kousaaminen

Minua on kiisattu ala-asteella ja suurin osa näistä kiusaajista oli poikia. Kiusaaminen oli tullut minulle jo joka päiväiseksi arjeksi. Olin alempi arvoinen kuin muut. Poilia ällötti koslea minuun ja mimua sanottiin tyhmäksi ja ääliöksi. En itse koskaan keksinyt mitään syytä tälle kiusaamiselle. Pojat sanoivat minua rumaksi mutta en ollu mitenkään ruma iha normi. Pukeuduin ehjiin vaateisiin eikä vaatteet ollut mitään köyhien riepujakaan. Aloin pelätä kaikkia poikia. Ajattelin että kaikki pojat ajattelisivat minusta samoin... Jos kaveri porukassa oli poika minua alkoi heti ahdistaa,koka kaikki pojat vihasivat minua. Se oli rankkaa. Olin melkeii kateellinem luokkani tytöille joille pojat puhuivat normaalisti ja ystävällisesti. Muutaman kerran olen joutunut "hakatuksi". Kerran koulumatkalla mutta en muista miksi tämä poika minua mukiloi mutta juoksin kovaa kaverini kanssa pakoon yhtä poikaa joka aikoi potkaista minua. En jaksanut juosta ja poika sai minut kiinni ja potkaisi. Olo oli nii kurja,muistan sen kun eilisen.. selkään sattui.. en uskaltanut kertoa kiusaamisesta vanhemmilleni, minua hävetti en tiedänkyllä miksi. Yksi pahimmista kiusaajista oli siskoni kaverin veli.. minulle keksittiin ilkkuma nimi jota käytettiin 3lk- nykypäivään saakka.. se oli kaikista pahinta,koska e kuulut enää nimeämi vaan sen ilkkumanimen.. minut tunndttiin sillä ilkkumanimellä.. kielsin monesti että älkää ,sadasti tuhannesti muttta tuloksetta. Ja tämä kiva tiimi ihan paska.. sanoin monesti opettajille ja kiva tiimille kiusaamisesta ja nimittelystä . Korkeintaan he sanivat vain että ei saa tehä nui soo soo ja siinä se. Kiusaajat jatkoivat vain ja tulibat haukkumaan minut lyttyyn koska olin valittanut. Ja mikä pahinta muistan ikuisesti kiusaamisen koska kaverini sanovat minua nykyisin vain sillä ilkkumanimellä. Se on tosi noloa ja olen snaonut kabereille että en pidä siitä mutta je ovat jo tottuneet siihen joten eivä pysty enää lopettamaan. Ja jos sanon etää älkää nii he sanovat joo joo ja heti seuraavana pöivänä sanovat lempinimellä...minulle on jäämyt traumat pojista. En uskalla jutella pojille ja pelkään että en koskaan saa esm poikaystävää tai elämänkumppani koska pojille jutteleminen on nii vaikeaa. :( itken lähes joka ilta sitä kuinka omat kaberitkaan ei tajua kiusaavansa minua ja he vain pahentavat sitä:( miten voin tutustua poikiin ja miten saan kaveronin lopettamaan ja takuamaan että lempinimie ei OIKEASTI tunu kivalta?