Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
En pidä vauvoista/lapsista ollenkaan.
22.07.2014 |
En tykännyt niistä silloinkaan kun olin 5 vuotias. Nyt ikää on 28 vuotta, asutaan omakotitalossa, käydään töissä miehen kanssa, ja mies on ehdotellut vauvan tekoa jo puoli vuotta. Hänen mielestään nyt olisi korkea aika.
En ole valmis hoitamaan kakkoja vaiposta, imettämään, kokemaan kipua synnytyksessä, heräilemään yöllä, kuuntelemaan itkua, syöttämään, jatkuvaa huutoa, en halua sellaista elämää. Päätin jo 15 vuotiaana etten aio lapsia hankkia. Mies puhuu adoptiosta jos ottaisimme jo vähän vanhemman, mutten suostu. Olisin hänelle äiti loppuelämäni enkä halua kantaa niin suurta vastuuta.
Nykyään joudun joka päivä painostukseen, että tekisimme vauvan. Älkää nyt sanoko että JSSAP koska rakastan miestäni älyttömästi mutten halua vauvaa.
En halua kestää sitä uhmaikää enkä murrosikää, jos lapsesta tulisi erityislapsi en kykenisi huolehtimaan hänestä. Haluan elää mieheni ja koirani kanssa, en halua lapsia tähän taloon.
Onko täällä muita jolla sama tilanne, mitä te sanoisitte miehelleni jos olisitte minä?
Kommentit (25)
No kannattaa kertoa suoraan mitä ajattelee niin mies vois sitten lähteä etsimään sellaista vaimoa joka niitä lapsia haluaisi. Tosi epäreilua häntä kohtaan pitää häntä suhteessa johon ei lapsia ole tulossa jos hän kerta niitä lapsia haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiitos tästä julistuksesta! Ihmettelen, oliko se aivan pakko tehdä vauva-aiheisen lehden keskustelupalstalle?
Haluatko tietää, mitä ajattelen? Kerron kuitenkin. Minusta 15-vuotias ei ole kyllin kypsä päättämään loppuelämäänsä koskevista asioista.
Lasta toivovalle miehelle toivoisin hyvin tarkkaa harkintaa siitä, ottaako vai jättääkö vaimo, joka ei lapsia halua. Katkeruus voi yllättää jossain vaiheessa voimakkuudellaan.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 10:52"]Sanoisin miehelle, että sinusta ei ole äidiksi. Jos mies lapsen haluaa, on hänen erottava ja otettava joku toinen. Sinun on toki myös annettava miehen mennä helposti. Lasten tekeminen kun on aika iso asia ja jos kokee kaipuuta lapsia kohtaan, ei se katoa jos ei niitä tee. Saattaa kaduta myöhemmin.
[/quote]
Niin, mies rakastaa lapsia ja on hinkunut niitä salaa seurustelun alusta saakka. Vaan kun minä en kykene huolehtimaan ja ottamaan niin suurta vastuuta että olisin lain mukaan vastuussa ihmisestä 18 vuotta.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 10:53"]No kannattaa kertoa suoraan mitä ajattelee niin mies vois sitten lähteä etsimään sellaista vaimoa joka niitä lapsia haluaisi. Tosi epäreilua häntä kohtaan pitää häntä suhteessa johon ei lapsia ole tulossa jos hän kerta niitä lapsia haluaa.
[/quote]
Mies on tiennyt jo kauan etten lapsia tee. Silti hän painostaa minua tekemään, vaikka tietää etten halua.
ap
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 10:53"]Kiitos tästä julistuksesta! Ihmettelen, oliko se aivan pakko tehdä vauva-aiheisen lehden keskustelupalstalle?
Haluatko tietää, mitä ajattelen? Kerron kuitenkin. Minusta 15-vuotias ei ole kyllin kypsä päättämään loppuelämäänsä koskevista asioista.
Lasta toivovalle miehelle toivoisin hyvin tarkkaa harkintaa siitä, ottaako vai jättääkö vaimo, joka ei lapsia halua. Katkeruus voi yllättää jossain vaiheessa voimakkuudellaan.
[/quote]
Jos et otsikkoa lukenut niin olen 28 vuotias, ja olen viisitoistavuotiaasta asti päättänyt että lapsia en tee. Eikä ole mielipide muuttunut. Että minun kohdallani olin tarpeeksi kypsä päättämään tämän asian.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta on ihan ok, että et halua lapsia. Pysy siinä päätöksessä, ja kerro miehellekin, että et tule päätöksestäsi todennäköisesti koskaan luopumaan. Voi olla, että hän etsii uuden puolison sen takia, jos on tarpeeksi vauvakuumeinen - mutta rehellisyys ja omassa päätöksessä pysyminen on arvokas asia.
Sen sijaan en ihan ymmärrä, miksi kaltaisesi velat niin innolla tulevat tyrkyttämään lapsivihamielisiä mielipiteitään tänne Vauva-lehden palstoille. Joka päivä useita aloituksia! Eivät äiditkään teidän naamaanne toivon mukaan hieroskele mielipiteitään lapsettomista ja lapsettomuuden kauheudesta. Kunnioittakaa te meidän lapsirakkauttamme ja lapsia, niin me kunnioitamme teidän haluanne elää ilman lapsia.
Olisi ollut reilua sanoa miehelle heti seurustelun alussa, että ET halua lapsia - vai missä vaiheessa siis kerroit? Tämä on niin tärkeä asia, että siitä on puhuttava heti.
Itsekään en halunnut lapsia ja kerroin siitä noin kolmansilla treffeillä. Mies siis tiesi mitä sai. Onneksi hänkään ei halunnut, joten tästä ei tullut meitä erottavaa asiaa.
Ja sinulle, joka ajattelet, ettei 15-vuotiaana voi tietää, tahtooko lapsia vai ei: kyllä ehdottomasti voi. Itse olen tiennyt tämän jo niin pienestä kuin voin muistaa, alle kouluikäisestä. Olin tokalla tai kolmannella luokalla, kun varmistin äidiltä, että eihän aikuisena ole pakko hankkia lapsia. Huojennus oli suuri, kun äiti vahvisti, että ei ole. (Niin, ja mieleni ei ole koskaan muuttunut, parin kuukauden päästä täytän 60 vuotta. Jotkut asiat vain ovat niin itsestäänselviä, tämä on yksi niistä.)
Ja jälkihuomautuksen jälkihuomautus: kyllä tästä(kin) asiasta voi keskustella av (aihe vapaa) -palstalla. Tämä on Suomen suurimpia keskustelupalstoja, jolla puhutaan aivan kaikesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta nyt olisi paikallaan vakava keskustelu miehesi kanssa. Sinun on vakuutettava, että olet tässä vela-asiassa täysin tosissa. Kun hän sen ymmärtää, on aika keskustella suhteenne tulevaisuudesta. Ikävä kyllä sellaista ei välttämättä ole, jos toinen ei missään nimessä halua lasta ja toinen ehdottomasti haluaa.
Ei kai siinä auta kuin tiukasti sanoa, että lasta ei tule, millään keinolla. Ja pyydettävä, että painostus loppuu. Ja varauduttava, että mies lähtee, jos se on kynnyskysymys.
Toivottavasti asia ratkeaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole oikein painostaa sinua hankkimaan lapsi. Minä olen sanonut suoraan miehelleni, että en pysty tai halua ainakaan tässä elämäntilanteessa hankkia lasta. Ja että en halua synnyttää lasta vain "suhteen pelastamiseksi" koska se on aivan väärä syy. Ja mies ymmärsi ja sanoi että eihän se ole mikään pakko. Nykyään on aika yleistä ettei ihmiset saa niin paljon lapsia. On vanhanaikaista ajatella, että lapsen hankkiminen on pakko.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 11:03"]
Eivät äiditkään teidän naamaanne toivon mukaan hieroskele mielipiteitään lapsettomista ja lapsettomuuden kauheudesta.
[/quote]
Lol.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en koskaan lapsena ollut kiinnostunut vauvoista. Päätin jo 15-vuotiaana, etten ikinä hanki lapsia. Myös 28-vuotiaana olin täysin varma asiasta. Miehet, joiden kanssa seurustelin, tiesivät tuon ja kukaan heistä ei painostanut missään vaiheessa hankkimaan lapsia. Jos joku olisi, olisin välittömästi eronnut. Kun olin 35-vuotias, tapasin nykyisen aviomieheni. Hän sanoi ihan alussa, että haluaa lapsia ja en heti tyrmännyt. Ajattelin, että jos tulee, on tullakseen. Pamahdin samantien raskaaksi ja lämpenin odotusaikana ajatukselle, että minusta tulee äiti js olen velvollinen huolehtimaan muustakin, kuin itsestäni. Nyt olen reilun vuoden ikäisen lapsen äiti ja ihan kiva tapaus hän on, varsinkin nyt kun vauva-aika alkaa olla taaksejäänyttä elämää. Lapsen kehitystä on mielenkiintoista seurata, kuinka nopeasti pieni ihminen oivaltaa asioita, kasvaa ym. Klisee, mutta älä ikinä sano, ei ikinä.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 11:04"]
Olisi ollut reilua sanoa miehelle heti seurustelun alussa, että ET halua lapsia - vai missä vaiheessa siis kerroit? Tämä on niin tärkeä asia, että siitä on puhuttava heti.
[/quote]
Hän, jolle asia on tärkeämpi, ottaa sen puheeksi. Minulle on ollut jo vuosia selvää, etten tule lapsia ikinä synnyttämään, joten aihetta tulee harvoin ajateltua. Missään tapauksessa en pelottelisi treffikumppania pois puhumalla lapsista kolmansilla treffeillä. Sopiva aika on siinä vaiheessa suhdetta, kun tulevaisuudensuunnitelmista puhuminen tuntuu muutenkin ajankohtaiselta. Nykyisessä suhteessan tuo aika tuli puolen vuoden seurustelun jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 11:15"]
Klisee, mutta älä ikinä sano, ei ikinä.
[/quote]
Jos olisit ollut lapsettomuudestasi niin varma kuin sanot, olisit hankkinut sterilisaatioon kolmekymmentä täytettyäsi. Selvästikään et ollut tehnyt asiassa vielä lopullista päätöstä. -15
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 11:04"]
Olisi ollut reilua sanoa miehelle heti seurustelun alussa, että ET halua lapsia - vai missä vaiheessa siis kerroit? Tämä on niin tärkeä asia, että siitä on puhuttava heti.
Itsekään en halunnut lapsia ja kerroin siitä noin kolmansilla treffeillä. Mies siis tiesi mitä sai. Onneksi hänkään ei halunnut, joten tästä ei tullut meitä erottavaa asiaa.
Ja sinulle, joka ajattelet, ettei 15-vuotiaana voi tietää, tahtooko lapsia vai ei: kyllä ehdottomasti voi. Itse olen tiennyt tämän jo niin pienestä kuin voin muistaa, alle kouluikäisestä. Olin tokalla tai kolmannella luokalla, kun varmistin äidiltä, että eihän aikuisena ole pakko hankkia lapsia. Huojennus oli suuri, kun äiti vahvisti, että ei ole. (Niin, ja mieleni ei ole koskaan muuttunut, parin kuukauden päästä täytän 60 vuotta. Jotkut asiat vain ovat niin itsestäänselviä, tämä on yksi niistä.)
Ja jälkihuomautuksen jälkihuomautus: kyllä tästä(kin) asiasta voi keskustella av (aihe vapaa) -palstalla. Tämä on Suomen suurimpia keskustelupalstoja, jolla puhutaan aivan kaikesta.
[/quote]
Niin, ja unohdin sanoa, että itse kyllä pidän (kovastikin) vauvoista ja lapsista ylipäätään, vaikka en halua omia lapsia. Nämä ovat kaksi kokonaan eri asiaa. Sukulaislapset, kummilapset ja ystävien lapset ovat olleet minulle aina hyvin läheisiä ja viihdyn heidän seurassaan. Olen se lapseton täti, joka mielellään ottaa lapsia hoitoon ja viikonloppukylään, vie heitä Linnanmäelle ja risteilyille ja ottaa mukaan mökille. Lapseton ei ole yhtä kuin lasten vihaaja.
AP täällä, kiitos vastauksista. Ei tosiaan ollut tarkoitus tulla pilkkaamaan lapsia, ei todellakaan, vaan tämä oli hyvä palsta tulla kysymään neuvoja. Mies on tiennyt ihan ekoilta treffeiltä saakka että en halua tehdä lapsia. Mutta hän luultavasti kuvittelee että jos minua painostetaan niin antaudun tekemään. Ei auta muu kuin mennä juttelemaan hänelle.
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 11:04"]
Ja sinulle, joka ajattelet, ettei 15-vuotiaana voi tietää, tahtooko lapsia vai ei: kyllä ehdottomasti voi. Itse olen tiennyt tämän jo niin pienestä kuin voin muistaa, alle kouluikäisestä. Olin tokalla tai kolmannella luokalla, kun varmistin äidiltä, että eihän aikuisena ole pakko hankkia lapsia. Huojennus oli suuri, kun äiti vahvisti, että ei ole. (Niin, ja mieleni ei ole koskaan muuttunut, parin kuukauden päästä täytän 60 vuotta. Jotkut asiat vain ovat niin itsestäänselviä, tämä on yksi niistä.)
Ja jälkihuomautuksen jälkihuomautus: kyllä tästä(kin) asiasta voi keskustella av (aihe vapaa) -palstalla. Tämä on Suomen suurimpia keskustelupalstoja, jolla puhutaan aivan kaikesta.
[/quote]
Voi tuon tietää jo viisitoistavuotiaana, mutta monella todellakin myös se mieli muuttuu. Itse olin viisitoistavuotiaana myös sitä mieltä, ettei lapsia IKINÄ. Parikymppisenäkin vielä. Vasta likellä 30 vuotta aloin kypsyä ajatukselle, että joskus ehkää. Kolmekymppisenä iski sitten kova vauvakuume. Että voi se noinkin mennä.
Toki täällä voi keskustella lapsettomuudestakin, mutta silmiinpistävän usein velat haluavat yksityiskohtaisesti vuodattaa perustelunsa sille ja juurikin sitä kautta, että haukkuvat lapset ja lapsiperheiden elämän maan rakoon. Että kuinka kauheaa pelkkä ajatuskin on, ja miten groteskeja ja itsekkäitä ja kamalia lapset ovatkaan...
Ap:n aloitus ei ole pahin laatuaan täällä, mutta minusta tarpeetonta silti selittää, miten kauheaa kakkavaipat ovat. Minäkään en ala väittää ap:n päätöstä vastaan ja selittää, miten surkeaa hänen elämänsä on ilman lapsia, minusta sellainen säälittely toisen tietoisesti valitsemaa elämää kohtaan on törkeää.
8
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 11:10"]
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 11:03"]
Eivät äiditkään teidän naamaanne toivon mukaan hieroskele mielipiteitään lapsettomista ja lapsettomuuden kauheudesta.
[/quote]
Lol.
[/quote]
No niin toivon. Itse en ikinä tekisi niin, ja mielestäni fiksut ihmiset eivät niin toimi. Jos täällä joku vela tekee aloituksen siitä, miten kauheita lapsien hankkiminen on, niin se varmasti vetääkin tuollaisia "hierontoja", tyylilaji kun on mikä on.
Joka tapauksessa jokainen vela pitäisi moista lapsien hankkimisen ihastelua varmasti törkeänä käytöksenä (syystäkin) - miksi sitten he itse harrastavat täysin samaa, ja vielä tulevat ehdoin tahdoin äitien keskustelupalstalle laatimaan sen sisältöisiä aloituksia?
8
[quote author="Vierailija" time="22.07.2014 klo 11:21"]
Toki täällä voi keskustella lapsettomuudestakin, mutta silmiinpistävän usein velat haluavat yksityiskohtaisesti vuodattaa perustelunsa sille ja juurikin sitä kautta, että haukkuvat lapset ja lapsiperheiden elämän maan rakoon. Että kuinka kauheaa pelkkä ajatuskin on, ja miten groteskeja ja itsekkäitä ja kamalia lapset ovatkaan...
Ap:n aloitus ei ole pahin laatuaan täällä, mutta minusta tarpeetonta silti selittää, miten kauheaa kakkavaipat ovat. Minäkään en ala väittää ap:n päätöstä vastaan ja selittää, miten surkeaa hänen elämänsä on ilman lapsia, minusta sellainen säälittely toisen tietoisesti valitsemaa elämää kohtaan on törkeää.
[/quote]
Etkö tosiaan ymmärrä, mitä laadullista eroa on väitteillä "Minä en koskaan haluaisi elää lapsiperheen elämää. Kaikki siinä on ihan kauheaa" ja "Sinä elät niin tyhjää elämää, kun sinulla ei ole lapsia"?
Minusta lapset ovat yleensä groteskeja, julmia, itsekkäitä ja ikävää seuraa. (Lainaatko tekstiä minun ketjustani?) Tämä kokemukseni ei kuitenkaan kerro mitään siitä, miten sinä suhtaudut lapsiin ja lapsiperhe-elämään. Mistä minä tietäisin, onko se sinusta ihanaa vai kamalaa? Jotkut vanhemmat kuitenkin kuvittelevat tietävänsä minua paremmin, mikä minut tekee onnelliseksi, ja se on vain törkeää. -15
Alue: Aihe vapaa
Sanoisin miehelle, että sinusta ei ole äidiksi. Jos mies lapsen haluaa, on hänen erottava ja otettava joku toinen. Sinun on toki myös annettava miehen mennä helposti. Lasten tekeminen kun on aika iso asia ja jos kokee kaipuuta lapsia kohtaan, ei se katoa jos ei niitä tee. Saattaa kaduta myöhemmin.