Ikävä exän rintoja

Itsekin ajattelen omaa exää usein kun olen sängyssä jonkun muun kanssa.. Mä ainakin olen päässyt täysin yli kyseistä henkilöstä mutta sillä sattu vaan olemaan niin jumalainen kroppa ja parasta seksiä.. Ihmisenä taas täysi mulkku:/

Onneksi en ole teidän kumppaninne. Mutta kyllä nuo fantasiat unohtuu kun the one löytyy. :)

[quote author="Vierailija" time="21.05.2014 klo 22:38"]Itsekin ajattelen omaa exää usein kun olen sängyssä jonkun muun kanssa.. Mä ainakin olen päässyt täysin yli kyseistä henkilöstä mutta sillä sattu vaan olemaan niin jumalainen kroppa ja parasta seksiä.. Ihmisenä taas täysi mulkku:/

[/quote]

Vähän sama homma. Tosin ei exäni kusipää ollut, emme vain sopineet yhteen. Ja vartalo oli sellainen, että tuskin koskaan sellaista kohtaan toiste.

Vaimoni on kimeä-ääninen ja sieluton. Kaipaan exääni ennen kaikkea ihmisenä,m vaikkei fysiikassakaan ollut vikaa. En ollut tarpeeksi hyvä, joten joudun nyt loppuikäni tyytymään osaani onnettomana kulissimiehenä.

Ihon ikävä.....Että joku voi tuoksua ja tuntua niin hyvältä, että hänen käsivarsilleen voisi vain sulaa, vaikka yhteiselosta ja arjesta ei muuten mitään tulisikaan.

Kyllä siis voi olla ikävä exässä siis jotain tiettyä ominaisuutta, vaikka olisi jo muuten yli päässytkin. 

Itsekin ikävöin, mutta päinvastaisesta syystä. Exän rinnat oli hieman pienemmät, mutta pyöreät ja terhakat, timmissä kropassa. Monella naisella kun tuntuu olevan isommat lollottimet, jotka eivät ole mun mieleen lainkaan...

Oon kylläkin siis sinkku, en tosiaan kaipaisi mitään exän kroppaa jos löytäisin uuden..

Toki kaivata voi mitä hyvänsä: tuoksua, ääntä, suuta tai korvannipukoita. Minulla se on rinnat. On kiinnostavaa kuulla mitä te muut kaupatte existänne.

En tällä hetkellä kaipaa exästäni enää mitään, kun olen löytänyt uuden ihanan miehen. Tosin alkuhuuma on vielä meneillään, lieneekö syy siihen.:) Uskoisin, että alkuhuuman laannuttua alan ikävöimään joitain piirteitä exästäni, jokaisella ihmisellä kun on omat vahvuutensa eikä kukaan ole täydellinen kaikilla osa-alueilla. Mutta jos tarkemmin alkaa ajattelemaan, niin exäni oli äärimmäisen hyvä lohduttaja ja kuuntelija, jota varmasti tulisin kaipaamaan tässä nykyisessäkin suhteessa jossain vaiheessa.

Kun rupesin seurustelemaan ex-poikaystäväni kanssa aikanaan, olin kokenut vastoinkäymisiä ja itsearvostus oli tavanomaista heikommalla tasolla. Koska hän oli hirveän innostunut minusta, ajattelin, että tätä elämä nyt näemmä minulle tarjoaa ja tähän on tyytyminen. En pitänyt häntä hyvänä kumppanina enkä edes hyvänä ihmisenä oikeastaan missään vaiheessa. Ja olin oikeassa: hän on sittemmin omassa elämässään osoittautunut ala-arvoiseksi puolisoksi ja perheenisäksi.

Summa summarum: exässäni ei ole ominaisuutta jota parhaalla tahdollaankaan voisi kaivata. Aiemmissa exissä kyllä periaatteessa olisikin sellaisia piirteitä, mutta en kaipaa kun minulla on niin hyvä mies.