Kyy

En ymmärrä. Miksi ei voi olla onnellinen siitä, että on ylipäätään asunto, ruokaa, ja rauhallista. Monissa maissa on täysi sota päällä. Lapset joutuvat orvoiksi, on nälänhätää, pelkoa, naisten asema aivan hirvittävä. Nykyajan aikuissukupolvi on liian hemmoteltu. Ei osata arvostaa asioita. 

Olen kokenut köyhyyttä, pelkoa, surua ja  ahdistusta pienenä. Nykyään pelottaa sekava maailmanpoliittinen tilannekin. Vaikka minulla on huonoja päiviä ja hetkiä, olen loputtoman kiitollinen. Kiitollinen osapäivätyöstä, terveydestä rintasyöpäepäilyn jälkeen, kiitollinen 70:n neliön kerrostaloboksista ja terveistä lapsista. Olen kiitollinen myös parisuhteesta.

En osaa kaivata omakotitaloa tai mökkejä tai matkoja. Nyt on rauha, aurinko paistaa ja ruokaa joka päivä. Voiko ihminen enempää toivoa?