Ylipaino ja sen jatkuva ajatteleminen

Minulla on kuutisen kiloa ylimääräistä tällä hetkellä. Olen 163/66. Tuo kuusi kiloa on ollut jo jonkin aikaa, enkä saa sitä pois. Ikää on jo sen verran, että aineenvaihdunta on hidastunut. Inhoan katsoa valokuviani. Tähän asti vanhat vaatteet ovat mahtuneet päälle, mutta tänään kävin farkkukaupassa ja tuumakoko on kasvanut kesän aikana kolmella! Huomaan miettiväni asiaa koko ajan. Lomalla Italiassa katselin vain superhoikkia italialaisnaisia kadehtien. Ja söin lisää. Syön siis aivan liikaa ja on ihme, etten paina sataa kiloa.

Ymmärrän toki, että en ole vielä lihava, mutta muuten kerrankin mallillaan oleva elämäni tuntuu vaikealta tuon takia. Stressaan siitä jatkuvasti. Päätän aloittaa dieetin, mutta sitten kuitenkin ajattelen, että en pysty kuitenkaan ja otan pullan. Ja tällä vauhdilla olen kohta oikea läski.

Miten te, oikeasti ylipainoiset? Ajatteletteko joka päivä (tai joka tunti) painoanne ja sitä, että olisitte onnellisempia laihoina tai normaalipainoisina? Vai onko minulla päässä vikaa vielä enemmän kuin luulin?

Vai onko se niin, että kun nyt kaikki muut asiat ovat kerrankin hyvin, minun on keskittävä joku ongelma?