Kääk! Olen rakastunut ukkomieheen

että ihminen ei koskaan rakastu vastoin tahtoaan. Jotenkin olen enemmän ja enemmän kallistunut tuolle samalle kannalla.

ja nyt ollaan oltu miehen kanssa salasuhteessa vuoden päivät. Hirveän raskasta, kun ikävä on jatkuvaa, mutta tavata ei voi kuin silloin tällöin. Jatkuvasti paljastumisen pelko puserossa.



Pakene, ap. Ainoa neuvo, jonka annan. Nyt sun on vielä helppo paeta verrattuna siihen, mitä on tulossa.

Mieti lapsia!

Vierailija:

ja nyt ollaan oltu miehen kanssa salasuhteessa vuoden päivät. Hirveän raskasta, kun ikävä on jatkuvaa, mutta tavata ei voi kuin silloin tällöin. Jatkuvasti paljastumisen pelko puserossa.

Pakene, ap. Ainoa neuvo, jonka annan. Nyt sun on vielä helppo paeta verrattuna siihen, mitä on tulossa.

että joiltakin ihmisiltä puuttuu kokonaan empatiakyky ja minkäänlainen taito ottaa toisia huomioon.



Itse pelataan todella likaista peliä ja senkään päätteeksi ei osata edelleenkään ajatella muita kuin itseään, aina vain itseään.

Parasta todellakin paeta kun vielä voi. Jos voi?



Tiedän mistä puhun, sillä itsellänikin oli suhde naimisissa olevaan mieheen ja se virhe teki elämästäni helvettiä. Tosin itse olen vapaa. Kun ylittää tietyn rajan, ei ole enää paluuta entiseen. Se raja on liian helppo ylittää, jos ei laita itseään kuriin, mutta takaisin ei enää pääse.

Jos minulta puuttuisi empatiakyky ja en osaisi ottaa toisia huomioon olisin jo aikaa sitten jättänyt perheeni tämän miehen vuoksi.

Minulla on hyvä mies ja rakastankin häntä, mutten samalla lailla kuin tätä toista miestä. Olenhan tuntenut tämän toisen miehen 10 vuotta pitempään.

Miestäni en ole pettänyt kuin unelmissani.

Elämäni olisi paljon helpompaa tämän toisen miehen kanssa, mutta en tiedä olisiko hän kuitenkaan se oikea, kun en koskaan hänen kanssaan ole oikeassa suhteessa ollut.

Tätä toista miestä voin yrittää välttää näkemästä, mutta se on aika mahdotonta. Asumme kuitenkin pienessä kaupungissa, tämänkin tunnekuohun aiheutti se, että törmäsin vahingossa tähän mieheen ruokakaupassa. Kaipaavia katseita puolin ja toisin ja niistä seuraavia unettomia öitä. Mikä pahinta myös ulkopuoliset ihmiset ovat huomanneet ne katseet.

Tämän tunteen tietää vain sellainen joka on kokenut saman. Itseämme saamme tämän miehen kanssa syyttää, kun emme aikanamme alkaneet suhteeseen, kun siihen olisi ollut mahdollisuus.

Ehkä me joskus saamme ihan luvallisesti olla yhdessä. Tiedän yhden pariskunnan joka rakastui toisiinsa teineinä, tiet erkanivat ja palasivat yhteen, kun kumpikin olivat leskiä. Tuntuu vain hirveältä odottaa, että ehkä sitten eläkkeellä (jos sittenkään) voisimme olla yhdessä.

Viime yön mietin, miten salaisia tapaamisia voisi järjestää, mutta en keksinyt mitään, kummankaan kotona ei voisi tavata ja hotellitkin on poissuljettuja, kun kumpikin olemme matkailualalla.

T: ap

Vierailija:

että joiltakin ihmisiltä puuttuu kokonaan empatiakyky ja minkäänlainen taito ottaa toisia huomioon.

Itse pelataan todella likaista peliä ja senkään päätteeksi ei osata edelleenkään ajatella muita kuin itseään, aina vain itseään.

Ihan tosi, sinun tilanteessasi ei sille salasuhteelle ole sijaa. Sen sijaan varaa itsellesi ja omalle miehellesi lemmenloma ja ota etäisyyttä salarakkaaseen ihastumalla uudelleen omaan mieheesi.

Vierailija:

Jos minulta puuttuisi empatiakyky ja en osaisi ottaa toisia huomioon olisin jo aikaa sitten jättänyt perheeni tämän miehen vuoksi.

Minulla on hyvä mies ja rakastankin häntä, mutten samalla lailla kuin tätä toista miestä. Olenhan tuntenut tämän toisen miehen 10 vuotta pitempään.

Miestäni en ole pettänyt kuin unelmissani.

Elämäni olisi paljon helpompaa tämän toisen miehen kanssa, mutta en tiedä olisiko hän kuitenkaan se oikea, kun en koskaan hänen kanssaan ole oikeassa suhteessa ollut.

Tätä toista miestä voin yrittää välttää näkemästä, mutta se on aika mahdotonta. Asumme kuitenkin pienessä kaupungissa, tämänkin tunnekuohun aiheutti se, että törmäsin vahingossa tähän mieheen ruokakaupassa. Kaipaavia katseita puolin ja toisin ja niistä seuraavia unettomia öitä. Mikä pahinta myös ulkopuoliset ihmiset ovat huomanneet ne katseet.

Tämän tunteen tietää vain sellainen joka on kokenut saman. Itseämme saamme tämän miehen kanssa syyttää, kun emme aikanamme alkaneet suhteeseen, kun siihen olisi ollut mahdollisuus.

Ehkä me joskus saamme ihan luvallisesti olla yhdessä. Tiedän yhden pariskunnan joka rakastui toisiinsa teineinä, tiet erkanivat ja palasivat yhteen, kun kumpikin olivat leskiä. Tuntuu vain hirveältä odottaa, että ehkä sitten eläkkeellä (jos sittenkään) voisimme olla yhdessä.

Viime yön mietin, miten salaisia tapaamisia voisi järjestää, mutta en keksinyt mitään, kummankaan kotona ei voisi tavata ja hotellitkin on poissuljettuja, kun kumpikin olemme matkailualalla.

T: ap

Vierailija:

että joiltakin ihmisiltä puuttuu kokonaan empatiakyky ja minkäänlainen taito ottaa toisia huomioon.

Itse pelataan todella likaista peliä ja senkään päätteeksi ei osata edelleenkään ajatella muita kuin itseään, aina vain itseään.

=D SEli seli ap. Koitappa ny vaan alkaa kattelee omaa ukkoa sillä silmällä. kyllä se sieltä selviää miksi aikonaan rakastuit nykyseen mieheen. Mietippä oikeen tarkkaan minkälaista teillä oli alku ajat ja miks tosiaan hänet sitten valitsit.:) Edlä kuvittele mahottomia elämältä.

Viimeiset 2 vuotta on ollut todella rankkaa mieheni työn vuoksi. Ainakin vielä vuosi jatkuu samaan malliin. Parisuhde on jäänyt hoitamatta, mutta miehen mielestä meidän suhde voi kuitenkin hyvin.



Elämämme muuttuu kohta radikaalisti ja jos haluaisin mieheni jättää niin nyt olisi aika tehdä se, muutaman kuukauden kuluttua se olisi paljon hankalampaa. Ehkä tämä tuleva muutoskin on osasyynä tähän kaipuuseen.



Meillä ei mieheni kanssa suhde ole koskaan ollut mitenkään räväkkä tai kiihkeä, tapasimme kun kumpikin oli eroamassa edellisestä suhteesta ja yhdessä oli vain hyvä olla. Biologinen kello tikitti ja halusimme kumpikin lapsia. Ei siis mitään suuria tunteita ollut, toisin kuin silloin kun tapasin tämän toisen miehen. Sen miehen suudelmakin tuntui vievän jalat alta.



T: ap

Vai tuijottelette te toisianne kaipaavasti ruokakaupassa, oi romantiikan lumoa:)



Ja vielä niin, että muutkin huomaavat? Taitaa olla sitten todella kaihoisaa tuijottamista sieltä pakastealtaiden ylitse?





Sori, mutta lol! Täähän on ihan kääk:D

salasuhteessa käy ennen pitkää niin, ettei sekään riitä. On tosi raskasta valehdella läheisilleen ja nähdä kaivattuaan vain lyhyesti ja vain silloin tällöin ja vain suojatuissa olosuhteissa. Sitä alkaa haluta enemmän. Käy varomattomaksikin. Jää kiinni. Mitäs sitten?



Jos sitten saisit omaksesi tuon miehen, uusperhe-elämä puolestaan on aika rankkaa. On vaikeaa elää syyllisyyden kanssa ja lapset pistävät aikuiset koville - eivätkä kuvioissa olevat aikuisetkaan aina osaa käyttäytyä aikuisten tavoin. Haluatko sitä lapsillesi tai itsellesi?



Unelmat ovat ihania, mutta todellisuus on karua. Jos voit, pidä unelmat kauniina unelmina.



Kaikella ystävyydellä tilanteessasi ollut ja sen kaiken kokenut

Miehesi kanssa: " toistenne kunnoittamisessa kilpailkaa" !



Olen itse ihastunut työnohjaajaani, juu, vanha kunnon " tennisopettajasyndrooma" ! Hankalaa oli kun samoihin aikoihin mieheni päätti kosia minua ! En halunnut heittää vuosien hyvää suhdetta mäelle ja rakastavaa miestä märällä rätillä päin näköä.

Nyt on perhe ja kolme lasta.



Vieläkin joskus tapaan tuon miehen työasioissa toisinaan. Sydämentykytyksiä aiheuttaa edelleen, mutta epäilen sitä omien vanhojen muistijälkien ja opitun refleksin aikaansaamaksi ?On omalla tahollaan löytänyt naisen, jonka kanssa on perustanut perheen. Luoja tietää, mitä meistä olisi tullut. Vaan kaikkea ei saa. (on se niin haikeaa ).



Ehkä sitä vaan puntaroi " parhaat" geenit ja perheen elättäjän luullessaan itseään rakastuneeksi ?



Kuitenkin kun on lapset jo kehissä, on vastuussa myös lapsilleen, että käyttäytyisi edes jotenkin aikuismaisesti ja omaisi jonkinlaisen moraalisen selkärangan ! Me ei olla apinoita !

On ihan luonnollista välillä rakastua eri ihmisiin, mutta tunteet ja teot on erotettava toisistaan. Nauti rakastumisen tunteesta, mutta älä herrantähden tee mitään mitä joudut myöhemmin katumaan ja mistä toisille tulee paha mieli.

Ei innosta kyllä sellainen. Sekin kuvio tuli nähtyä joskus nuorena, kun seurustelin eronneen miehen kanssa. Meistä tulisi kerralla suurperhe...



Ehkä minä uhraan oman onnen perheen edestä, varmaan tulen vielä katumaankin valintaani, mutta kadunhan jo nuoruuden valintojakin

Jäähän minulle vielä unelmat. Joku korkeampi taho on päättänyt, että me ei sen miehen kanssa kuuluta yhteen, jotain pahaa olemme varmaan edellisessä elämässä tehneet.

suunnittelisi tällaista selkäsi takana! tai olisi salasuhteessa jonkin toisen naisen kanssa! Ajatteleppa sitä!

Varmaan hienoa elää tuollaisen naisen kanssa, joka on " uhrannut onnensa" ja " tehnyt jotain pahaa edellisessä elämässä" , kun joutuu hänen kanssaan elämään, eikä saanutkaan sitä mitä nyt keksi haluta.



Oikeasti ap, et kauhean fiksulta ihmiseltä vaikuta:(

Ehkä minulla on 30-kriisi tai jotakin, mutta haluan olla enemmän kuin äiti ja kotitalouskone.

Mieheni luo uraa ja minä hoidän perhettä yksin, näin ollaan tehty kauan, viimeiset 2 vuotta vain tiiviimmin.

Olin nuorena kaunis ja miehet pyöri ympärillä, nyt minulla on yksi mies, jolle tunnun olevan itsestään selvyys.

Haluaisin tuntea taas itseni halutuksi ja ennenkaikkea naiseksi. Tämä toinen mies on saanut minut taas nauttimaan elämästäni.

Silloin harvoin kun mieheni on kotona, on hänen ajatuksensa kuitenkin työasioissa. On aivan sama kuin puhuisin kuuroille seinille. Olen yrittänyt jutella asiasta miehelleni, mutta hän on sitä mieltä, että tälläistä meidän elämä on ja piste



Minulla on vain tämä elämä elettävänä, onko se elettävä niin, että kaikki muut ovat tyytyväisiä, viis minun tunteista? Eikö minulla ole oikeus olla onnellinen?

T:ap

tilanteestasi ja siitä mitä ajatuksia päässäsi liikkuu, ehkä miehen silmät silloin avautuisivat, kun tajuaa ettet ole mikään itsestään selvyys.

Tekstiesi perusteella vaikutat todella epäkypsältä ja itsekeskeiseltä ihmiseltä.



Et kykene kestämään aikuseksi tuloa, ja sitä, ettei kaikki enää pyörikään ihaillen sun ympärilläsi.



Kun kerran itsekin tiedostat, että syyt perheesi hajoittamiseen olisivat noin käsittämättömän tyhjänpäiväiset ja itsekkäät, niin eikö järki jo kolkuta?



Sinuna panostaisin siihen omaan mieheesi, eiköhän sillekin suhteelle ole vielä paljon tehtävissä.