, "rehellisen" paskaduunin parissa pakertaminen, ei opiskelu, eikä varsinkaan perheen perustaminen.Tuollainen elämä ei ole edes vaihtoehto, vaan tapan itseni mielummin.
[/quote] Työnteko tai opiskelu ei kiinnosta? Kenenkäs helvetin velvollisuus sinut on elättää? Hauskaa että te anarkistipellet olette aina sitä mieltä ettei yksilön ( ja sehän tarkoittaa vain teitä itseänne ja kavereitanne) tarvitse totella ketään, tehdä mitään jne. Silti elätte sujuvasti halveksimanne yhteiskunnan kustannuksella, ja meidän muiden on siellä töissäkin käytävä että tuollaiset luuserit saadaan elätettyä. Poliisikin on sika, eikös vaan ( siihen saakka kun joku lyö anarkistipelleä nokkaan, sitten ollaan kyllä itkemässä poliisia apuun). Et tuota mitään, joten voit hyvin tappaa itsesi. Ei liikuta pätkän vertaa.
[/quote]
:'D Persekipeys huipussaan. Rauhaa ja rakkautta sinullekin ja muistathan:
Ei työ tekemällä lopu. Ei työtä kenenkään hävetä tarvitse. Herrathan ne työn tekis jos se herkkua ois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samat fiilikset. En halua parisuhdetta, mieluummin olen ystävä miesten kanssa ja nautin seurastaan ilman mitän velvoitteita. Ei minulla itselläni ole asian kanssa ongelmaa, lähipiiriä tämä tuntuu eniten haittaavan ja häiritsevän. Luulevat minun olevan onneton, vaikka olen onnellisempi kuin koskaan näin yksin eläessäni.
Todella ikävää, että pidät itseäsi viallisena tuon vuoksi. Tuli ihan paha mieli :( Olet arvokas ihan omana itsenäsi, ja saat elää itsesi näköistä elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on tavallaan sama juttu, ja kriiseilen siitä ihan hirveesti. Olen 25-vuotias tyttö. Omistan 5 sisarusta, rakastavat vanhemmat, asuin lapsuuteni maaseudulla ja lapsuus oli onnellisinta aikaa ikinä eläinten ympäröitävänä.
Olen ollut aina tosi itsenäinen ja tyytyväinen elämääni, kovasti introvertti. En oikeen kaipaa ees kavereita.
Töissä tykkään käydä, mut vastapainoksi on ihanaa olla hiljaisessa kodissa helpossa elämässä, vuokrakerrostaloasunnossa. Katsellen elokuvia, sarjoja, kokkaillen, urheillen ja pelaillen.
En oo koskaa sinänsä ”kaivannut” parisuhdetta. Oon tapaillut tinderin kautta pariakymmentä, tapaillut muualta monia kymmeniä ihmisiä ja säätänyt, yhen kerran seurustellut, mutta mikään ei tuntunut hyvältä. Oon vaa halunnu olla omineni. Oon aatellu, et en oo vaa löytäny sitä oikeaa mut nyt aattelen, et ehkä en vaa oikeesti tuu löytämään parisuhdetta vaa mut on luotu viihtymään yksin.
Koen paineita, koska jossain alitajunnassa haluisin miehen ja kaksi lasta, mutta en oikeesti tiedä, viihtyisinkö sellaisessa elämässä. Olenko nelikymppisenä yksinäinen ja katkeroitunut mamma jos en niitä tee.
Yksin oleminen on vaan niin ihanaa. Ajattelin mennä terapiaan, ja katsovat, näkeekö ne mussa jotain vikaa.
Minua on haukuttu, vaikka miksi. En tykkää lapsista, en eläimistä, enkä ihmisistä. Enkä halua niitä ympärilleni pyörimään ja elämääni pilaamaan. Ovat seksuaalisia, paheellisia, laiskoja ja ilkeitä. Olet itse ahkera, kiltti, viaton ja puhdas. Rakastan rahaa, tavaraa, mammonaa, koruja, vaatteita, kenkiä, laukkuja, kynttilöitä, hajuvesiä, kukkia, koristeita, kaunista kotiani ja kaikkea ihanaa. Haluan olla kaiken kauniin keskellä ja ympäröimänä yksin. Tällaiset asiat antavat minulle kaiken sen onnen, rauhan, ilon ja turvan, mitä tarvitsen. Ainoastaan ja vain yhteydessä enkelien ja Jumalan kanssa. Erakkous ja yksinäisyys ovat voimavarani. Olen onnellinen yksin, mutta onneton ihmisten kanssa. Tykkään kyllä käydä töissä, opiskella, kuntoilla, tehdä kotitöitä, ulkoilla, liikkua metsässä ja luonnossa, lukea sekä nauttia pienistä asioista ja elämästä. Mutta vain yksin. Olen täysin epäsosiaalinen, aseksuaalinen ja aromanttinen. Mies saisi olla, jos on samanlainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkään ole koskaan kokenut erityistä halua perustaa perhettä, ja tunne on vanhemmiten vahvistunut. Olen aika epäsosiaalinen, joka paikassa jotenkin ulkopuolinen ja viihdyn parhaiten itsekseni. Olen aikuisiällä tajunnut, että kasvoin estyneessä ja tunnekylmässä perheessä, jossa ei osattu lainkaan keskustella.
Jos joku ei halua Porschea, onko hän tunnevammainen? Mitä jos lopettaisit itsesi haukkumisen ja toteisit, että haluat eri asioita elämässä kuin jotkut muut. Et ole ainoa. Ei kaikki ihmiset halua samoja juttuja.
Minusta tuntuu, että olen samanlainen. Jo nuorena kaverit haaveilivat seurustelusuhteesta, perheestä ja lapsista ja talosta.
Minä halusin opiskella ja kehittyä hyväksi siinä, mitä teen. Ei ole ikinä ollut tarvetta asua hienossa talossa tai ajaa hienolla autolla. Tärkeää on, että kodissa on turvallista, rauhallista ja puhdasta. Auto on tavaroiden kuljettamista varten ja liikkumiseen.
En ole ikinä haaveillut mistään kivilinnasta. No ehkä siitä, että meri ja luonto on lähellä.
Asiat ovat järjestyneet hyvin. Mitä enemmän olen koittanut järjestää itselleni optimaalisen tilan ja ajan itseni toteuttamiseen, on se tuonut myös taloudellista vakautta. Sinänsä erikoista.
Ehkä vastaus on siinä, että minulla ei ole ollut mitään sisäistä pakkoa saada asioita. Olen myös saanut jälkikasvuakin.
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että olen samanlainen. Jo nuorena kaverit haaveilivat seurustelusuhteesta, perheestä ja lapsista ja talosta.
Minä halusin opiskella ja kehittyä hyväksi siinä, mitä teen. Ei ole ikinä ollut tarvetta asua hienossa talossa tai ajaa hienolla autolla. Tärkeää on, että kodissa on turvallista, rauhallista ja puhdasta. Auto on tavaroiden kuljettamista varten ja liikkumiseen.
En ole ikinä haaveillut mistään kivilinnasta. No ehkä siitä, että meri ja luonto on lähellä.
Asiat ovat järjestyneet hyvin. Mitä enemmän olen koittanut järjestää itselleni optimaalisen tilan ja ajan itseni toteuttamiseen, on se tuonut myös taloudellista vakautta. Sinänsä erikoista.
Ehkä vastaus on siinä, että minulla ei ole ollut mitään sisäistä pakkoa saada asioita. Olen myös saanut jälkikasvuakin.
Olen alalla, jossa jos menestyy, voi tehdä miljoonia. Tämä en epätodennäköistä, mutta mahdollista. Menestystä ei voi pakottaa, eikä hoputtaa. Eikä sitä kannata jäädä odottamaan, jos jää tulematta. Ainoa vaihtoehto on elää onnellisena ja tehdä asiat niin optimaalisiksi, kuin suinkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta tuntuu, että olen samanlainen. Jo nuorena kaverit haaveilivat seurustelusuhteesta, perheestä ja lapsista ja talosta.
Minä halusin opiskella ja kehittyä hyväksi siinä, mitä teen. Ei ole ikinä ollut tarvetta asua hienossa talossa tai ajaa hienolla autolla. Tärkeää on, että kodissa on turvallista, rauhallista ja puhdasta. Auto on tavaroiden kuljettamista varten ja liikkumiseen.
En ole ikinä haaveillut mistään kivilinnasta. No ehkä siitä, että meri ja luonto on lähellä.
Asiat ovat järjestyneet hyvin. Mitä enemmän olen koittanut järjestää itselleni optimaalisen tilan ja ajan itseni toteuttamiseen, on se tuonut myös taloudellista vakautta. Sinänsä erikoista.
Ehkä vastaus on siinä, että minulla ei ole ollut mitään sisäistä pakkoa saada asioita. Olen myös saanut jälkikasvuakin.Olen alalla, jossa jos menestyy, voi tehdä miljoonia. Tämä en epätodennäköistä, mutta mahdollista. Menestystä ei voi pakottaa, eikä hoputtaa. Eikä sitä kannata jäädä odottamaan, jos jää tulematta. Ainoa vaihtoehto on elää onnellisena ja tehdä asiat niin optimaalisiksi, kuin suinkin.
Mitä epärationaalisemmin ja sydämen äänellä olen talousasioita järjestänyt voidakseni keskittyä vain itseni toteuttamiseen. Sitä suuremmin olen osunut rahasampoon. Tästä pitäisi tehdä jokin väitös, miten kierosti rahan liikkeet sulautuvat luovuuden kanssa.
Et ole tunnevammainen, haluat vaan eri asioita elämältäsi kuin valtaväestö. Se ei todellakaan ole väärin!