Tutista eroon pääsy 2 ikävuoteen mennessä?

Lapsi olo 0v kun tuttia ei huolinut. Eli ei ollut ongelmaa eroon pääsystä kun ei koskaan edes huolinut sitä.

Me ei menty niin suositusten mukaan. Esikoinen antoiu itse tutit tontuille hiukan päälle kaksi vuotiaana ja kuopukselta tonttu kävi ne varastamassa samassa iässä, itse ei olisi antanut. Mutta eipä kyllä peräänkään itkenyt. Vähän ihmetteli ja kyseli, mutta siinä se.

Esikoiselle tutti annettiin 6 kk:n iässä. Tutin käyttöä rajoitettiin koko ajan. Tutti jäi pois vähän 2. syntymäpäivän jälkeen.

Kolme lasta ja kun jokainen on täyttänyt 1v olen leikannut heidän näkemättään tuteista imuosan poikki ja jättänyt rikkinäiset tutit lojumaan näkyville. Kun lapsi on ihmetellyt rikkinäiiä tutteja olen todennut, että kappas vaan, joutaa roskiin.

Miksi pitäisi rajoittaa ja kituuttaa ja venytellä luopumista. Tutti pois tehokkaasti mahdollisimman pienenä, vanhemmastahan se tutin syönti on kiinni!

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 20:18"]Me ei menty niin suositusten mukaan. Esikoinen antoiu itse tutit tontuille hiukan päälle kaksi vuotiaana ja kuopukselta tonttu kävi ne varastamassa samassa iässä, itse ei olisi antanut. Mutta eipä kyllä peräänkään itkenyt. Vähän ihmetteli ja kyseli, mutta siinä se.

[/quote]

Jäi sana välistä, siis kaksi ja puolivuotiaana :)

[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 20:19"]

Kolme lasta ja kun jokainen on täyttänyt 1v olen leikannut heidän näkemättään tuteista imuosan poikki ja jättänyt rikkinäiset tutit lojumaan näkyville. Kun lapsi on ihmetellyt rikkinäiiä tutteja olen todennut, että kappas vaan, joutaa roskiin.

Miksi pitäisi rajoittaa ja kituuttaa ja venytellä luopumista. Tutti pois tehokkaasti mahdollisimman pienenä, vanhemmastahan se tutin syönti on kiinni!

[/quote]Kaipasivatko lapset tämän jälkeen vielä pitkään tuttia vai loppuiko kaipaus lyhyeen? :)

Ap

Koko ajan tutin käyttö rajoitettiin vain nukahtamiseen. En voi sietää lasta leikkimässä tutti suussa! Eihän hän voi edes kommunikoida. Vieroitus niin, että sovittiin yhdessä, että tutti jätetään jollekin elukalle, en muista mille. Ikää oli 1v ja 10kk. Pari iltaa oli rauhaton ja huusi. Sen jälkeen ei ole kaivannut.

Eivät kaivanneet. Annoin heidän kuljettaa rikkinäisiä tutteja kädessään muutaman päivän ja sitten heitettiin yhdessä roskakoriin :)

Me jätettiin 2.5 vuotiaana kun lapsi alkoi itse jättämään tuttia pois. En voinut käsittää miten ihmeessä toiset selviää vähällä aiemmin kun meillä se tutti oli henki ja elämä. Toinen lapsi sitten olikin ihan eri maata. Tutti jäi itsekseen pois joskus ennen puolivuotispäivää.

Nykyinen suositus on jättää tutti pois ennen yhden vuoden ikää, koska silloin lapsella ei ole enää imemisen tarvetta ja vieroitus on helpompaa. Kun lapsi ei vielä pahemmin puhu, ei asiasta tarvitse hirveästi keskustella. Kaksivuotiaana tutin imeminen on jo muodostunut tavaksi ja lapsi vastustaa muutosta.

Itse jätin tutit aina pois 10-11kk iässä, koska siinä vaiheessa lapset eivät sitä enää niin kaivanneet, se oli lähinnä nukahtaessa käytössä. Yhdellä kolmesta tutti oli enemmän tärkeä, mutta häneltäkin jäi tutti helposti unholaan 11kk iässä. Parina iltana kitisi ja se oli siinä. Kaikki perheessä pääsevät helpommalla kun vieroittaa ajoissa, etenkin lapsi.

Meillä on aina ollut käytössä vain unitutti.

Tyttö sanoi itse 1v 4kk että "iso tyttö, ei tartte" ja päiväunien jälkeen antoi sen minulle ja ne tutit annettin sitten "uusille pienille vauvoille" ;) jotka niitä tarvitseekin. 2 iltana tuli paha mieli ja itketti mutta sitten se tutti unohtui.

Pojalta odotin samaa että olisi itse luopunut unitutista mutta sitä päivää ei tullut ja koko homma venähti pitkälsi.

Vasta ennen 3v. synttäreitä ilmoitin että nyt unitutti lähtee "uusille pieneille vauvoille" ja ettei 3v. voi enää käyttää tuttia. Taas meni pari iltaa tuttia haikaillen ja pari kyyneltäkin tirahti mutta ihan helposti se lopulta meni ainakin näin äidin näkökulmasta.

Rajoitettiin niin, että tutin sai vain iltaisin nukkumaan mentäessä. Lapsi oli hieman yli 1,5-vuotias.

Olimme Espanjan lomalla ennen kuin esikoinen täytti vuoden, olin ajatellut että reissun jälkeen otan vain kerralla tutin pois, ajattelin että lentokoneessa tuttia voidaan vielä tarvia, paluu lennolla tutit lenteli kaikki penkkien alle ja en niitä enää jaksanut konttailla sieltä. Sinne jäi tutit. Poika ei kaivannut tuttia kertaakaan, vaikka varulta kuljetin yhtä mukana vielä tuon reissun jälkeen. Tuli jälkeenpäin mieleen että taisinkin olla minä joka sitä tuttia tarvi.

Tyttö oli vissiin reilu vuoden kun alettiin käyttää tuttia vain unituttina. 1v 8kk oli kun alettiin puhumaan, että on jo niin iso, ettei tarvitse enää tuttia. Eräs päivä sitten juteltiin, että annetaanko Se tutti oravanpoikasille, kun tyttö on jo niin iso ja oravanpoikaset varmaan tarvitsis tuttia enemmän.

Tyttö päätti antaa eräs iltapäivä tutin oraville ja asetti tutin isin ohjeistuksella parvekkeen veden ulos meno aukkoon (asutaan maatasossa) tyttö huusi oraville "oraa oraa täällä on sulle tutti" ja meni isin kanssa sisään katsomaan. Minä pienellä orava pehmolelulla otin tutin ja laitoin pienen pehmolelun tilalle. Siitä tuli sitten unikoira :)

Tyttö itki ekana iltana tuttia n. 30 min ja sen jälkeen kyseli vielä uutta tuttia ja höpisi tutista n. viikon ajan, mutta yllättävän helposti meni kun selitti vaan orava tarinaa ja tarjosi unilelua..