Kummiasiaa
Vähän perspektiiviä haen tähän asiaan. Meillä on useampi lapsi ja vanhimman yksi kummi on ainoa sisareni, joka on veljeni. Pidin jotenkin selvänä, että veli on vanhimman lapseni kummi. Olisi tietty voinut olla joku kaverikin, mutta ainoa sisarus on mielestäni etuoikeutettu. Nyt lapsemme saivat ensimmäisen serkun, kun veljeni sai lapsen. Hän ei kuitenkaan pyytänyt minua kummiksi ja ihan aidosti olen loukkaantunut asiasta. Siinä ei ole varmaan mitään ihmeellistä, mutta meidän suvun puolelta ei ketään kummia nyt ole. En vain nyt voi asialle mitään, mutta olen loukkaantunut ja minusta tosi inhottavaa. Loukkannunko nyt kerrassaan turhasta? Kiitos vastauksista.
Kommentit (9)
Kyllä jokainen saa loukkaantua, kun tuntee epäoikeudenmukaisuutta. Mä loukkaannuuin kun serkku ei pyytänyt kastajaisiin..
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 22:38"]
valitsiko veljesi sinun lapselle kummit?
[/quote]
No eihän toki valinnut. Minusta vaan se tehtävä jotenkin kuuluu luonnostaan jotenkin sisarukselle, jos ei ole jotakin häikkää väleissä. Minun lähipiirissä melkein poikkeuksetta vanhimmalle lapselle kummeiksi on valittu sisaria kavereiden lisäksi, jos niitä sisaria vaan on. En nyt sano, että kenenkään puolesta valitaan, mutta minusta olisi ollut ihana, että olisi kummiutta sukulaisista.
Ehkä parasta kysyä veljeltäsi asiaa,ei veljesi ole meille kertonut miksi näin teki.
Voinhan joskus kysyäkin. Ajattelin vain, että ehkä se sisaruksen kysyminen ei olekaan niin yleinen tapa kuin luulin. Siksi kuvittelin jotenkin, että sisarukset saavat sen kunnian. Ehkä näin ei ajatellakaan yleisesti. Täytyy vaan sulatella asia.
Ei kaikki ajattele noin. Olen veljeni pojan kummi, mutta yksikään sisaruksistani ei ole lapseni kummi. Lapsellani on kummeja 4. Tietääkseni kukaan ei asiasta ole loukkaantunut, kaikki ovat lapselleni aivan yhtä läheisiä ja tärkeitä kuin kummina olisivat.
voi jessus kun ihmiset on typeriä! teet niin tai näin niin aina väärin. me valitsimme aikanaan lapsen kummit luottaen siihen, että jos sattuu niin ikävästi että me vanhemmat kuolemme kumpikin niin sylikummi varmasti enemmän kuin mielellään ottaa lapsemme kasvattaaksen. toisen kummin valitsimme tukemaan sylikummia tehtävässään. tämä sylikummi oli nimenomaan siskoni ja toinen kummi minun serkkuni. noh, nyt tämä lapsi on 17v ja edelleen minun ystäväni on minulle vihainen ja katkera koska ei "kelvannut" lapseni kummiksi.
Minä sit taas ajattelisin niin että kun kummit on (lähi)suvun ulkopuolelta niin lapsen lähipiiri laajenee. Setä on setä ilman kummi-liitettäkin, mutta esim. äidin lapsuudenystävä tuskin tulee olemaan lapselle läheinen jos ei ole kummi.
Mä en halua sisaruksia lapsien kummeiksi. Uskon, että ovat joka tapauksessa lapsen elämässä mukana turvallisina aikuisina. Parhaat ystävämme halutaan turvallisten aikuisten joukkoon ja mielestäni on luonteva pyytää heidät kummeiksi.
valitsiko veljesi sinun lapselle kummit?